Talvivaellus, Vaelluskertomukset

Hiihtovaellus Kebnekaisen ympäri 14. – 20.4.2019, 100 km

Lähdin Kebnekaisen hiihtovaellukselle toisena vuonna putkeen, tällä kertaa kakkoskouluttajan roolissa. Mukana oli seitsemän eräopasopiskelijaa Hyriasta, Gradiasta, Riveriasta sekä retkikuntalääketieteestä kiinnostunut lääketieteen opiskelija. Lähdimme aamulla Etelästä ajelemaan iso peräkärry täynnä hiihtovaellusvarusteita. Tavoitteena reissulla on hiihtää Kebnekaise-tunturimassiivin ympäri vastapäivään Nallon laakson kautta, tukeutumatta lainkaan alueen tunturitupiin. Kebnekaisen huipulla ei käydä, eikä mukana ole kiipeilyvarusteita. Vesi sulatetaan lumesta bensakeittimillä teltassa LJK-tekniikalla. Teltat ovat isoja tunnelitelttoja, useimmiten kolmen hengen reilu tunneli kahdelle hengelle. Lisämukavuutta tuo koko lattian levyinen routamatto. Teltat kuljetetaan routamattoineen rullattuna ahkioiden päällä niin, että kovassa tuulessa teltan voi ankkuroida maahan ennen rullatortun avaamista. Kaaret säilytetään teltan sisällä, ja liitoskohdat on teipattu kaikista muista paitsi yhdestä kohtaa.

Lähdimme liikkeelle uudella systeemillä, jossa ajoimme suoraan Nikkaluoktaan Levin legendaarisen Sissin Kammin sijaan. Saavuimme perille Nikkaluoktaan pimeän aikaan, ja aloimme etsiä mökkejämme. Kaksi opiskelijaa oli jo tyytyväisenä majoittunut mökkeihin, mutta emme saaneet heihin yhteyttä huonon kännykkäkentän takia. Jouduimme järjestämään pienen etsintäpartion, jossa jokainen lähti eri suuntiin etsimään oikeaa mökkiä. Partio onneksi tuotti tulosta, ja pääsimme yöksi nukkumaan Nikkaluoktan ensimmäisiin, 1940-luvulta peräisin oleviin matkailijamökkeihin.

Kertasimme seuraavana aamuna retken turvallisuussuunnitelmaa, ja sivusimme hieman Suomen arktisen hiihtovaelluksen historiaa. Söimme mökillä tukevasti, ja varustimme ahkiot. Lumi oli jo tässä vaiheessa sulamassa mökin pihassa, joten etsimme lumisen kohdan lähtöpaikaksi. Hiihdimme ensimmäisen päivän Pirttivuopiolle joenuomaa pitkin tukevassa auringonpaisteessa.

Seuraavana päivänä vetovuoron vaihdon jälkeen lähdimme hiihtämään eteenpäin kohti Vistastugania. Tunturit alkoivat lähestyä, ja fiilis kohota. Tämän reitin parhaana puolena on maisemien jatkuva paraneminen loppua kohden, viimeistä paluuhiihtopäivää lukuunottamatta. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ja lähdimme kiipeämään Vistastuganilta ylöspäin tunturiylängölle. Reitillä on kohta, jossa usein joudutaan auttamaan toisiamme jyrkässä mäessä. Siis sukset pois ja ahkiota työntämään! Pääsimme mäen ylös ongelmitta, ja jatkoimme pienen tauon jälkeen kohti ylänköä. Tämä on mielestäni reitin hienoin kohta, ja saavuimme seuraavallle leiripaikalle todella hienoon aikaan auringon laskiessa teräväpiirteisen Nallo-vuoren huipun taakse. Pystytimme leiriä, valokuvasimme maisemaa ja nautimme illasta.

Seuraavana päivänä paiste jatkui. Muutamilla jotka eivät olleet täysin ymmärtäneet aurinkorasvan tarpeellisuutta alkoi naama punoittamaan jo aika reilusti. Hiihdimme solan läpi kohti Nallostugania. Edellisenä vuonna ja monesti aiemminkin on solassa tuullut paljon, ja esimerkiksi Korpijaakon vetämä porukka oli pari viikkoa aikaisemmin huomattavasti haastavammissa keleissä tehnyt päätöksen kääntyä. Meitä säät kuitenkin suosivat, ja nousimme ohi Nallostuganin korkeammalle ylängölle. Ahkiotkaan eivät kaatuilleet sivurinteessä, minkä muistan olleen haasteena edellisvuonna. Hiihdimme laaksossa jäätyneen järven yli Vaktpostenin ja Sockertoppenin reunustamaa laaksoa. Leiriydyimme Sockertoppenin juureen jokiuomaan, jossa tiesimme olosuhteiden olevan otolliset lumiluolaa varten. Joki alla oli jo selvästi kevään käynnistämä, ja parista kohtaa jääkansi hieman murtuili. Tämä tiesi sulaa vettä, mutta toisaalta varovaista liikkumista mikäli kohva alkaisi enemmänkin sulaa.

Pidimme lepopäivän leiripaikalla. Kävimme päivän aikana koultusasioita läpi henkilön evakuoinnista ahkiolla ja bivy-säkillä vetäen sekä hätämajoitteiden rakentamisesta lumeen. Kävin itse läpi korjaustarvikkeita talvivaellukselle, helikopterievakuointia ja lisäksi pääkouluttaja Antti Tähkäpää piti asiantuntevan luennon MSR:n bensakeittimien korjauksesta ja huollosta. Auringonpaiste jatkui, ja uoma heijasti sitä leiriimme kuin paraboli. Julistimme terassikauden avatuksi. Keskipäivän kulutimme hiihtelemällä lähirinteillä, valokuvaamalla ja lennättämällä dronea.

Jatkoimme iltapäivällä lumiluolan kaivamisella. Kaivoimme tunnin vuoroissa yhteensä viisi tuntia, ja saimme aikaiseksi viiden hengen lumiluolan. Lumi oli kovaa, joten vaikka työskentelemässä oli kymmenen ihmistä vei luolan kaivaminen oman aikansa. Vaihdoin oman vuoroni päätteeksi kuivat vaatteet, ja keittelin iltaruoat ja sulatin vedet. Pakkasin lumiluolassa yöpymiseen tarvitsemat tavarani ahkiokassina käyttämääni IKEAn vetoketjulliseen kassiin, ja lähdin iltahämärään patikoimaan lähirinteelle, josta kuulin olevan hyvät maisemat Sälkalle ja Kungsledenille päin. Näkymät olivat todellakin huikaisevat, ja täysikuu värjäsi edessä aukeavan vuorimaiseman purppuraksi. Edessä avautuva, kesäisin vilkas Kungsleden tuntui autiolta kuin kuun pinta. Tämä oli varmasti yksi hienoimpia näkemiäni maisemia! Otin muutaman kuvan ja nautin tunnelmasta ennen nukkumaanmenoa.

Kävelin alas lumiluolalle, jossa jo muut olivatkin. Kävimme läpi turvallisuusasiat, ja jaoimme heräämisvuorot lumiluolan happimittarina toimivan hautakynttilän tsekkausta varten. Emme laittaneet luolan suuaukon yläosaan lumilohkaretta, joka normaalisti on tapana. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä lämpötila luolassa pysyi n. -3 C asteessa, joka tarkoitti huomattavasti kuivempaa luolaa kuin lämpimämpi nollan tienoille nouseva luola. Pikkupakkanen luolassa on selvästi hyvä ratkaisu silloin, kun kaikilla on makuupussi. Nukuimme yön sikeästi, telttaleirissä oli kuulemma tuullut melko navakasti.

Otin herätessä korvatulpat pois. Ihmettelin ääneen rahinaa, joka luolasta kuului. Muutkin olivat yöllä panneet merkille oudon äänen. Syylliseksi paljastui lopulta makuupussiin kylmältä suojaan otettu radiopuhelin, joka oli väsymättä välittänyt luolaamme rauhoittavaa yöavaruuden taustakohinaa. Erilaisia teorioita äänen alkuperästä oli yön aikana syntynyt mitä villimpiä.

Purimme tavarat luolasta, ja aamupalan jälkeen myös teltat. Jatkoimme matkaa Sälkastugornan ohi Kungsledeniä pitkin. Alkupäivinä kasvonsa polttaneet joutuivat suojaamaan sitä buffilta, sillä pilvetön paiste jatkui yhä. Erkanimme Kungsledeniltä ennen Singistugornaa, ja otimme kesäreitin hieman korkeamman mäen päältä. Mäeltä oli mahtava kilometrin pituinen lasku, jonka tulimme alas ahkioiden kanssa. Tappioina oli ainoastaan yksi revennyt aisankiinnike. Sinnichokkan eteläpuoleiset korkeat vuorenseinämät kaartuivat ympärillämme, ja kuljimme kuin pilvenpiirtäjien välistä. Leiryidimme järven jäällä, joka aiheutti hieman haasteita teltan kiilaamisessa, etenkin kun lumipeite oli ohut ja tuuli oli noussut navakaksi.

Jatkoimme seuraavana aamuna alas laaksoon kohti Kebnekaise Fjällstationia. Sää oli muuttunut, ja lämmin matalapaine veti taivaan pilveen ja sai hien virtaamaan. Lämpötila oli noin +8 C. Tunturiylängöltä laskeuduttaessa huomasimme maiseman muuttuneen kuuman viikon aikana merkittävästi. Lumi oli sulanut rinteiltä ja maasta, ja valkoinen oli muuttunut ruskeaksi tundraksi. Lumi muuttui ensin sohjoksi, sitten loskaksi ja sitten vedeksi. Pysähdyimme Fjällstationilla lounaalla, ja jatkoimme sen jälkeen itään kohti Nikkaluoktaa. Jouduimme valitsemaan reitin melko tarkasti, jotta pystyimme vetämään vielä ahkiot pohjan naarmuttumatta. Onneksi löysimme lumisen leiripaikan, jotta saimme teltat ankkuroitua ilman maakiiloja. Jalka upposi hankeen vyötäröä myöden telttaa pystytettäessä.

Viimeisen päivän aamuna hiihdimme kelkan painamaa viimeistä lumivanaa pitkin takaisin Nikkaluoktaan, jossa maa oli jo sulana. Vastaan tuli edellispäivänä suomalaisporukka, ja mietin miten he mahtavat päästä takaisin. Oma paluupäivämme oli varmasti viimeisiä, kun takaisin pääsee ahkion kanssa. Ajelimme Kiirunaan hostelliin ja saunaan, ja kertasimme vielä reissun aikana opittua paikallisessa irkkupubissa. Seuraavana aamuna ajoimme takaisiin Etelä-Suomeen, jossa vuodenaika oli hypännyt talvesta suoraan kesään.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.