Talvivaelluksella varusterikon aiheuttamat riskit ovat sulan maan vaellusta huomattavasti suuremmat. Tämän takia erityisesti kauas asutuksesta ja autiotuvista suuntautuvan hiihtovaelluksen korjausvarusteita kannattaa miettiä vakavasti. Tässä oma näkemykseni hiihtovaelluksen korjausvälineistöstä. Lista ei missään nimessä ole kategoriassa ultrakevyt, vaan enemmänkin vaativammankin vaelluksen tarpeet kattava. Tästä on hyvä lähteä karsimaan helpommille ja kevyemmille vaelluksille.
Hiihtovaelluksen varusteista kriittisimmät ovat teltta ja keitin, koska niiden avulla vaeltaja saa suojan olosuhteilta ja vettä.
Teltassa on oikeastaan kolmenlaisia osia, jotka voivat mennä rikki: kaaret, kangas ja vetoketju. Kaarien korjaamiseen teltan mukana tulee yleensä korjausholkki, joka on syytä pitää mukana. Myös varakaari voi olla tarpeellinen.
Vetoketjun varavedin voi olla hyvä pitää mukana, mutta saattaa olla hankala vaihtaa maastossa. Suosituissa retkikuntateltoissa kuten Hilleberg Keron GT, Halti Grönland II Pro ja Helsport Spitsbergen X-trem Camp on tai on saatavilla lisävarusteena pussiovi, jota voi käyttää varaovena mikäli ison absidin varsinaisen oven vetoketju hajoaa. Ison absidin ovi on kriittisin teltan aerodynaamisuuden ja siten myrskynkestävyyden kannalta. Tällöin absidin ovi ommellaan kiinni ja kuljetaan pussioven tai pikkuabsidin kautta. Kankaan paikkaamiseen hyvä teippi Tenacious Tape, mutta myös Gorilla Tape ja ilmastointiteippi ajavat varmasti asiansa.
Keitin on yksi tärkeimmistä talvivarusteista. Standardikeittimien MSR XGK EX ja MSR Whisperlite mukana tulee korjausvälineitä, ja niihin on saatavilla myös kattavampi korjaussarja. Keittimen purkamista osiin kannattaa harjoitella sisätiloissa. Toinen hajoamisaltis osa on bensapullon pumppu, koska siinä on keittimestä poiketen muoviosia. Olen siksi pitänyt mukana MSR:n varapumppua. Lisäksi keittimen mukana tulevaa pientä öljytuubia kannattaa pitää mukana pumpun männäntiivisteen öljyämiseksi kovilla pakkasilla. Kannattaa myös muistaa pitää paine pullossa kovilla pakkasilla ehkäisemään männäntiivisteen jäätymistä, tai lämmitellä sitä hanskassa mikäli tuntuu ettei pumppu anna vastusta.
Mikäli käytetään bensan sijaan kaasua, kannattaa mukana olla kaksi keitintä. Esimerkiksi ylimääräinen BRS 3000T ei paljoa paina eikä maksa, ja sillä kyllä saa juomavetensä hyvin sulatettua mikäli tietää kikat kaasukeittimen talvikäyttöön. Ensisijaisena kaasukeittimenä pitäisin joka tapauksessa remote canister -tyyppistä keitintä, joka mahdollistaa nestesyötön polttimoon.
Suksen hajoaminen tarkoittaa usein sen katkeamista. Katkennut suksi kannattaa yrittää korjata niin, että suksi menee katkeamiskohdasta osin päällekkäin, luonnollisesti niin päin että kärkiosa on alempana kuin takaosa. Toinen vaihoehto on lastoittaa se vanerin- tai pellinpalalla. Olen pitänyt korjauspussissa myös naulauslevyä, jonka avulla suksen saa lastoitettua melko tukevasti. Se on kuitenkin aika painava, ja kevyemmillä reissuilla jättäisin sen ehkä pois. Suksen korjaamiseen on korjauspussissa useita mahdollisuuksia. Yksi vaihtoehto on käyttää kevyttä askarteluporaa ja porata molempiin suksen osiin reikä, jonka läpi voidaan kiristää litteäpäinen uraruuvi siipimutterilla (prikat välissä). Vielä parempi tulee, mikäli mukana on edellä mainittu naulauslevy lastaksi, joka on kiinnitetty uraruuveilla ja tavallisilla ruuveilla. Toinen vaihtoehto on käyttää suksen ympäri ylettyvää letkunkiristintä. Kolmas vaihtoehto on käyttää irtoremmiä tai teippiä.
Modernien lasikuitusuksien maailmassa suksen kärki ei mene kovin helposti rikki kuten puusuksien aikaan, ja jos kärki hajoaa se todennäköisesti lerputtaa laminointien varassa, jolloin sen voi liimata/teipata/remmittää kuntoon. Myös metallikantit ehkäisevät kärjen hajoamista. Jos kärki menee aivan säpäleiksi, voi hätäkärjen tehdä korjauspussissa olevasta ohuesta pellinpalasta, keitinlaatikon pellistä, keittimen vaneritukilevystä tai esim. anatomic-rinkan tukilevystä. Näitä samoja materiaaleja voi käyttää myös keskeltä katkenneen (muttei irtipoikki menneen) suksen lastoittamisessa. Varta vasten käyttötarkoitukseen tehty varakärki tietenkin säästää askartelulta mahdollisesti hankalissa olosuhteissa.
Siteen korjausvälineistö riippuu käytettävästä siteestä. Tyypillisiä ongelmia ovat ruuvin pyöriminen ympäri tai kiinnityssoljen hajoaminen X-trace- 75 mm- ja eräsiteissä. NNN BC-siteessä hajoavina osina voivat olla ruuvinkohdat, mutta herkin paikka tässä järjestelmässä tuntuu olevan monon kärjen teräsputken repeäminen monosta.
Hyvänä vakuutuksena siteen täydellisen hajoamisen varalta on pitää mukana kahta Voile Strap -tyyppistä irtoremmiä, joilla tarpeen vaatiessa koko kengän saa jotenkuten sukseen kiinni. Voile Strapit ovat muutenkin paras keksintö jeesusteipin jälkeen, ja etenkin amerikkalaiset heliski- ja ski touring -oppaat vannovat niiden nimeen. Ne ovat kuin vanhat nahkaiset irtoremmit, mutta ne venyvät juuri sopivasti niin, että siteen, monon tai muun välineen korjaaminen onnistuu huomattavasti napakammin. Pidän itse mukana kahta Black Diamond Ski Strapia (vastaava tuote kuin Voile Strap), ja olen korjannut niillä esim. X-trace-siteen, josta solki oli kadonnut.
Ruuvin pyörimisen varalle korjauspussissa kannattaa olla teräsvillaa, jonka avulla on mahdollista saada ruuvi taas puremaan. Olen pitänyt mukana myös puutappeja, joita voisi koloon tarpeen vaatiessa nakutella. Lisäksi mukana kannattaa pitää ruuveja. Kannattaa ennen ruuvien valitsemista selvittää missä kohdassa siteessä on ruuvin paikat. Ne voivat olla muoviosien tai tarrojen alla piilossa. Esim. suositun Rottefellan NNN BC -siteen ruuvien paikat löytyvät täältä. Samasta paikasta näkee myös ruuvien koon, joka on tarpeellinen tieto kahdesta syystä: siksi ettei korjausruuvi tule pohjasta läpi (näkyy myös silmämääräisesti) ja siksi että ruuvin halkaisija on sopivan kokoinen (myös pikkiriikkisesti halkaisijaltaan suurempia ruuveja on hyvä olla mukana, jos siteen ruuvi pyörii tyhjää). Siteissä käytettävät ruuvit ovat spesiaaleja suksiruuveja, ja niitä voi metsästellä suksia myyvistä liikkeistä tai omista käytöstä poistuneista suksista. Olen pitänyt mukana myös tavallisia ruuveja.
Liimoista olen pitänyt mukana kolmenlaista: syanoakrylaattipikaliimaa, pötkylää kuumaliimaa ja 2-komponenttista epoksiliimaa. Kuumaliiman sulattamiseen tarvitsee tietenkin keitintä, ja sillä voi liimailla esim. varasomman sauvaan. 2-komponenttiliima toimii huonosti matalissa lämpötiloissa, joten sitä käytettäessä kannattaa liimaa pitää hetken taskussa ja suorittaa korjaus lämmitetyssä teltassa tai autiotuvassa. Esimerkiksi rikkoontunutta suksea korjattaessa kannattaa se pyyhkiä huolellisesti lumesta ja vedestä ennen liiman käyttöä.
Työkaluna olen pitänyt mukana tavallista Leathermania. Vaihtokärkisarjallinen Leatherman tai Binding Buddy -tyyppinen työkalu olisi vielä parempi, sillä siteen ruuvit ovat välillä liimattu hyvin tiukasti. Ruuvit on usein liimattu epoksihartsilla, joka saattaa hellittää mikäli liiman kuumentaa yli 60 asteen lämpötilaan retkikeittimellä.
Sauvan korjaamiseen olen pitänyt mukana sähköputken pätkää, joka on halkaistu pituussuunnassa. Tämän lisäksi mukana on kaksi letkuliitintä, joilla putken voi kiinnittää. Myös mukana olevasta pellinpalasta voi muotoilla lisävahvikkeen sauvalle. Lisäksi mukana on varasompa. Tyypillinen tapa menettää sompa on metsässä hiihdettäessä survaista sauva varvikkoon ja riuhtaista se pois, jolloin sompa jää varpuihin kiinni ja hukkuu hangen alle. Somman kiinnitykseen on saatavilla sompaliimaa, joka on hieman sitkeämpää ja paremmin kylmänkestävää kuin tavallinen kuumaliima.
Ahkion heikko kohta on yleensä aisa. Savotan Paljakka -tyyppisissä ahkiossa aisan köysi voi rispaantua poikki, jolloin tarvitaan varaköyttä. Fjellpulkenin aisoissa heteka-ääntä pitävä jousi ja BGB-lukko ovat kuluvia osia. Näitä voi korjata vastaavilla varaosilla tai rautalankavirityksillä.
Lisäksi korjauspussissani on mukana Black Diamond Glop Stopper -vahaa ja akryylisikli sen varalle, että paha takkalakeli aiheuttaa lumen kiinnittymisen skinien tai suksien pohjaan, pari kynttilää lumiluolan happimittariksi, Petzl e+Lite -varaotsalamppu, varaparistot, vara-aurinkolasit, varalusikka, pakastinlämpömittari sekä yleisiä korjaustarvikkeita kuten nippusiteitä, rautalankaa, narua, hakaneuloja, ranger bandseja, ompelutarvikkeet, puhallettavan makuualustan paikka, varatulitikkuja, sytykkeitä, nappikompassi, pieni kynä, muistilappuja ja pilli.
Näiden lisäksi vaativissa talvivaelluksissa kannattaa noudattaa “two is one, one is none” -periaatetta, jolloin ryhmällä on mukanaan varasauva, varakaari telttaan, ylimääräinen keitin, varaside ja mahdollisesti varasuksikin. Nämä lisäävät painoa, mutta mahdollistavat retken jatkumisen varusterikosta huolimatta.