Tein huhtikuun alussa neljän yön hiihtovaelluksen kevyin varustein UKK-puistossa. Itse vaelluksesta on lisää tunnelmia täällä. Tässä hieman pohdintaa varusteista. Lisään mukaan myöhemmin tarkemman varustelistan painoineen.
Kantolaitteena käytin omaa versiota Jörgen Johanssonin tunnetuksi tekemästä rulkasta, eli repun ja pulkan yhdistelmästä. Rulkan periaatteena on, että sitä voi vetää kuin ahkiota ylämäessä ja avotunturissa, ja heittää repun lailla selkään alamäessä tai metsämaastossa. Reppuna käytin (Six Moon Designs Fusion 65 -rinkkaa (arvostelu) ja pulkkana Orthex Ahkiopulkkaa. Kiinnitin repun pulkkaan kahdella irtoremmillä pulkan alaosaan tehtyjen lovien läpi. Pulkan vetämiseen käytin paracord-pätkää, johon oli tehty nykäisyjä pehmentävä jousto-osa 6 mm DirZone Bungee Cordista. Vetovaljaana toimi vyö reisitaskushortseista, ja vetonarun kiinnitin vyöhön ruuvisulkurenkaalla.
Rulkka toimi hyvin, silloin kun se pysyi pystyssä. Käytin sitä ahkiona enimmäkseen pitkissä ylämäissä tunturin laelle kiivetessä, ja tunturissa hiihtelyyn. Sen ongelma oli herkkä kaatuminen. Painopiste tuntuu pulkan kanssa tulevan herkästi korkeaksi, mikä kippaa helposti pulkan. Etenkin käyttämälläni reppumallilla painopiste nousi ylös. Hieman leveämpi ahkio, kuten Johanssonin käyttämä lyhyeksi sahattu Paris-pulkka saattaisi olla vakaampi. Nykyisillä hinnoilla en kuitenkaan ollut valmis sahaamaa Paris-pulkkaani kahtia. Yksi hieman edullisempi vaihtoehto voisi olla Welhonpesän myymä Terran Outdoor Deer Drag. Myös käyttämässäni rinkassa tavaroita tuli vääjäämättä etu- ja sivutaskuihin, mikä nosti painopistettä. Virtaviivaisempi mutta pitempi rinkka (esim. HMG Porter) saattaisi toimia Orthex-pulkankin kanssa.
Rulkka vaatii vielä hieman jatkokehittelyä kaatumisen suhteen, mutta muuten konsepti oli hyvä. Se oli miellyttävä asettaa ahkioksi pitkissä nousuissa, ja hankalassa maastossa sen nosti helposti selkään. Pidin repun kaikkia remmejä ahkiomoodissa auki, joten selkään heittämisessä ei oikeasti mennyt kuin muutama sekunti. Sulkurenkaan pidin koko ajan vyöllä suljettuna, narun joko koilasin kainalon ali tai heitin repun ja pulkan väliin. Lukkosulkurengas ei ollut kevyin vaihtoehto, mutta toi mielenrauhaa, sillä vahingossa auennut sulkurengas olisi lähettänyt pulkan huonolla tuurilla monen kilometrin päähän alarinteeseen.
Liikkumiseen käytin Madshus Voss -tunturisuksia ja Åsnes Spidsbergen Expedition -sauvoja. Minulla oli lisäksi Colltexin kokopitkät nousukarvat lähes koko reissun ajan suksissa kiinni. Nämä kaikki varusteet toimivat erinomaisesti keväisillä UKK-puiston hangilla.
Majoitteena oli MLD Duomid DCF -pyramiditarppi, polycryo-maavaate ja nippu alumiinisia lumikiiloja Aliexpressistä. Majoituin aina metsämaastossa, mihin UKK-puisto tarjosi hyvät puitteet. Avotunturissa majoittumista kannattaa tietenkin joka tapauksessa välttää, mutta ultrakevyellä tarpilla se on vielä tärkeämpää. En koko reissun aikana edes käynyt autiotuvissa, vaan olin kaikki neljä yötä tarpin alla. Dyneemakomposiitista tehdyn pyramiditarpin sai suksien ja lumikiilojen avulla erinomaisen napakaksi pystytettyä lumessa. Se oli mielestäni paljon jämerämpi kuin kesällä, pitkälti koska kiilat pysyivät jämerästi lumessa kiinni. En olisi ollut huolestunut, vaikka tuuli olisi yltynyt kovaksikin. Tilkitsin tarpin alareunat iltaisin lumella pöllyävän tuiskun varalta, ja hautasin pienen osan tarpista lumeen “lumiliepeeksi”.
Kaivoin tarpin sisäpuolelle seisoma-aukon ovensuuhun ja lisäksi makuusijaa alemmaksi. Huomasin ensimmäisten öiden jälkeen, että makuusija kannattaa kaivaa reilusti alas, sillä muuten talvimakuupussi osuu herkästi teltan seiniin ja kostuu. Ensimmäisenä yönä oli reipas lumisade, joka painoi tarpin seiniä lähemmäksi nukkujaa. Tämä yhdistettynä matalapaineiseen kosteaan säähän ja hieman liian vähän kaivettuun makuusijaan johti siihen, että untuvapussini otti hieman kosteutta ensimmäisenä yönä. Pussin kuivaaminen aamun tuiskussa ei myöskään ollut vaihtoehto. Polycryo-maavaate oli myös hieman liukas lumella ja otti oman suuntansa, joka oli harmittavan usein kohti tarpin seiniä.
Nukkumiseen käytin Therm-a-Rest Xtherm -makuualustaa ja kuudeksi paneeliksi lyhennettyä haitarimallista Z-lite -kopiota. Makuupussina minulla oli Cumulus Teneqa 850. Harkitsin tämän lisäksi retkipeiton mukaan ottamista, mutta sääennuste ei ollut erikoisen kylmä joten jätin sen pois. Makuupussi on ensiluokkainen, mutta kuten maintisin, kärsi hieman kosteudesta reissun aikana. Myös synteettisen päällipussin ottamatta jättäminen oli tietoinen valinta, joten kehon kosteus jäätyi untuvapussin sisälle joka tapauksessa. Tarkoituksena oli hieman testata untuvapussin kosteudensietoa talviolosuhteissa. Kompensoin untuvapussin lässähdystä pitämällä viimeisinä öinä talviparkaa päällä, ja jaloissa pidin kahdet pitkät kalsarit, sadehousut ja valtimoiden kohdalle asetetut kuivat rukkaset. Lisäksi käytin pussin selkäpuolta päällipuolena, sillä se oli kuohkeampi. Näiden avulla viimeinenkin yö sujui vallan mukavasti. Torsopituinen solumuovi toimi myös hyvin, enkä kaivannut kokopitkää solumuovia toiseksi alustaksi. Tarvittaessa pohjalle olisi vielä saanut reppua ja muita tavaroita eristeeksi.
Keittimenä käytin Optimus Vega -talvikaasukeitintä (178 g). Keitin mahdollistaa kaasupullon käännön, jolloin se toimii nestemäisellä kaasulla vähintään -25 asteeseen. Valitsin Vegan pitkällisen pohdinnan jälkeen lähinnä sen tehokkuuden takia. Se jopa tehokkaampi kuin XGK (Vega 12 850 BTU, XGK 10 500 BTU), mitä harva uskoo kaasukeittimestä. Lumien sulattamiseen menee talviretkeilyssä aikaa, joten tehokas (ja tukevilla jaloilla varustettu) keitin on painonsa väärti.
Harkitsin muina vaihtoehtoina mm. Kovea Spideria, Alpkit Koroa, MSR Windpro II:ta ja MSR Reactoria. Kaikki nämä saattaisivat olla hyviä vaihtoehtoja. Vega on painavampi mutta tehokkaampi kuin Kovea Spider tai Windpro, siinä on paremmat jalat ja luotettavammat osat kuin Korossa, ja pienempi häkäriski ja parempi toimivuus kylmässä kuin MSR Reactorissa. Lumien sulattelu sujuikin rivakasti ja ongelmitta. “Keitinlaatikkona” tai oikeastaan keittimen alustana käytin ensimmäisenä iltana lapiota, ja muina iltoina foliovuoasta ja solumuovipalasta tehtyä laatikkoa. Laatikko esti keittimen vajoamisen lumeen ja ehkä lisäsi hieman tehokkuutta ja turvallisuutta, mikäli keitin olisi kaatunut.
Kakkoskeittimenä minulla BRS 3000T “alppipommilla” eli Moulder Stripillä varustettuna. Alppipommi on kuparilevy, joka ohjaa osan liekin lämmöstä patruunaan. Nimestäkin päätellen systeemi on vaarallinen liian lämpimässä käytettynä, ja patruunan on aina oltava käsinkosketeltavan viileä. Sulatin tällä systeemillä muutamat lumet, mutta enimmäkseen käytin Vegaa, lähinnä sen tukevampien jalkojen takia.
Kattilana minulla oli Trangian isompi kattila, joskin alumiinisena se otti tälläkin reissulla hieman kolhuja. Ehkä olisi aika investoida titaaniseen talvikattilaan. Vesipullona minulla oli Relags Hünersdorf 1 L -pullo ja lisäksi Thermos Ultimate 0.9 L -termospullo. Termospullo ei ollut mitenkään pakollinen, ja enemmän mukavuustekijä. Kevyen termospullon kuten Thermos Ultimaten painoero lämpösuojalla varustettuun juomapulloon ei kuitenkaan ole kuin 200 g (Nalgenella vielä vähemmän), joten ero ei ole iso.
Vaatteina minulla oli aluskerroksena Patagonia R1 Hoody, välikerroksena Arc’teryx Squamish Hoody -tuulitakki ja päällimmäisenä kerroksena Patagonia Nano-Air Light Hoody -aktiivieristetakki. Koska tuulitakki oli välikerroksena, lämmönsäätely oli helppoa Nano-Airia päälle ja pois ottamalla. Kylmemmällä säällä saattaisin laittaa tuulitakin uloimmaksi kerrokseksi. Jaloissa oli jälleen erinomaisen hyvin toimineet Aclima Woolnet -alushousut ja Black Diamond Dawn Patrol -hiihtohousut. Monoina oli Alfa Quest Advance GTX, joiden sisällä käytin lineria, höyrysulkusukkaa (pakastepussi) ja kahta villasekoitesukkaa. Taukotakkina oli Mountain Equipment Gasherbrum, joka ainakin oli riittävän lämmin näihin keleihin. Hanskoina oli ohuet softshell-hanskat, paksummat Aliexpressin Ozero-hiihtohanskat ja lisäksi mukana olivat Hestra Army Leather -rukkaset, joita en tosin käyttänyt. Päässä oli ohut merinopipo ja tarvittaessa kaikkien paitojen ja takkien huput.
Näiden lisäksi mukana olivat Calazon Tyvek-kartta UKK-puistosta ja Suunto M3 -kompassi. Käytin lisäksi Suunto Ambit Peak 3 -kellon GPS:ää ja iPhonen Jahtikartat-sovellusta (joka vitosen maksavalla karttojen offline-latausoptiolla toimi hyvin). Kännykän pidin koko ajan aluskerraston rintataskussa Eskimo Tuplis -pussissa. Mukana oli myös EA- ja korjausvarusteet, skinivahaa pahan takkalakelin varalle, buffi, Mora Eldris -puukko ja ohut vaihtokerrasto. Aurinkolaseina käytin Julbo Tamang -vuoristolaseja, ja lapiona oli Arva Plume -lapio.
Millaiset kokemukset olivat Madshus Vosseista? Olen vaimoni kanssa hankkimassa tunturisuksia ja menemme keväällä mm. Kiilopäälle. Pitääkö olla teräsreunaiset vai toimiiko ilman niitä? Entäpä suksien leveys ja leikkaus. Esim. Åsnes Jakt näyttäisi olevan keulasta 96 ja perästäkin olikohan 84 ja ei teräskantteja. Noilla kai ei sovi ainakaan konelautakunta hiihtämään. Vosseissa kai on 3/4 osalla teräskantit.
Vossit (eli BC 50 eli Panorama M50) ovat oikein hyvät sukset, ja niillä on vankka asema suomalaisten hiihtovaeltajien keskuudessa. Kannattaa ottaa teräsreunaiset, helpottavat tunturin sivurinteessä. Ilman teräskantteja vain, jos kaikki reissut ovat koiran kanssa (voivat viiltää koiraa nilkoista). Vossit mahtuvat konelatuun BC-siteiden kanssa. Åsnesin mallistosta vastaavia ovat Amundsen ja Ousland BC. Myös Fischer Crown e89 on vastaavantyyppinen. Tämän tyyppiset sukset toimivan hyvin Kiilopään maastossa, sillä tuntureita ja valmiita uria on paljon.