Kevytretkeilijät käyttävät harvemmin makuupusseja. Useimmiten käytössä on retkipeitto eli quilt. Retkipeitto on kuin makuupussi, jossa ei ole selkäosaa tai huppua. Lisäksi useimmissa retkipeitoissa ei ole vetoketjua, tai se on hyvin ohut nukkujan selän alle jäävä kuten Zpacksin peitoissa. Tämän takia retkipeitto painaa noin kaksi kolmasosaa vastaavan makuupussin painosta. Myös pakkauskoko on paljon pienempi kuin makuupussilla, jolloin tarvittava repun tilavuus pienenee tuoden lisäsäästöä painossa.
Makuupussissa nukkuessa käyttäjän keho painaa alla olevan untuvan kasaan, jolloin se ei lämmitä. Untuva itsessäänhän ei eristä, vaan sen vangitsema ilma. Retkipeiton ajatuksena on eliminoida tämä ”tehoton” alaosa.
Retkipeiton käyttäjän tulee pitää päässään vähintään pipoa, useimmiten myös hupullista välipaitaa ja kevytuntuvatakkia. Nämä estävät lämmön haihtumisen päästä. Koska pipo ja kevytuntuvatakki ovat joka tapauksessa useimmiten mukana, pääsevät ne myös nukkumisen aikana hyötykäyttöön. Joissakin kevytuntuvatakeissa on takaraivon kohdalla hupun nyörinkiristin, joten kannattaa testata etukäteen ettei se häiritse nukkumista. Toisaalta esim. monissa Arc’teryxin takeissa on tämä ominaisuus, eikä se ole minua häirinnyt.
Retkipeiton miinuspuolena on sen aukko pohjassa. Aukosta saattaa karata lämpöä kääntyilemisen yhteydessä. Lämpöhukka pohjan aukosta nousee sitä merkittävämmäksi tekijäksi mitä kylmempiin ilmoihin mennään. Tämän takia retkipeittoja ei juuri käytetä talviretkeilyssä, poislukien ohuet synteettiset peitot, joiden päätehtävänä on varjella alla olevaa talvimakuupussia kosteudelta. Aukosta karkaava lämpö ei kuitenkaan syyskeleillä ole missään määrin dramaattista, ja etenkin untuvatakin käyttö lieventää aukon haitat pieniksi.
Retkipeitto on tärkeää kiinnittää makuualustaan, jotta selkäosan aukko pysyy koko ajan alaspäin. Jos nukkuja pyörähtäisi retkipeitto mukanaan kyljelleen kuten makuupussin kanssa, selän aukko paljastuisi ja lämpö karkaisi harakoille. Retkipeitolla nukuttaessa käännytäänkin sen sisällä kuten tavallisen peiton kanssa. Kyljellään nukkuminen kuitenkin ehdottomasti onnistuu, ja useimmat meistä itseni mukaan lukien nukkuvatkin kyljellään. Vatsallaan nukkujien kannattaa varmistaa riittävä peiton pituus, koska vatsallaan nukkuessa varpaat ovat ojennettuna ja kädet ylhäällä.
Miltä retkipeitossa nukkuminen tuntuu verrattuna makuupussiin? Suurin ero on mielestäni siinä, että peiton kanssa ei käännytä kuten makuupussin kanssa. Tämä vaatii ehkä muutaman yön totuttelemisen. Retkipeiton kanssa on helpompi viilentää itseään kuin makuupussin kanssa, sillä jalan tai jalat voi työntää peitosta ulos. Retkipeiton kiinnittämisessä makuualustaan menee muutama sekunti ja sisäänmeno vaatii hieman enemmän ujuttautumista kuin makuupussin kanssa. Retkipeiton painosäästö on kuitenkin merkittävä, ja hyvin suuri osa ihmisistä jotka kokeilevat retkipeittoa eivät enää palaa makuupussiin.
Hyvän hinta-laatu-suhteen retkipeittoa voi katsella esim. Cumulukselta. Retkipeitto on myös helpoimmasta päästä tee-se-itse -projekteja, joten kätevä ompelija tekee sen itse esimerkiksi Climashield Apex -eristeestä. Aki Ihanajärveltä, joka on ommellut retkipeittoja puolikaupallisesti, saa kattavan 12-sivuisen ohjeistuksen kympillä.
Pitkään olen miettinyt nuita peitto ja pussi juttuja. Lopulta päätin tehdä retkipeiton itse. Lopulta aika opettavaista ainakin uskomusten suhteen(levyvanu). Suurin onnistuminen varmaan on tässä sopiva koko, laatu ei ole hääppöstä. Painoksi jäi 826g mikä on paljon verattuna untuvaisiin valmiisiin mutta tässä kohtaa kokemattomuus suunnittelussa aiheutti painon. Seuraava versio on jo ihan eri painoinen. Toisaalta tämä on varmasti myrkyttömämpi kuin kaupan vermeet eli ei drw:tä eikä muutakaan turhaa. Tekeminen kaikenlisäksi hauskaa eikä lopulta hinta paha kun miettii mitä sai tavoiteltua tällä.
Itse tekemällä saa aina omankokoista ja jos on hyvä tekemään niin hyvääkin. Usein ompeleminen vaatii myös jonkin verran “oppirahoja” ja -tunteja ennen kuin on tullut hyväksi tekijäksi.
Jep, seuraavaksi laakea pöytä ompelua varten jotta ommeltava kappale on koko ajan tukevasti pöydän päällä kiakissa mahdollisissa skenaarioissa.
Mitä sitten huomasin peitossa noin alfatestissä:
Pääpuoli ei ylety tarpeeksi ehkä kaulan puolelle mutta toisaalta se ei ole mitenkään hirmu löysä vaan pikemminkin hieman piukka olkapäiden kohdalta joten se selvästikin kannattaa jättää mahdollisimman löysänä lepäämään ja tämän huomasin myös koko peiton pituudelta. Voi olla että peitto on mulla parempi niin käytettynä että se jäisikin enemmän kainalon alapuolelle. Jalkaosa saattaa olla turhan tilava, mutta vaikea sanoa vielä. Peitolla tarkeni loistavasti oleilla ulkona +9,5 asteessa. Kokeeksi lisäsin yläkeholle lyhyen t-paidan lisäksi aluspaitaa hieman tukevamman villapaidan ja lämpö nousi liikaakin yläkeholle. +4 asteessa selkeästi huomasi jo että kylmä alkaisi puremaan siihen kohtaan mihin perinteinen kauluri loppuu olkapäiden kohdalla ja vastaavasti pakaran ja reiden liitymäköhdassa ulkosyrjällä pienellä alueella. Kaikki muut paikat oli vielä tuossa lämpötilassa jees enkä huomannut käsillä kokeillessa että reidet olisi ollut kylmät, jos kylmän tunteita oli ne olivat lähinnä aavistuksia muttei varmuutta. Päällä oli +4 asteessa normibokserit ja yläkeholle vain kauluri, kypärämyssy ja pipo. Lisäsin sitten villapaidan kun huomasin että alkaa vilu purra nuihin mainitsemiini kohtiin, tai ei vilu mutta se tunne siittä että se voimistuu kun pitempään makaa ja alkaa ilma viilenemään. Ulkomittari näytti oikeastaan +2,5 astetta mutta koska arvelin sen olevan tuulen puolella niin ulos tuomani mittari näytti vain +4 astetta. Testiin meni ehkä noin 20min-30min. Olin jonkinverran jo laskeskellut erilaisten vanujen lämpötiloja ja koitin etsiä verrokkia levyvanulle. Lopulta tyydyin ajatukseen että laskurin epäilyttävä +5,5 sopisi kyllä itselleni ja ehkä siinä pienenpieni totuuden siemen on vaikka arvelin itse pelokkaana lämpöarvon jäävän noin +12 asteeseen koska en ole matemaattisesti mitenkään hyvä. comfort tai limit arvoja en osaa määritellä mutta yleisesti ottaen arvon jossa nyt pärjää hyvin ja miltä pohjalta tarkenemista voi alkaa venyttämään. Mielenkiinnolla odottelen viileitä kelejä jollon voisi kokeilla vähän enemmällä vaatetuksella heti suoraan vaikka pakkasenpuolella missä kohtaa alkaa lömpö riittämään ja tarviiko varustusta lisätä oleellisesti. Mutta sekään ei ongelma jos hakin rinkan joka painaisi vain maksimissaan 500g. Tosin sen voi joutua tekemän itse koska senkin pitäisi olla omien tarpeiden mukainen ja omille mitoille.