Talvivaellus, Varusteet

Talviteltan valinta

Kevyen talvivaellusteltan valinta ei ole yksinkertaista. Teltat maksavat paljon, tietoa on kolmen vuodenajan telttoihin verrattuna vähän. Käyttötarkoitukset voivat vaihdella Nuuksion makkaranpaistosta Antarktiksen ylitykseen. Lisäksi tekijänä on myös se, aikooko telttaa käyttää ahkion kanssa, rinkan kanssa hiihdettäessä, vuoristossa ja tukeutuuko enimmäkseen autiotupiin vai ei. Kerron tässä hieman omia ajatuksia talviteltan valinnasta.

Mahdollisia talvitelttatyyppejä ovat:

  • Pyramiditarpit ja -teltat
  • Tunneliteltat
  • Kupoliteltat
  • Bivy-teltat

Pyramiditarpit ovat näistä reilusti kevyin valinta. Tuulenkestävyydeltään ne eivät yllä tunnelitelttojen ja hyvien kupolitelttojen tasolle. Bivy-telttojen kanssa ne pärjäävät vertailussa jo paremmin. Tästä syystä pitäytyisin niiden kanssa alueilla, joissa pääsee sään oikein pahennuttua puurajan alapuolelle suojaan, tai alueelle jossa on tupia. Pyramiditarpin lattiattomuuden takia tilaa saa lisää kaivamalla pohjan kohdalle lumeen kuopan. Tavallisia myrskyjä pyramiditarppikin kestää hyvin, etenkin kun sen saa lumikiiloilla ankkuroitua todella jämäkästi lumeen ja hiihtosauva on usein vaellussauvaa paljon järeämpi. Liepeiden päälle on syytä kasata lunta riittävästi, sillä muuten sisällä oleva lumi pöllyää. Pyramidin kestävyys isossa lumidumpissa ei ole paras mahdollinen, sillä lumi alkaa kasaantua seinille ja painamaan niitä sisäänpäin.

MLD Duomid -pyramiditarppi UKK-puistossa
Pyramiditarpin sisälle voi kaivaa makuusyvennyksen ja jaloille aukon istuskeluun. Nämä lisäävät mukavuutta nukkuessa ja lumia sulatellessa.

Pyramiditarppi on aivan varteenotettava talvimajoite. Shawn Forry ja Justin Lichter käyttivät pyramiditarppia hyvin pitkällä PCT-talvivaelluksellaan. Pohjoismaisissa olosuhteissa pitäytyisin pyramiditarpin kanssa alueilla, joissa pääsee tarvittaessa puurajan alapuolelle tai autiotupien läheisyyteen. Esimerkiksi Suomen Lappi enimmiltä osin on hyvä käyttöalue pyramiditarpille talvella. Autiotupia hyödynnettäessä se on erinomainen valinta keveytensä takia. Puhtaaseen avotunturiin, kuten Ruotsin suurtuntureille se ei kuitenkaan olisi ensimmäinen valintani.

Pyramiditarpin lisäksi pyramiditeltat, etenkin kunnollisella ammepohjalla ja mahdollisesti umpikankaisella (vs. hyttysverkko) sisäteltalla varustetut sellaiset, olisivat yhtä hyviä valintoja. Niiden pohjaa ei saa kaivettua isommaksi, mutta vastapainona sisäteltta estää paremmin kosketukset lumeen ja teltan seiniin. Esimerkiksi Tarptentin mallit Notch, Aeon ja Stratospire sekä esim. Durston X-mid toimivat talvitelttana todennäköisesti oikein hyvin.

Toinen telttatyyppi on tunneliteltat. Niiden etuna on erittäin hyvä tuulenkestävyys. Niiden paino on myös vastaaviin kupolitelttoihin verrattuna pienempi, sillä kaarien pituus on näitä lyhyempi. Lyhyet kaaret ovat myös kestävämmät. Tunnelitelttojen huono puoli verrattuna kupoleihin on lumenkestävyys rankassa lumisateessa: Koska kaaret eivät mene missään kohtaa ristiin tukemaan kangasta katolle kerrostuvan lumen painoa vastaan. Kovassa lumisateessa voi siis joutua yöllisiin lapiohommiin, tosin tämä on harvinaista.

Hilleberg Keron 3 GT Kebnekaisella

Itsellä on kokemusta useista tunneliteltoista talvikäytössä. Olen testannut esim. Halti Grönland Pro:ta, Hilleberg Keron 3 GT:tä, Helsport Spitsbergen X-trem Campia ja Helsport Svea 3 Campia. Näissä on hyvänä puolena suuri ja siksi miellyttävä tilavuus pitkissä retkikunnissa. Niiden suora takaseinä mahdollistaa bensakeittimen käytön teltan sisällä perinteisellä LJK-tekniikalla, ilman että etuovella pitää väistellä keitintä. Niiden absidit ovat myös suuret. Nämä teltat on kuitenkin käytännössä tehty ahkiossa vedettäväksi, ja ovat liian painavia rinkkaan.

Päädyin itse talviteltan hankinnassa myös tunnelitelttaan. Oma käyttötarkoitus tälle teltalle tulee olemaan hiihtovaellukset avotunturissa (osittain kevyet sellaiset) sekä vuorikiipeily lumirajan yläpuolella. Tämän takia halusin teltan, joka on järkevän painoinen myös kannettaessa. Tilavuuden kuitenkin pitäisi olla kahdelle ihmiselle ainakin jossain määrin mukava. Lisäksi teltan tulisi kestää ankariakin olosuhteita.

Oma valintani oli edellä mainittuja tunneleita hieman kevyempi versio, Hilleberg Nammatj 2. Vain kahden kaaren ja pienen absidin ansiosta se on vielä kohtuu kevyt (minimipaino 2.1 kg), mutta kuitenkin niin kestävä, että sillä on tehty useampi Antarktiksen sooloylitys. Sisälle mahtuu myös kaksi henkilöä vielä järkevästi.  Omaan valintaan vaikutti myös Max Nealen ja Outdoorgearlabin arviot. Miinuspuolena tässä teltassa on tiiviys kahdelle hengelle, ja se, että takaseinän kaltevuuden takia takaseinää vasten ei voi käyttää keitintä. Se ei myöskään ole ultrakevyt, mutta kahdelle hengelle jaettuna paino on vielä järkevä. Harkitsin myös Stephenson’s Warmlite 2P–tunnelia, mutta päädyin Hillebergiin saatavuuden, järeämpien kaarien ja yleisen laadun takia. Myös Hillebergin Nallo 2 -malli oli harkinnassa, mutta painoero paljon järeämpään Nammatjiin on pieni. Nallo 2 näytti muuten olevan Don Bowien ja Lotta Hintsan telttavalinta heidän tämänvuotisella Gasherbrum II -yrityksellään.

Hilleberg Nammatj 2 kovassa tuulenpuuskassa
Makuupussit kuivumassa Nammatj 2:en katolla Peak Leninin ykkösleirissä.
Nammatj 2 sisältä. Kuvassa nestesyöttöinen kaasukeitin, joka hoiti juurikin tuossa kohtaa Peak Lenin -reissun muonituksen ja nesteytyksen.
Vertailun vuoksi Nammatj 3 GT Peak Leninin kolmosleirissä. Huomaa GT-mallin kolmas kaari, josta tulee lisäpainoa, mutta tietenkin absidin myötä lisätilaa.

Kolmantena telttatyyppinä on kupoliteltat. Kupolitelttojen hyvä puoli on hyvä lumenkestävyys, sillä risteävät kaaret tukevat hyvin lumen painon kankaalla. Tällöin teltan uskaltaa jättää esim. perusleiriin pystyyn paremmin kuin tunneliteltan. Hyvät kupoliteltat ovat myös hyvin tuulenkestäviä. Miinuspuolena on joissakin malleissa haastava pystytettävyys myrskytuulessa. Kaarien pituuden takia niistä pitää tehdä myös hieman ohuempia kuin tunneliteltoista, jotta paino pysyy kohtuullisena. Se on kuitenkin lähes aina suurempi kuin vastaavalla kupoliteltalla. Hyviä vaihtoehtoja talvisiin olosuhteisiin olisi esimerkiksi Hilleberg Jannu tai Mountain Hardwear Trango 2. Raskaampaan ja mukavuusorientoituneeseen talviretkeilyyn esimerkiksi perheen kanssa jokin superiso kupoliteltta, kuten Hillen Saitaris tai Atlas olisi myös makea.

Neljäs vaihtoehto talviteltaksi on bivy-teltta. Ehkä tunnetuin näistä on Black Diamond Firstlight. Bivyteltat on tehty ahtaille kallionkielekkeille pystytettäväksi, jonka takia ne ovat lyhyitä ja kapeita. Yli 180 cm pitkillä on vaikeuksia mahtua suorassa telttaan, ja makuupussi koskettaa helposti teltan seiniä. Kahden hengen käytössä teltat ovat ahtaita. Niiden ongelmana on myös absidin puuttuminen, jolloin kaltevasta ovesta tupruttaa lunta sisälle aina sitä avatessa. Jotkut näistä teltoista (kuten Firstlight) on tehty gore-tex-tyyppisestä materiaalista, joka vähentää sisälle kertyvää kuuraa talvella, mutta ei pidä rankkaa vesisadetta. Bivy-telttojen kaaret ovat myös verrattain ohuita. Ne on tehty ”kaatumaan” kovassa tuulenpuuskassa, jolloin kaaret painuvat puuskassa maata vasten ja ponnahtavat tämän jälkeen takaisin. Kaarien katkeaminen ei kuitenkaan ole ennenkuulumatonta.

MSR Advance Pro 2 -bivyteltta Peak Leninin kakkosleirissä.
Black Diamond Firstlight -klassikko (vihreä teltta). Huomaa viihtyisä sijainti lumen alta pilkottavan railon vieressä.

Bivyteltat ovat kuitenkin jossain määrin suosittuja kevytretkeilijöiden keskuudessa talvikäytössä. Esim. Sectionhikerin Philip Werner ja ruotsalainen Jörgen Johansson käyttävät bivy-telttoja. Tässä tarkoituksessa ne ovat käytännössä yhden hengen telttoja. Vuorilla bivy-teltan käyttö on yleisempää, koska usein vuorilla liikuttaessa valitaan hyvän sään ikkuna. Pyramiditarppi on mielestäni varteenotettava vaihtoehto bivy-teltalle, mikäli pystytykseen on riittävästi tilaa. Tsekkaisin myös bivy-teltan osatajana Locus Gearin Djedi-teltan, josta on tulossa lähiaikoina Backpackinglight.comin arvostelu.

Yhteenvetona talvitelttaa valittaessa toimivia vaihtoehtoja on paljon. Mikäli lähdössä arktisiin olosuhteisiin hiihtämään, on tunneliteltta todennäköisesti paras ratkaisu. Vuorille kevyt tunneli tai bivyteltta on hyvä valinta. Metsämaastoon ja varmuuden vuoksi –teltaksi autiotupien välille pyramiditarppi on hyvä ratkaisu. Loppujen lopuksi teltan valintaa ohjaa pitkälti huonoimmat mahdolliset olosuhteet, sillä hyvissä olosuhteissa talvella ei tarvitse kesää ihmeellisempää telttaa.

Rentoutumista hiihtovaelluksella. Kuvan teltta Helsport Svea 3 Camp.

1 thought on “Talviteltan valinta

  1. Joskin ultrakeveitten telttojen materiaalit ovat ottaneet aimo harppauksen viime vuosikymmeninä, on nostalgista havaita Hilleberg Nammatjin ja Keronin olevan blogistin mielestä edelleen alansa parhaimmistoon kuuluvia, jopa oma valinta. Caravan Keb 3 -teltan jälkeen vuodelta 1979 (sekin Hillebergin suunnittelema) ensimmäinen vuoristokelpoinen telttani oli juuri Nammatj 2, joka oli pääasiallinen majoitteemme Himalajalla parin kuukauden ajan vuosina 1984-85. Perheen kasvettua kolmella muksulla teltaksi tuli jokunen vuosi myöhemmin Keron 4 GT, joka oli sekin Nepalissa vuonna 2000. Yhdet 9mm kaaret ja karheaksi kulunut kangas sai sen pari kertaa yöllä painumaan kasaan märän lumen painosta, mutta mitään ei särkynyt. Olisi pitänyt olla tuplat, myöhemmin siihen alkoi saada myös 11mm kaaria lisävarusteena.

    Pyramiidin mallinen kevytteltta vuorikiipeilyssä ei sekään ole ihan uusi ilmiö, vuonna 2003 minulla oli Ulugh Muztaghilla pari viikkoa perusleiritelttana GoLite Hex2 5400 metrissä, jossa tosin Kashgarin basaarista ostettu “persialaismatto” maavaatteena, kombinaatio ei siis ihan ultralite. Muistaakseni kirjoitin teltasta esittelyn ja arvionkin Erä -lehteen, mutta kevytretkeily ei oikein 20 vuotta sitten ottanut tuulta alleen haparoivista yrityksistäni huolimatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.