Talvivaellus, Varusteet, Vinkit

Ultrakevyen talvivaelluksen teesejä

Talvivaellusvarusteita on kertynyt omiin komeroihin sen verran paljon, että on aika palata tänä talvena blogin pääteemaan. Muutamien talvien aikana on kehkeytynyt monia ajatuksia siitä, miten talvivaelluksen voisi tehdä mahdollisimman kevyesti ja pienemmällä rinkalla. Koska olen päätynyt usein keväisin ahkiovaellukselle, jossa mukana on iso tunneliteltta, routamatto, keitinlaatikko ja kymmenen litraa bensiiniä, on muista varusteista painon tiristäminen ollut hieman tarpeetonta. Ajatus enemmän kärsimyshakuisesta hiihtovaelluksesta on kuitenkin itänyt koko ajan. En ole näiden kanssa heti hyppäämässä syvään päätyyn. Se johtuu usein reissuseurasta: ei ole kovin järkevää viilata rinkkaa minimiin jos kaverilla on ahkio, iso tunneliteltta ja keitinlaatikko. Kuitenkin talvivaelluksia on mukavampi ja turvallisempi tehdä kaverin kanssa.

Alla olevassa pohdinnassa on tähtäimessä on suomalainen erämaa, jossa pääsee metsän suojaan hurrikaanin yllättäessä, ja jonka autiotupia ajoittain hyödynnetään. Tavoitteena ei kuitenkaan ole hätäpäissään juosta tuvalta seuraavalle, vaan varustuksen on mahdollistettava myös useamman päivän maastossa yöpyminen. Tässä on joitakin ajatuksia siitä, mihin suuntaan vaellusvarustusta voi talvella viedä. Lista toimii samalla pienenä tarkistuslistana ja kannustimena itselleni.

Majoittuminen

  • Optimoi lapio. Pehmeässä lumessa ei tarvita kummoistakaan lapiota. Järeä lapio painaa paljon.
  • Valitse muotoiltu tarppi ja bivy ja valitse leiripaikka huolella. Hengittävä bivy olisi todennäköisesti paras estämään pussin kastumisen lumesta ja teltan seinämistä. Jopa hieman vettä hylkivä bivy kuten MSR Pro Bivy voisi olla harkitsemisen arvoinen. Sisäteltallinen ultrakevyt teltta on toisaalta myös melko mukava.
  • Tee laiskan miehen lumiluolia. Kovassa tuulessa ja syvässä lumessa sopivan pienten lumiluolien kaivaminen voisi toimia päämajoitteena avotunturissa. Tätä rajoittaa sopivien paikkojen harvinaisuus ja vähälumisuus.
Iso lumiluola on hieno, mutta aikaavievä ja raskas. Pienempi ketunpesä voisi toimia majoitteena hieman helpommin.

Nukkuminen

  • Pyri pärjäämään pelkällä yhdellä untuvamakuupussilla. Toinen kuitutäytteinen pussi vie paljon tilaa rinkassa.
  • Tiristä solumuovi minimiin. Pelkällä Xthermillä nukkuminen saattaa olla riittävän lämmin, joskin riskialtis ratkaisu. Lisänä ohut torsopituinen solumuovi, jota voi käyttää istuinalustana.
  • Hyödynnä toppavaatteet lisälämpönä nukkuessa. Tämä on rutiinia kesällä, mutta harvat tekevät saman talvella.
  • Jätetään pois rinkasta paljon tilaa vievä pissapullo.

Ruokailu

  • Yksi keskikokoinen titaanikattila. Noin 1,5 litraa vetävä kannellinen kattila, ei muita kattiloita.
  • Nestesyöttöinen kaasukeitin bensiinikeittimen sijaan. Kaasu on kompaktimpi ratkaisu. Se ei välttämättä kuitenkaan ole yhtä varmatoiminen kuin bensiinikeitin, mutta alueille joilla on tupia ja nuotiomahdollisuus, on se hyvä ratkaisu kun pakkanen ei pauku äärilukemissa.
Nestesyöttöinen kaasukeitin on kevyempi ja kompaktimpi bensiinikeittimeen verrattuna.

 

  • Hyödynnä nuotioita ja autiotupia lumen sulatukseen. Tämä vähentää kannettavan polttoaineen määrää.
  • Käytä Nalgene Cantene -pehmopulloa veden säilyttämiseen makuupussissa yön yli. Pehmopullon kanssa saa olla varovaisempi, mutta olen käyttänyt tätä keinoa Peak Leninillä useasti. Tyhjänä pehmopullo vie vähän tilaa.
  • Jätä pois termos. Kuulin Jouni Laaksoselta, että hän harvemmin pitää termospulloa talvella mukana.
  • Lounaaksi syödään sisätaskussa sulina pysyvät varrasleivät. Koska tavara sisätaskuissa lisääntyy, ajattelin hyödyntää japanilaistyylistä pientä sacoche-olkalaukkua takin sisällä leipien ja kameraelektroniikan sulana pitämiseen.
  • Jätä pullojen lämpösuojat pois. Pullot pysyvät sulana untuvavaatteisiin käärittynä. Puolen litran pulloja voi kantaa myös kehon lämmössä taskuissa, joita voi tarpeen vaatiessa ommella lisää itse.
  • Korvataan keitinlaatikko folioidulla solumuovin palalla.
Keitinlaatikko, routamatto ja tunneliteltta on mukavin vaihtoehto talvivaellukseen. Ne vaativat kuitenkin aina ahkion ja lisäävät tietenkin painoa merkittävästi.

Pukeutuminen

  • Pudota pois välikerraston housut ja toppahame. Olen käyttänyt niitä muutenkin hyvin harvoin. Korvataan untuvahousuilla nukkuessa.
  • Valitse hieman kompaktimpi untuvaparka
  • Optimoi välimallin hanskat. Ohuet hanskat ja paksut rukkaset ovat joka tapauksessa mukana, mutta välikelissä voi pärjätä ohuilla ja kevyillä rukkasilla.
  • Harkitse laskettelulasien pois jättämistä. Kovassa myrskyssä ne ovat tarpeelliset, mutta pääseekö reitiltä metsään myrskyä pakoon? Aurinkolasit toimivat riittävän hyvin monissa kovissa tuulissa.

Työkalut

  • Jätetään pois kirves ja saha.
  • Laitetaan korjauspussi laihdutuskuurille. Vain tärkeimmät korjausvarusteet pääsevät mukaan.
  • Hyödynnetään kännykkää GPS-laitteena. Vaatii nopeaa ja rutinoitunutta käyttöä, jossa vain nopeasti varmistetaan oma paikka kartalla. Näin puhelin ei hyydy pakkasessa.

10 thoughts on “Ultrakevyen talvivaelluksen teesejä

  1. Tätä oli vähän hassua lukea näin talvinoviisina, kun lähtökohta taisi olla sepustaa, millä muutoksilla perustalvivaeltamisesta saisi kevyttalvivaeltamista. Jos ei tiedä, mitä talvella yleensä raahataan mukana, ei juttu hahmotu yhtä hyvin.

    Jäin tästä pohtimaan, että talviretkeilystä kiinnostuneena kevytretkeilijänä lukisin mielelläni talven varusteista systeemeittäin, siis esimerkiksi:

    Talven kokkaussysteemivaihtoehdot
    Talven vedenkuljetus/sulanapitämisvaihtoehdot
    Vaatetuskokonaisuus, hiihtoasu, varavaatteet? Taukovaatteet
    Kevytretkeilijän varavaatetus?
    Kantojärjestelmät, ahkio vs rulkka vs rinkka
    Turvallisuuskysymykset, mihin skenaarioihin varaudutaan lisäpainolla, ja millaisella?

    Monesta näistä aiheista olet siellä täällä kirjoitellutkin, mutta yleensä yksittäisten tuotteiden kautta, harvemmin kokonaisuuksien. Monesta varmaan löytyisi enemmänkin sanottavaa. Esimerkiksi tässä jutussa mainitset keittimet, näissä käsittääkseni käytön kasvaessa bensakeitin muuttuu jollain käyttömäärällä kevyemmäksi.

    Vbl -vs kuitupäälipussi olisi myös kiinnostava aihe 😉

    Tästä tulikin nyt tällainen toivelista jatkojutuista.

    1. Tähän liittyen onkin tulossa pian pieni julkistus, joten stay tuned!

  2. Mainitset toppahameen. Sadehame on fiksu. Eikö untuvahame voisi olla monikäyttöinen varuste. Tekeekö joku miehille? Millainen sinulla on ollut käytössä?

    1. Toki niitä tehdään myös miehille, sama tuote, mutta nimeksi laitetaan kiltti…

      1. Ei kyllä google löydä “down kilt” enkä ole millään muullakaan haulla löytänyt untuvakilttiä tai -hametta / toppahametta miehille vaikka olen kovasti yrittänyt. Viitsitkö laittaa jonkun linkin / tuotenimen / valmistajan.

        1. Itse olen käyttänyt Stadiumista ostettua Everestin toppahametta (ei untuvaa). Shelby tekee myös Meeko-toppahametta, josta löytyy kokoja isoillekin miehille. Untuvahamevalmistajia on vähän, ainakin Skhoop tekee niitä, mutta ovat vähän kalliinpuoleisia enkä tiedä missä niitä voisi sovittaa.

        2. Kommenttini oli pyrkimystä sarkasmiin.

          Jos hame mahtuu, niin mitä väliä sillä on mille sukupuolelle sitä kaupitellaan? Persukset taitavat olla miehillä ja naisilla paljolti suunnilleen saman kokoisia.

  3. Oikeissa erämaissa riittää poltettavaa, mutta nuotion tekemisestä on tullut jonkilainen kauhistelun ja poliittisen korrektiuden uhri.

    Muinaisina aikoina ei tarvinnut pohdiskella keittimien painoja ja eri polttoaineitten painosuhteita, kun kaikki kokkaus tapahtui nuotiolla pakilla ja sangallisella 3 litran kattilalla (porukalle). Mukana tietysti kirves ja kaarisaha. Laavukangas riitti ja riittää edelleenkin majoitteeksi metsäalueella, teltassa asuminen talvisessa metsässä tuntuu edelleenkin vanhan liiton retkeilijästä kovin oudolta.

    Tulilla yöpyessä päästään kevytretkeilyn ytimeen: mitään makuupusseja tai alustoja ei tarvita, kirves korvaa ne kummatkin (tulet & havut). Autiotuvassa kamina, monessa paikoin on patjojakin.

    Kansallispuistoissa en kehota nuotioita laatimaan, mutta vähäkuormitteisilla syrjäseuduilla teen edellenkin nuotion lupia kyselemättä eikä siellä moisesta asiasta tulla niuhotttamaan.

    1. Kyllä, juuri näin! Varsinkin talvivaeltaminen on kaksi eri lajia riippuen siitä liikkuuko puurajan ylä- vai alapuolella. Tämä puolestaan heijastuu suoraan varusteisiin. Puurajan alapuolella kaikkein tärkeintä on hyvät tulentekovälineet. Lähes kaikesta muusta voi tinkiä. Itse pidän mukavuussyistä mukana lyhyilläkin retkillä myös palosuojattua tarppia/louetta, makuupussia, alustaa ja kahvipannua, joista ainostaan kahvipannu on “pakollinen”.

      Puurajan yläpuolelle mentäessä kirveestä ja sahasta ei puolestaan ole juuri mitään hyötyä. Itse en lähtisi puurajan yläpuoliselle vaellukselle ilman ahkiota, monestakaan syystä. Toki jos itseään haluaa haastaa ja on valmis näkemään ekstra-vaivaa ja hiukan kärsimään, niin kyllähän ilmankin pärjää.

      Metsämaastossa kuljettaessa ymmärrän oikein hyvin kevytretkeilyn myös talvivaeltamisen osalta.

      Minä olen pärjännyt talvivaelluksilla pitkälti kaasukeitimillä. Bensakeitinkin toki on, mutta sitä olen viimeksi tainnut käyttää yli vuosikymmen sitten, silloin kun kaikkein vaativimpia talvivaelluksia viimeksi tein. Myönnettäköön toki, että kaasun kanssa joutuu enemmän tai vähemmän kikkailemaan.

  4. Melko kevyt, lämmin, edullinen ja mielestäni myös mukavampi makuualustaratkaisu on asettaa solumuovinen ilmatäytteisen patjan päälle. Lämpöarvoltaan hyvinkin rimpula ilmapatja riittää, ei tarvi xthermin tasoista. Ilmapatjan ei myöskään tarvi olla täysimittainen jos jalkojen alle laittaa reppua tms. Paljon mahdollisuuksia erilaisille konfiguraatioille kun makuualustojen järjestyksen ajattelee näin päin. Sanotaan että alustojen yhteenlaskettu R-arvo on vain se mikä ratkaisee, mutta kokemus on osoittanut että solumuovi kehoa vasten on aina lämpöisempi.

    Mahtava painoa, tilaa ja polttoainetta säästävä ruoka on muuten pemmikaani! Sitä tulee talvivaelluksilla syötyä paljon. Ja nimenomaan oikeaa kunnon laardilla tehtyä eikä mitään kookosrasvoja.

    Lapion olen viime talvivaelluksilta jättänyt pois kokonaan. Esim nuotiokuopan kaivaminen onnistuu yleensä ihan jaloilla potkimalla jos käyttää vähän pelisilmää ja pyrkii tekemään sen maastonkohtaan jossa lunta mahdollisimman vähän. Toki on paljon muitakin tilanteita joissa lapio voisi olla niinsanotusti ihan kiva, mutta ilmankin on mahdollista ihan hyvin pärjätä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.