Varusteet

Retkituolien hyvät, pahat ja laiskat

Retkituoli on varuste, jota harvemmin (en koskaan?) pidän vaeltaessa mukana. Kuitenkin kaikenlaisessa oheistoiminnassa kuten päiväretkillä, nuotioilloissa, leirintäpaikoilla, truck bivyssä ja jopa grilli-iltoina kotipihalla retkituoli on varsin pätevä varuste. Kevytretkeilyskeneen tuolit ovat lipsahtamassa Helinoxin markkinoille tuomien kevyiden tuolien myötä, mutta en ole ihan vielä vakuuttunut että tuolia kannattaisi ottaa vaellukselle mukaan.

Olen päässyt testaamaan viimeisen puolentoista vuoden aikana neljää retkituolia, joista löytyy selvästi erilaisia hyviä ja huonoja puolia. Jaan näistä ajatuksia tässä.

Ensimmäisenä ja ehkä yleiskäyttöisempänä on Helinox Chair One -kopio, joita on saatavilla kiinalaisista ja suomalaisista verkkokaupoista lukemattomilla eri tuotemerkeillä. Ne tulevat kaikki todennäköisesti samalta tehtaalta, ja veikkaisinpa, että samassa tehtaassa tehdään myös Helinoxin tuolit. Siinä missä aito Helinox maksaa satasen, on tämän tuolin hinta 20-30 euroa.

Tuolin runko kasataan alumiiniputkia yhdistämällä hieman telttakaaren tapaan. Rungon päälle kiinnitetään istuinosa. Tuoli menee melko pieneen tilaan ja on mahdollista kuljettaa rinkassa ongelmitta. Istuma-asento on leppoisa mutta oikein hyvä. Niin kuin useimmissa retkituoleissa, tässäkin tarkemmin analysoituna rungon putket painavat hieman lapaluita, mutta oikeasti sitä ei käytössä huomaa.

Tuolin parhaita puolia ovat keveys ja mukava istuminen. Tuoli painaa 913 grammaa pakkauspusseineen, ja on varsin mukava istuskeltava nuotion ääressä. Myös hinta on varsin kohtuullinen. Vaikka tuoli on “kopio”, ei se tunnu yhtään Helinoxia heppoisemmalta. Päinvastoin päällikangas on paksumpaa ja ehkä hieman kestävämpää kuin aidossa Helinoxissa, pienellä painon kustannuksella. Miinuspuolena tuolin kokoamisessa kestää hetki, eikä se ole esimerkiksi kätevin lyhyiden taukojen tuoli.

Toisena tuolina on Helinox Chair Two. Se on alemmassa kuvassa Helinox Chair One -kopion kanssa. En omista tätä tuolia, mutta pääsin koeistumaan sen nuotioillassa. Tuolissa on hieman pitempi selkänoja kuin Chair One:ssa. Istuinosa on aidossa Helinoxissa hieman laadukkaampi, mutta muuten tuoli on melko samanlainen. Pidempi selkänoja on oikein hyvä. Myös pitkäselkäistä versiota saa replikana melko huokeaan hintaan, ja tämä onkin erinomainen vaihtoehto mikäli haluaa priorisoida mukavuutta parinsadan gramman lisäpainon sijaan.

Kolmantena tuolina on varsinainen laiskanlinna, Kelty Low Loveseat. Tämä tuoli ei ole enää vaelluskäytössä missään määrin järkevä, sillä se painaa noin 7 kg. Käytännössä se on auton lähellä käytettävä tuoli, joka toimii sohvana leiripaikoilla, nuotioilloissa ja nukkumapysähdyksillä Lappiin ajettaessa.

Low Loveseat on melko makea tuoli. Se on Helinoxien tapaan matalampi kuin tavalliset retkituolit, ja istuma-asento on löhö. Tuoli on täydellinen auringonlaskun katseluun tai leirissä lueskeluun. Tuoli toimii mukavasti hiekkarannalla ja leirintäalueilla, ja esimerkiksi ison kotateltan tai ryhmäteltan kalustuksena se on varsin pätevä. Tuoli on mukava pariskunnille, ja lapset tykkäävät tuolista paljon. Minulla ei ole koiraa, mutta voisin kuvitella, että koiraihmiset tykkäisivät tästä paljon. Tuoli on tehty järeistä teräsputkista, eikä keikkaa tai hajoa helposti. Tämän ansiosta lapset ja koirat voi päästää tuoliin melko huoletta.

Tuolin kangas on vahvaa ja hieman eristettyä, joten takapuoli ei herkästi tässä tuolissa palele. Tuolissa tulee mukana pakkauspussi, joka pitää tuolin siistinä ja helpottaa kantamista (siinä on yksi olkahihna, joten tuolin voi heittää olalle). Pakkauspussissa voi myös kantaa halkoja leiripaikalle. Tuoli pakkautuu haitarin lailla ja on siksi hyvin nopea kasata, mutta vie autossa melko paljon tilaa.

Miinuspuolena tuolissa on painon lisäksi hinta ja saatavuus. Tuoli maksaa reilun satasen (ostin sen itse Englannista Absolute Snow -verkkokaupasta), ja Englantia lähempää ei tuolia tunnu saavan. Kampa Lofa -sohvatuoli on hieman saman tyyppinen kuin tämä, mutta itse tykkäsin Keltyn kuosista paljon enemmän ja pulitin siksi hieman lisää.

Viimeisenä muttei vähäisempänä on nöyrä Motonetistä ostettu “tavallinen” Outbound-retkituoli. Se on kympin hintaiseksi yllättävän toimiva. Tuolin ajoasento on pystympi kuin Helinoxeissa, minkä vuoksi siinä on hankalampi löhötä mutta helpompi syödä tai tehdä töitä pöydän ääressä. Se on myös korkeampi kuin edellä olleet tuolit.

Tällaisessa retkituolissa on erinomaisena puolena nopea kasaaminen. Tuolia ei epäröi ottaa autosta lyhyelle tauolle, sillä se avautuu silmänkäänteessä. Lyhyessä ja liikkuvassa käytössä auton läheisyydessä tällainen tuoli onkin parhaimmillaan, eikä lainkaan huono vaihtoehto esimerkiksi jos etsii perheelle ruokailutuoleja retkipöydän ympärille.

Minkä tuolin valitsisin yleiskäyttöön? Ensimäisenä tuolina hankin ja hankkisin edelleen replikan Chair One tai Chair Two -tuolista. Niissä tuntuu olevan hyvä hinta-laatu-suhde ja tuolin istuma-asento on varsin mukava. Koska tuoli menee pieneen tilaan ja on melko kevyt, ottaa sen helposti mukaan. Nautiskelijoiden, koiranomistajien, vanlifereiden ja oman elämänsä karavaanareiden kannattaa harkita vakavasti Keltyn retkisohvaa.

3 thoughts on “Retkituolien hyvät, pahat ja laiskat

  1. Hyvää tietoa kopioiden käyttökelpoisuudesta. Itsellä on alkuperäinen Helinox Chair Zero , koska hankinta-aikaan oli epäilys että kopiot eivät kestä, mutta sekin pelko oli ilmeisesti turha.

    Nyt saattaisin hankkia Chair Two:n, koska käytännössä keveydestään huolimatta Zero on eka joka putoaa varustelistasta pois. Ts. niillä reissuilla kun tuolia viitsii kantaa (tai vetää ahkiossa), sen olisi sama olla kerralla korkeampi ja mukavampi versio. Jos tuntuu että puolen kilon tuolia tulisi oikeasti kanniskeltua pitkälläkin vaelluksella ja sellaiseen käyttöön tuolia haluaa, on Zero on ihan harkinnan arvoinen, mutta sen supermatala istuma-asento on sitten monessakin mielessä kompromissi. Valtaisa parannus kiven päällä istumiseen kuitenkin!

  2. Lystiä! Joskus 35 vuotta sitten sain työn kautta pari suomalaisen designerin tekemää kolmijalkaista retkituolia, mutta koskaan ei ole tullut mieleen lähteä kantamaan niitä kairaan, tai vetämään edes ahkiossa.

    No, todellisilla kevytretkillä on kyllä tullut istuttua moisissa (tavallisesti niissä on kaljapullolle pidin kummassakin käsinojassa). Repun paino jotain 4-5 kilon luokkaa reilun kuukauden reissulla, kun henkilökunta kantaa tavarat… Yhdellä reissulla minulla oli jopa henkilökohtainen päivärepun kantaja, joten kuorma oli 0 kg. Kerran 5 hengen kevytretkellä oli henkilökuntaa lähemmäs 30, keittiössäkin pelkästään 5. Oikeastaan tuollainen tulee melkein halvemmaksi kuin ostaa superkeveitä ja kalliita varusteita, ja mukana saa olla vaihtovaatetta max 20 kg… Myös retkisohva, jos niin halutaan.

  3. Kannattaa tutustua Thermarestin tuolikittiin, joka painaa n. 300 grammaa ja tekee ilmatäytteisestä makuualustasta nojatuolin. Kangashiha, johon makuualusta tungetaan kaksin kerroin ja pari tikkua antavat ryhtiä ja parilla remmillä kiristetään L-kirjaimen muotoiseksi. Kun ikää alkaa olla jonkin verran (synnyin ennen kuumatkailua), niin tuon koen rahtaamisen arvoiseksi. Itse kaipaan ja arvostan selkänojaa ulkoiluhenkisen päivän päätteeksi.

    Päiväretkille ja melontareissuille on Aliten tuoli, joka on sukua noille Helinoxeille, mutta siitä puuttuu jalat, eli istutaan lähempänä maata. Mikä sopii retkellä hyvin, kun kaikki kokkailukamat ovat kumminkin maassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.