Montane Minimus 777 kalvotakki

Montane Minimus 777 on ultrakevyt kalvotakki, joka edustaa tämän hetken kalvotakkien terävintä kärkeä. Takki on toteutettu innovatiivisella tekniikalla, jossa uloimpana kerroksena on 7 denierin nailon, keskikerroksena on 7 denierin Pertex Shield+ -kalvo, ja alimpana kerroksena 7 denierin sisäkangas. Kokonaisuutena takki on siis täysverinen kolmikerroskalvotakki, mutta jossa jokainen kerros on ohut. Täten sen pitäisi päihittää myös kestävyydessä aiemmin kevyiden sadetakkien “sarjaa” hallinneet 2.5-kerrostakit, kuten suosittu OR Helium II. Näiden ongelmana on usein ollut, että rinkan viillekkeet hiertävät sisäkankaan ajan myötä rikki (joka siis on vain printattuna kalvokerroksen alle, siitä tuo “0.5”). Tämä aiheuttaa sen, että seuraava hiertymisen kohde on itse kalvo, jonka rikkoontumisen jäljeen vesi tulee läpi.

Kangas Minimus 777:ssa tuntuu kevyeltä, mutta kuitenkin kestävältä, ja esimerkiksi Berghaus Vaporlightiin verrattuna kestävältä. Sitä on saatavissa anorakkimallisena ja täyspitkällä vetoketjulla varustettuna. Omaa anorakkimallista takkia ensimmäistä kertaa päälle vedettäessä se tuntuu ensin liian ihonmyötäiseltä, mutta Montanen todella esimerkillisten leikkausten takia se tuntuu kuitenkin istuvan todella hyvin. Olen itse 180cm pitkä ja M-koon anorakkia päälle vedettäessä ensimmäinen ajatus oli, että hihat eivät ainakaan riitä jos kädet nostaa eteen – no kyllä riittivät. No ainakin kainaloista ottaa kiinni jos nostaa kädet ylös – no eipä ottanut. No viimeistään fillarille kyyristyessä selkä paljastuu – no eipä paljastunut. Lisäksi Arc’teryxin paksu Cerium LT -untuvatakki sujahtaa hämmästykseksi oikein mukavasti alle, eikä Minimus 777 paina untuvaa lyttyyn. Eli ensimmäinen fiilis on, että takki on tyköistuva, mutta selvästi Montanen suunnittelijat ovat käyneet kamasutramaisesti kaikki asennot läpi ja varmistaneet että kangas riittää ääriasennoissa.

Huppu Minimuksessa on hyvä. Se on minimalistinen joustokankaalla toimiva, eikä siinä on narusäätöjä. Tämä hieman pelotti itseä aluksi, sillä pienipäisenä joudun usein säätämään huppuja paljon tai jopa hylkäämään takkeja huonosti istuvan hupun takia. Montanen huppu pääsee kuitenkin samalle tasolle kuin tyypillisesti hyvät Arc’teryxin huput – sadelippa tuntuu olevan sopivalla kohdalla ja vetoketju loppuunsuljettuna naama-aukko on sopiva. Myös hihansuut ja helma on simppelillä joustokankailla, eli siis ei erillisiä narusäätöjä.

Hyvänä puolena takissa on hengittävyys, joka on ohuiden kankaiden vuoksi erinomaisen hyvä. Usein kalvotakeissa hengittävyys on ollut lähinnä teoreettista, mutta Minimus 777:aa pystyy jopa pitämään päällä hikoilematta. Esimerkkinä käytin takkia Alpeilla vuorta ylös haikatessa, ja sateen loputtua takki pysyi jonkin aikaa päällä tuulitakin virkaa korvaamassa jyrkässä nousussa vaikka efforttia ja lämpötilaa oli aika paljon. Ihme kyllä hikoilua ei oikeastaan tullut.

Takki pakkaantuu noin uuniperunan kokoiseksi ja 134g painollaan on suurinpiirtein kolme kertaa kevyempi ja pakkauskooltaan pienempi kuin minun vanha ja uskollinen Marmot PreCip. Pienen pakkauskokonsa ansiosta se on päässyt jatkuvaan käyttöön myös kaupungissa pyöräiltäessä “varmuuden vuoksi” -takiksi.

Kaikin puolin suositeltava takki siis – ostaisin uuden samanlaisen jos nykyinen hajoaisi. Takista on saatavalla anorakkimalli, joka itselläni on lähinnä siitä syystä että se oli alennuksessa. Se on hieman kevyempi ja ehkä muodikkaampi, mutta ottaisin ehkä kokopitkällä vetoketjulla varustetun version siitä syystä että vetskarin saa kokonaan auki lämmön dumppaamiseksi ja untuvatakkia alle puettaessa. Anorakkimalli ei kuitenkaan ole lainkaan huono vaihtoehto.