Kiinnostaako omien vaellustaitojen kartuttaminen? Haluatko haasteita, ja menevätkö kesälomareissujen vaellukset jo perusrutiinilla? Silloin kannattaa harkita haastavan vuodenajan valitsemista vaellukselle. Kun jatkaa vaellussesonkia roudasta rospuuttoon, löytyy myös suosituimmista retkikohteista tilaa. Myös luonnonolosuhteet voivat olla varsin hienot: ensilumi, kuura, syksyn valo, kevään ensimmäiset silmut. Minä vuodenaikana vaellus on haastavimmillaan?
Mielestäni vaellus on Pohjois-Suomessa haastavimmillaan seuraavina ajankohtina:
- Ensilumiaika lokakuun puolesta välistä joulukuun puoleen väliin: Märkä ja pakkanen vaihtelee. Lumi hidastaa etenemistä, mutta sitä on liian vähän hiihtämiseen.
- Sydäntalven kaamos: Valoa on vain muutama tunti päivässä, ja pakkanen voi olla ankara.
- Loppukevään sosekelit: Lumi upottaa kauttaaltaan, tulva tekee kahlauksista mahdottomia.
Näistä tässä tekstissä keskitytään ensimmäiseen. Loppukevään sosekelien haasteet ovat jokseenkin samantyyppisiä.
Lapissa pysyvät ensilumet tulevat yleensä lokakuun toisella puoliskolla. Tästä alkaa aika, jolloin vaellus muuttuu haastavammaksi kuin syksyllä: märkä lumi kastelee varusteet, ja toisaalta yöllä pakkanen saattaa äityä napakaksi. Kulku hankaloituu siihen pisteeseen kunnes maastossa voi hiihtää. Tähän tilanteeseen päästään yleensä viimeistään joulukuun puolessa välissä. Siihen mennessä lumessa kävely käy raskaammaksi ja hankalammaksi. Kevyet lumikengät ovat erinomainen varuste tähän vuodenaikaan, sillä ne kulkevat rinkassa kevyemmin kuin sukset, ja niiden pohjia ei tarvitse varjella naarmuilta toisin kuin suksia. Lumikengät ovat suksia kevyemmät rinkassa kannettuna.
Kun lunta on sen verran paljon, että hiihtäminen on jo pääliikkumismuoto, tulevat liukulumikengät tai muut universaalisiteillä varustetu lyhyehköt sukset myös kysymykseen. Ne voi kantaa mukana rinkassa, mikäli maasto muuttuu lumettomaksi tai leudon kelin yllättäessä sulaa. Olen itse käyttänyt tähän 147 cm pitkiä liukulumikenkiä, jotka kulkevat repussa, mutta ovat toisaalta melko painavat kannettuna. Oma mielipiteeni kallistuu sen puolelle, että kannattaa käyttää tavallisia lumikenkiä niin kauan kunnes pystyy hiihtämään 99 % vaelluksesta.
Ensilumiajan haasteena on usein jäätymisen ja sulan vaihtelu. Lokakuussa suot ovat monin paikoin vielä märkiä, tai ainakin lumi on märkää. Tämä tarkoittaa sitä, että jalat ovat märät ja mahdollisesti kylmät. Vaihdan itsekin kengiksi tällöin Gore-Tex -kalvolla varustetut kengät, jotka pitävät jalan lämpimämpänä. Usein vesi pääsee Gore-Tex -kenkäänkin sisälle jotain kautta, mutta kalvo estää lämmön karkaamista. Myös kevytkumisaappaat ovat parhaimmillaan tähän vuodenaikaan, jos niillä pystyy kävelemään rakoitta. Ennen lumen tuloa käytän pelkästään kalvottomia polkujuoksukenkiä, eivätkä nekään täysin poissuljetut ole lumiaikaan, etenkin säärystimien ja hyvän sukkasysteemin kanssa.
Sukat ovat tärkeämmässä roolissa ensilumiaikaan kuin kesällä. Liikkuessa märät sukat toimivat Gore-Tex-kengissä vielä kohtalaisesti, mutta leiriä ja nukkumista varten on hyvä olla vielä kaksi sukkaparia lisää. Tämä siksi, että lumisessa leirissä kengät jalassa puuhaillessa saa helposti vielä yhden sukkaparin kosteaksi, vaikka eristäisi ne märistä kengistä pakastuspusseilla. Neopreenisukat ovat yksi vaihtoehto tuomaan lisälämpöä lumiseen aikaan. Ne eivät ole täydellinen ratkaisu: neopreeni ei paksuudestaan huolimatta lämmitä kovin paljoa, ja ne eivät ole kovin pitkäikäisiä. Suurin ongelma neopreenisukkien kanssa on se, että ohuinakin niiden kanssa tarvitsisi yhtä kokoa suuremman kengän. Muuten neopreenisukka saa kengät ahtaaksi, jolloin jalat ovat pikemminkin lämpiminä kuin kylminä. Kevytsaappaiden ja höyrysulkusukkien yhdistäminen on toinen kikkakolmonen, ja todennäköisesti myös hyvä, mikäli istuvuus on sopiva.
Vesihuolto tulee toiseksi haasteeksi. Usein vettä saa pitkälle talveen avoimista puroista, mutta mitä pidemmälle mennään, sen vähemmän maastosta löytyy sulaa vettä. Kirves auttaa jääkannen rikkomisessa esimerkiksi autiotuvilla, mutta on melko painava kannettavaksi. Toinen konsti on käyttää jääruuvia ja akvaarion pohjalappoa, joiden avulla saa vielä 21 cm paksun jään alta vettä (pisimmät jääruuvit ovat usein 21 cm pitkiä). Lumen sulattaminen nuotiolla tai autiotuvalla on tietenkin vaihtoehto, mutta polttoaineen kantaminen lumen sulatukseen ei vielä houkuttelisi tähän vuodenaikaan.
Telttakiilojen osalta on hyvä harkita tilannetta, jossa maa on jäässä eikä lunta ole. Metsässä teltan saa kyllä jollakin tavalla pystyyn, mutta avotunturissa kovassa tuulessa vuodenaika on haasteellinen. Y-kiilojen nuijiminen jäätyneeseen maahan toimii jotenkuten, rautanaulat ja kirveen hamara ovat varmin keino. Yleensä kannattaa löytää leiripaikka, jossa saa kiilat jäiseen sammaleeseen tai kunttaan, sillä tähän kiilat on paljon helpompi upottaa kuin jäätyneeseen mineraalimaahan. Usein tämä ei ole kuitenkaan suuri haaste, ja tavalliset kiilat uppoavat mainiosti kuuraiseen sammalmaahan.
Alkutalvesta voi olla todella kylmä. Sää heilahtelee plussakeleiltä reilulla pakkaselle, ja pakkasen purevuutta lisää alkutalven kostea ilma. Tämä tarkoittaa, että pukeutumiseen on hyvä satsata reilusti. Vaatteiden osalta on hyvä ottaa mukaan ylimääräinen kerros. Nyt ei pärjää enää syysvaatteilla. Pitkät alushousut jalkaan, ja lisäfleece tai aktiivieristekerros ajavat asian. Kannattaa myös huomoida, että metsästäjät ovat lokakuussa liikkeellä, joten värikkäisiin vaatteisiin pukeutuminen tai oranssi pipo eivät ole huono idea. Kunnollinen taukotakki, kevyet rukkaset ja paksu makuupussi ovat vaatteista tärkeimmät. Taukovaatteiden osalta esimerkiksi aktiivieristetakin ja kevytuntuvatakin yhdistelmä voi olla toimiva, sillä aktiivieristetakkia voi käyttää myös kuljettaessa. Toinen vaihtoehto on talviparka ohuemmasta päästä. Myös kahden kevytuntuvatakin yhdistelmällä voi pelata. Ohuina rukkasina esimerkiksi Montane Prism Mitt ovat toimivia.
Makuupussiin vaikuttaa paljon sääennuste. Lämpötila voi vaihdella voimakkaasti tähän vuodenaikaan. Kannattaa varautua reilusti kovempaan pakkaseen kuin ennusteessa. On tavallista, että kairassa on tähän vuodenaikaan paljon kylmempää kuin ennusteissa, sillä viralliset mittauspisteet ovat paikoissa joihin ei kovimmat pakkaset osu. Makuupussi comfort olisi hyvä olla kahdeksan ja kahdenkymmenen pakkasasteen välillä. Lokakuun lopulla -8 C pussilla vielä pärjää, marraskuussa tarvitaan ehkä jo -15, ja joulukuussa on pussin hyvä olla täysiverinen talvipussi. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä, ja esimerkiksi 2023 lokakuun puolivälissä oli jo kahdenkympin pakkasia. Kuitenkin myös joulukuulle voi osua räntäkelejä, mutta tätä ei vielä reissua suunnitellessa tiedä. Tarkkaile sääennustetta ja lisää reilusti pelivaraa.
Lämpöön vaikuttaa paljon nuotiot ja tuvat. Nuotiot ovatkin tähän vuodenaikaan mahtava asia. Sen takia alkutalven vaellus onkin mukavinta kohdistaa alueelle, jossa on mäntyä ja kuusia. Tunturikoivusta tulen tekeminen on vaikeampaa (ja käytännössä joudutaan käyttämään eläviä puita, joka on myös laitonta), joten männyn puurajan yläpuolelle suuntautuvilla vaelluksilla kannattaa reitille istuttaa muutama autiotupa erityisen hankalien olosuhteiden varalta.
Illalla nuotion äärellä lämmitellessä on hyvä tiedostaa, että lämpötila voi laskea dramaattisesti yöllä. Tyhjennä vesi pulloista, ja ota märät kengät makuupussiin jotta ne eivät jäädy. Tätä varten on hyvä olla muovipussi, johon kengät laitetaan. Pussi kannattaa vielä laittaa väärin päin käännetyn kuivapussin sisälle, jottei niistä valu tippoja makuupussiin.
Otsalamppua tarvitaan ensilumiaikaan paljon. Mukaan kannattaa ottaa varaparistoja. Varavirtalähteellä ladattava lamppu on vieläkin parempi, sillä virtalähteellä saa elvytettyä vaikkapa pakkaseen hyytyneen kännykän. Jos on yksin liikkeellä, on jonkinlainen avaimenperälamppu hyvä ottaa mukaan siltä varalta, että otsalamppu hajoaa.
Kaiken kaikkiaan haasteista huolimatta kannattaa tähän vuodenaikaan lähteä vaellukselle. Ensilumiajan vaelluksilla kokemukset ovat vahvoja ja erähenkisiä. Erämaat ovat tähän aikaan tyhjiä, ja liikkua voi päiväkausia näkemättä ketään. On jopa todennäköistä, ettei muihin törmää. Sen sijaan voi törmätä kauniiseen lumisateeseen, kuurapuikkoihin, aamuruskoon, tähtitaivaaseen ja talviasuun vaihtaneisiin eläimiin. Päivämatkat on hyvä pitää kohtuullisina, sillä talvivarusteiden vuoksi rinkassa on enemmän painoa kuin kesällä. Kuitenkaan täyttä talvivarustusta ei ole vielä mukana, joten yhtä paljon rinkka ei selkää paina kuin sydäntalvella.
Oletko huomannut itse miten paljon kestävyyshrajoittelu hiihdolla vaikuttaa kävelyyn lumettomana aikana?
Riittääkö sinulle kantaa rinkkaa voimaharjoitteluksi vai teetkö muuta treeniä?
Miten paljon olet huomannut tasaisella kestävyyttä harjoitellessa peruskestävyystasolla vaikuttavan lopulta haastavassa maastossa liikkumiseen? Vai onko sinun pitänyt harjoitella mäkistä maastoa vielä enemmän jotta mitään vaikutusta?
Itse en vielä osaa sanoa koska ensimmäinen talvi kun hiihdän yhtä ja samaa ympyrää yhä uudelleen ja uudelleen ja maastossa ei yhtään nyppylää(jalkapallokenttä).
On paljon tosi paljon vaikutusta. Hiihto on niin hyvä laji että kestävyyden kannalta että vaikuttaa huomattavan paljon myös kesällä. Yleensä rankimmat vaellukset on tullut tehtyä kesäkuussa kun alla on hiihtokausi. Itse käyn myös kuntosalilla ja kiipeilemässä voimaharjoitteluksi, tosin jälkimmäisestä ei vaellukseen usein kovin suoraa hyötyä ole.
Kyllä tasaisellakin treenaaminen vaikuttaa todella paljon. Ei ole pakko päästä mäkeen, eikä itsellänikään tässä lähellä ole erityisen mäkisiä maastoja, joten usein harjoittelu on tasaisella. Kestävyysharjoittelussa A ja O on se, että sitä tulee tehtyä tuntimääräisesti mahdollisimman runsaasti. Jokaisesta treenistä saa yhden tiilen, jolla sitten rakennetaan ajan saatossa tiilitaloa joka on se kestävyys. Mäkisyys, sykealueet ja muut tulevat sitten toissijaisina. Jokainen treeni on plussaa, ja jokaisesta saa “tiilen”. Tärkeintä on, että on joku sellainen treenimuoto josta saa tehtyä rutiinin niin, että lähteminen ei ole liian vaikeaa alkutalven iltanakin kun väsyttää. Itselläni usein podcastien kuunteleminen auttaa, koska treeni ei tunnu silloin niin tylsältä. Joillekkin saman asian voi ajaa joukkueurheilun porukka tai vaikkapa lähiliikuntapaikka johon on vaivatonta lähteä kotoa.
Jep itse pystyn ottamaan pari kertaa viikossa siksi pyrin lisäämään matkan pituutta. Paljon on haasteita mutta toki lyhyet 15km lenkit on nyt helppoa kauraa mikäli treenistä palaudun(25km 9kg). Matkavauhti toki on hirvittävän paljon hitaampi kuin aikaisemmin ja samalla rinkan painokin on kyllä selkeästi alempi. Joutuu luottamaan harjoitusten minimaaliseen taukojen pituuteen ja määrään jonka hyödyt sitten näkyy retkellä maksimaalisina taukojen määränä ja pituutena plus siihen aina mahdollisimman minimaalinen rinkan paino. Sitten on vielä tuo pirun ikääntyminen…Viikon päästä näkee tuleeko paha mieli vai ei ja kesä lopulta näyttää mihin suuntaan on lähdettävä ja jos heinäkuussa kopasee Kolin niin varmaan suunta antavaa saa jotta tietää miten harrastuksessa pitäs edetä.
Kerroppas millaisia goretex kenkiä käytät kosteimpaan aikaan?
Jotain pitäisi syksyksi keksiä ja kumisaappaat ne ei ainakaan ole…
Kosteimpaan aikaan eli kesällä ja syksyllä en käytä Gore-Tex -kenkiä, vaan kalvottomia polkujuoksulenkkareita. Nyt ollut käytössä Topo Mountain Racer 2 ja La Sportiva Akasha 2. Gore-texillisia kevyitä vaelluskenkiä ole käyttänyt sitten kun maassa on jo ensilumi. Ne ovat olleet Salomonin kevyitä retkeilykenkiä.
Itse olen käyttänyt kesäisin ja syksyisin gorellisia Approach-kenkiä, jotka toimineet mielestäni hyvin. Siksi kiinnostaisi kuulla, miksi olet päätynyt nimenomaan kalvottomiin kenkiin kesäisin? Ehkä oppii uutta…
Lähinnä koska kenkä hörppää jossain vaiheessa kuitenkin, ja kalvottomissa kengissä on tyhjennysreiät joista vesi pääsee valumaan pois.
Minkälaisiä lumikenkiä olet päätynyt käyttämään? Keveimpiä? Paljonko on painoero liukulumikenkiin? Painoja tuntuu olevan hankala löytää netistä ja jos löytää ei tiedä onko se yksi kappale vai pari
Olen käyttänyt ihan “tavallisia” lumikenkiä jotka olen lainannut ja OAC:n liukulumikenkiä, mutta olen myös kurkkinut Northern Litesin kevyitä lumikenkiä vakavasti: https://northernlites.com/collections/ultralight-trekking-series
hienoa