Ultrakevyen vaeltamisen juuret ja historia ovat vahvasti sidoksissa amerikkalaiseen vaelluskulttuuriin ja etenkin pitkien reittien kuten Pacific Crest Trail, Appalachian Trail ja Continental Divide Trail kulttuuriin. Tämän takia amerikkalaisia kirjoituksia lukiessaan on syytä muistaa amerikkalainen konteksti, mikäli on soveltamassa lukemiaan asioita suomalaiseen erämaahan. Suomalaisessa (Lapin) luonnossa ja amerikkalaisessa luonnossa (karkea yleistys tietenkin) on joitakin eroja, jotka on syytä huomoida. Tarkemmin tarkasteltaessa nämä erot ovat kuitenkin usein sellaisia, että jopa lisäävät ultrakevyen vaeltamisen mahdollisuuksia kotimaassa verrattuna amerikkalaiskollegoihin!
Ensimmäisenä erona on auringon UV-säteily ja siltä suojautuminen. Jenkkivaeltajat joutuvat tosissaan miettimään auringolta suojautumista erityisesti etelämmässä. UV-suojapaidat, isot hatut, aurinkovarjot, aurinkolasit ja -voide ovat yleisiä. Suomalaisen lapinkävijän ei juuri tarvitse syysolosuhteissa auringosta välittää UV-indeksien ollessa pieniä. Itse en esimerkiksi pitänyt mukana lainkaan aurinkorasvaa tai aurinkolaseja viimeisellä pitkällä lapinvaelluksellani elo-syyskuussa lopussa. Lippis minulla tosin oli. Asia on tietenkin eri keväthangilla hiihdellessä, jolloin aurinkolasit ovat käytännössä pakolliset.
Toisena erona ovat vallitsevat lämpötilat. Elokuun keskilämpötila esimerkiksi Kilpisjärvellä on viime vuosina keikkunut +10 asteen molemmin puolin. Yhdysvalloissa elokuu on huomattavasti kuumempi, tietenkin alueellista vaihtelua on paljon. Suomalainen vaeltaja käyttää hyvin harvoin shortseja, koska silloin jos on riittävän lämmintä, on myös räkkä pahimmillaan. Amerikassa ne ovat melko tyypillinen vaate jalkaosastolle. Myös yläkropalla suomalaisella vaeltajalla päällä usein hieman enemmän, muttei paljon. Sanoisin että tuulitakki on suomalaisissa oloissa huomattavasti käyttökelpoisempi vaate kun jenkeissä, koska sen voi monesti pitää päällä lähes koko ajan.
Yölämpötilat voivat tippua myös Yhdysvalloissa pakkasen puolelle erityisesti vuoristossa ja aavikolla. Suomalaisen lapinretkeilijän on kuitenkin lähes säännönmukaisesti varauduttava pakkasöihin. Tämän takia retkipatjan ja -peiton eristävyydessä olen kallistunut hieman lämpimämpään päin.
Erot tuulen voimakkuuksissa ja myrskyissä. Olen kirjoittanut tästä enemmän tässä kirjoituksessa, mutta mainittakoon vielä, että puurajaan pääseminen on Suomessa helpompaa kuin Yhdysvaltain vuoristoisilla alueilla. Suomessa on ainoastaan muutamia paikkoija joissa järkevän välimatkan päässä ei ole tunturikoivikkoa, johon olisi mahdollista päästä jonkinlaiseen tuulensuojaan myrskyn yllättäessä:
- Käsivarren pohjoisosien tunturit
- Kaldoaivin keskiosat (suuri osa tunturikoivikosta lehdetöntä halla- ja tunturimittarituhojen takia ja sen takia ei tarjoa paljon tuulensuojaa)
- Paikoittaiset alueet Paistuntureiden erämaassa
- Pöyrisjärven pohjoispuoliset alueet
Tässä on muutamia karttoja jotka vastaavat kohtalaisen hyvin omia kokemuksia puuttomista alueista. Kartoilta metsärajaa on yleensä huono katsoa, koska jostain syystä avopaljakkaa ja tunturikoivikkoa ei erotella eri karttaväreillä.
Kuvien lähde: Metsähallituksen Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen ja
Urho Kekkosen kansallispuiston luontokartoitus sekä Oulun Yliopiston Northnature-sivusto
Karhut käyttäytyvät erilailla meillä ja Yhdysvalloissa. Meillä karhu pelkää ihmistä ja väistää jo kaukaa. Yhdysvalloissa karhut ovat kiinnostuneempia ihmisen ruoista, ja ruoantuoksu on pidettävä erillään muista varusteista. Suomalaisen retkeilijän ei siis tarvitse ripustaa ruokia puunoksaan, tai välittää siitä, kokkaako hän ruokaa nukkumispaikalla, tai kantaa mukanaan karhukanisteria tai -sprayta. Piste Suomelle.
Suomalainen vaelluskulttuuri keskittyy enemmän poluttomiin erämaihin, kun Yhdysvalloissa vaellus on enemmän (muttei täysin) polkuihin keskittyvää. Tämä johtunee pitkälti punkeista ja myrkyllisistä eläimistä, joita aluskasvillisuudessa voi olla ja joista lapinretkeilijän ei tarvitse välittää. Tästä johtuen suomalaisella vaeltajalla tulee olla paremmat suunnistusvälineet sekä kengät ja housut, jotka kestävät varvikkoa. Varvikko on Lapin luonnossa lähinnä viittä kasvia: vaivaiskoivua, suopursua ja tunturi- villa- ja pohjanpajua. Mikään näistä ei ole erityisen piikikästä, vaan tavallista pusikkoa, mitä ohuet softshell-housut (ja ehkä jopa tuulihousut) kyllä kestävät.
Kenkien suhteen ainakin Altra Lone Peak 3.5 on todettu kestäväksi pitkässä pohjoisen varvikoissa ryynäämisessä, Inov8 Roclitet kuluivat päällisen osalta nopeammin puhki. Kenkien osalta pusikossa kuluvin osa tuntuu olevan juuri päällinen ja toisaalta kengän pohjan kärkiosan liimaus. Vaarana kenkien kestävyydelle saattaa olla myös kuivaus liian lähellä autiotuvan kaminaa ja siitä johtuva liimauksen pettäminen.
Vesien juomakelpoisuus ja runsaus on suomalaisen kevytretkeilijän ilo. Toisin kuin jenkkikollegan, meidän ei tarvitse kantaa mukanaan vedensuodatinta tai vettä Pohjois-Suomessa juuri koskaan. Itse en 600 km lapinvaelluksellani kantanut kertaakaan mukanani vettä, vaan join aina puron ohi kävellessäni suoraan siitä. Tämä on iso etu ja fiksusti hyödynnettynä pienentää suomalaisen retkeilijän taakkaa merkittävästi.
Suomalainen autiotupakulttuuri mahdollistaa varusteiden kuivattamisen aina silloin tällöin. Tämän takia untuvavaatteiden ja -makuupussien käyttö on riskittömämpää, vaikka suomalaiset olosuhteet kosteat ovatkin. Huomasin itse pitkällä lapinvaelluksellani 2018, että kevyen repun kanssa pitkiä päivämatkoja kulkeva vaeltaja voi huomattavasti paremmin “valita” autiotupia matkan varrelta, siinä missä raskaammin varustautunut joutuu tyytymään niihin välimatkoihin joita jaksaa kulkea. Autiotupaverkosto luo turvaa katastrofaalisen varusterikon sattuessa, joka huojentaa rämäpäisen superkevyen varustuksen testailijan mieltä.
Yhteenvetona voisi sanoa, että kotimaiset olosuhteet jopa suosivat ultrakevyttä vaellusta amerikkalaiseen verrattuna! Tämä tuli itselle jopa jonkinlaisena yllätyksenä, koska helposti ajattelee että suomalaisen erämaan poluttomuus vaatisi jotain ylimääräistä, mutta analyysin jälkeen voi todeta, että luonnossamme on oikestaan monia erityispiirteitä jotka helpottavat kevytretkeilyä.
