Varusteet

Mulesing – helpot ratkaisut ja vaikeat ratkaisut

Merinovillavaatteiden yhteydessä puhutaan usein termistä mulesing. Mulesing on eläinoikeusjärjestöjen laajasti kritisoima toimenpide. Esimerkiksi Ruotsissa mulesing-käsiteltyjen lampaiden villan myynti on kiellettyä. Monet ulkoilu- ja muotimerkit kertovat kovaan suosivansa Mulesing-vapaata villaa.

Mulesing on toimenpide, jossa useimmiten puudutetulta karitsalta poistetaan saksilla kaaren muotoinen pala villaa tuottavaa ihoa peräaukon ympäriltä. Mulesing ehkäisee kärpäsentoukkien pesiytymisen epäpuhtaalle ihoalueelle. Etenkin Australiassa pesiytyminen saattaa johtaa siihen, että kärpäsentoukat syövät lampaan elävältä varsin tuskallisesti. Merinolampaat ovat erityisen alttiita toukille, sillä niiden villa on kiharampaa kuin tavallinen villa.

On helppoa kannustaa suosimaan mulesing-vapaata villaa helppona eettisenä ratkaisuna. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lampaankasvattajat tuskin tekevät kiistanalaista, työlästä ja villan markkina-arvoa vähentävää toimenpidettä huvikseen. Nuo kolme asiaa ovat sellaisia, joita mikä tahansa liiketoiminta pyrkii välttämään viimeiseen asti. Lisäksi uskon, että useimmat eläinten kasvattajat tahtovat vilpittömästi parasta omistamilleen eläimille. Asia ei ole aivan yksinkertainen, ja kärpäsentoukkien elävältä syömät lampaat pääsevät melko vähän ääneen koko keskustelussa. Käsissä on kuitenkin klassinen eettinen dilemma, jossa kivun aiheuttaminen isolle joukolle vähentää pienemmän joukon kuoleman riskiä.

Isona ongelmana asiassa on lampaiden kasvattaminen Australiassa. Australia tuottaa noin puolet maailman merinovillasta, ja mulesingia tapahtuu hyvin pitkälti vain Australiassa. Vaikka Australia kasvattaa ison osan länsimarkkinoille päätyvistä lampaista, ei se ole olosuhteiltaan välttämättä parhaasta päästä lampaiden kasvattamiseen. Kuumat kesät ja kärpäspopulaatio lisäävät kärpäsentoukkaloisinnan riskiä. Uudessa Seelannissa, jossa mulesing on kielletty, iskevät kärpäsen toukat vuosittain kahteen miljoonaan lampaaseen.

Mikä siis olisi paras vaihtoehto, joka välttäisi sekä mulesingin että kivuliaan kärpäsentoukkaloisinnan? Lampaiden jalostaminen resistentiksi kärpäsille vie tietenkin aikaa, mutta on pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu. Lampaiden peräpäiden myrkyttäminen on vaihtoehto, mutta haluavatko kuluttajat myrkytettyä villaa? Sertifikaatit ovat myös vaihtoehto, mutta silloin sertifikaatin pitäisi mulesingittomuuden lisäksi vastata siitä, että kärpäsentoukkaloisinta on otettu huomioon. Esimerkiksi ZQ ja Patagonia Wool Standard -sertifikaatit kiinnittävät huomiota kokonaisvaltaiseen lampaiden hyvinvointiin, mutta niitä on vaikea arvioida ulkopäin, etenkin kun Patagonia jäi 2015 kiinni lampaiden kaltoinkohtelusta sertifikaateista ja varmasti hyvistä tarkoitusperistä huolimatta.

Yhtenä hyvänä vaihtoehtona on Etelä-Afrikkalaisen merinon käyttäminen. Etelä-Afrikkalaisissa lampaissa laumakoko on pienempi kuin Australiassa, lampaat keritään useammin ja suuri osa lampaankasvatuksesta tapahtuu alueilla, joissa raatokärpäset eivät esiinny. Mulesing on kiellettyä Etelä-Afrikassa, ja sen sijaan käytetään myrkkysuihkeita. Myöskään Argentiinassa ei esiinny raatokärpäsiä eikä mulesing ole sallittua. Mitä australialaisten asialle pitäisi tehdä, onkin sitten hankalampi ongelma.

Jos retkeilyvarusteiden eettinen puoli kiinnostaa, tsekkaa myös tekstini Ajatuksia retkeilyvarusteista ja kulutuskriittisyydestä

3 thoughts on “Mulesing – helpot ratkaisut ja vaikeat ratkaisut

  1. Hieman kummastuttaa, että amerikkalaiset ovat huolissaan mulesingista, kun samaan aikaan lähes kaikki maassa syntyvät poikalapset rutiininomaisesti ympärileikataan ilman pätevää lääketieteellistä syytä ja lapselta kysymättä.

  2. Toinen vielä parempi ratkaisu: käyttää suomalaisesta lampaanvillasta, suomessa valmistettuja tuotteita. Silloin ei tarvitse mulesingia miettiä. Jää aikaa enemmän vaeltamiselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.