Kevytretkeilyn historia juontuu tietenkin pitkälle. Entisaikojen korvenkulkija osasi tulla metsässä hyvin vähällä toimeen, yöpyä rakovalkealla, kalastaa ja metsästää ruokansa, tehdä patjansa havuista. Nykyinen kevytretkeily kumpuaa eräkulttuurin muuttumisesta. Enää ei katsota niin hyvällä kelojen kaatelua yöpuiksi, havujen ottamista laavutarpeisiin ja myös metsästys ja kalastus on enemmän säänneltyä.
Toisaalta materiaalit ovat muutamassa vuosikymmenessä kehittyneet nopeasti hyvin kevyiksi mutta silti hyvin käyttötarkoitustaan palveleviksi. Esimerkiksi silnylon, dyneemakomposiitti, titaani, untuva, fleece ja muut erilaiset materiaalit mahdollistavat aivan erilaisen retkeilyn kun vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.
Modernin kevytretkeilyn pioneerina pidetään usein amerikkalaista Ray Jardinea, jonka teos ”Beyond Backpacking” korostaa erityisesti sitä, että otetaan mukaan vain kaikista tarpeellisin. Kartasta leikataan vain tarvittava osa, ja kuuluisa hammasharja sahataan puoliksi. Lisäksi varusteilta haetaan monikäyttöisyyttä: vaellussauvat toimivat telttakeppinä, sadeviitta laavuna ja solumuovinen makuualusta antaa repulle ryhdin. Tämä aiheuttaa positiivisen kierteen, kun repun kevennyttyä voidaan siirtyä kevyempiin jalkineisiin, repusta voidaan poistaa lantiovyö yms. mikä edelleen keventää varustusta.
Rayn perustama GoLite oli myös uranuurtaja kevyissä retkeilyvarusteissa. Nykypäivänä kevytretkeily on nousemassa huimaa vauhtia marginaalista koko retkikansan huviksi. Etenkin haastavammissa retkikohteissa kevyen repun kanssa kulkijoihin törmää jo usein. Pienestä aloittaneet kevyitä varusteita valmistaneet perheyritykset Yhdysvalloissa ja Japanista ovat jo kasvaneet suuriksi yrityksiksi. Myös suurten kiipeilyvarusteyritysten varusteita käytetään yleisesti kevytretkeilypiireissä, sillä alpinistilla ja kevytretkeilijällä on usein sama intressi viilata grammoja.
Suomessa kevytretkeily on kovaa vauhtia arkipäiväistymässä. Pieni hitausmomentti muuhun maailmaan verrattuna on johtunut enimmässä määrin siitä, että kaikista kevyimmät varusteet eivät ole vielä kovin vahvasti edustettuna suomalaisissa retkeilyalan kaupoissa, ja niitä on joutunut tilailemaan ulkomailta. Myös kotimainen eräyhteisö on sulattanut kevytretkeilyn melko nopeasti. Vielä muutamia vuosia sitten käytiin aktiivista keskustelua siitä, onko vaelluskenkä ”hyväksyttävä” vaihtoehto perinteisen kumisaappaan rinnalla, ja nyt jo useimmat ovat tottuneet polkujuoksukengissä kulkeviin kevytretkeilijöihin.
Tyypillisiä periaatteita kevytretkeilyssä ovat:
- Monikäyttöisyys: vaellussauva toimii telttakeppinä ja muovitettu kartta istuinalustana.
- Yksinkertaiset varusteet: kevyissä repuissa on usein vähemmän ominaisuuksia ja klipsejä ja teltta on yksinkertainen.
- Minimalismi: tarpeeton jätetään pois. Kirvestä ei välttämättä tarvita, ja jopa pikkulinkkari saattaa riittää ruokapaketin avaamiseen.
- Jakaminen: Kahden hengen majoitteessa voi oikeasti yöpyä kaksi ihmistä. Keittimiä tarvitaan ryhmää kohti vain yksi. Jopa kahdennukuttavaa retkipeittoa voi kokeilla paremman puoliskon kanssa retkeiltäessä.
- Kevyet materiaalit: Moderneja ja ohuita. Kuitenkaan makuupussin päällikankaan ei välttämättä tarvitse suurempaa väkivaltaa, eikä synteettiset materiaalit välttämättä ole perinteisempiä heikompia – esim. dyneemakomposiitti on 70% kevyempää ja 4 kertaa vahvempaa kuin kevlar, ja dyneemanaru varmasti päihittää tavallisen paracordin.
Kevytretkeily jaetaan tyypillisesti muutamaan kategoriaan:
- LW (Lightweight): Repun paino ilman ruokia, vettä ja polttoaineita <10 kg. Tähän jo pääsee jo nykyään helposti ”tavallisilla” moderneilla retkeilyvarusteilla, kun karsii turhan. Ajattele: ”jätetään kirves ja saha pois, yhdellä titaanikattilalla pärjää, teltta on kevyt tai jaettu useamman kesken”.
- UL (Ultralight): Repun paino ilman ruokia, vettä ja polttoaineita <5 kg. Vaatii jo selvästi kevyempiä varusteita ja karsimista. Ajattele: ”tarppi, retkipeitto makuupussin sijaan, reppu ohutta kangasta ja ilman sisäistä tukirankaa”. Tämä on mielestäni järkevin grammanviilaamisen taso.
- SUL (Super Ultralight): Repun paino ilman ruokia, vettä ja polttoaineita <2.5 kg. Jo todella hardcorea. Ajattele: ”dyneemasta tehty poncho-tarppi, untuvapeitto ajaa myös taukotakin virkaa, ei keittovälineitä, torsopituinen ohut makuualusta, tavallinen puukko ei tule kysymykseenkään.”
Tietenkään vaa’an lukemalla ei sinänsä ole merkitystä, vaan mukavuudella; koko kevytretkeilyn filosofiana on, että repun painoa vähentämällä vaelluksesta tulee nautittavampi eikä leirielämä kuitenkaan kärsi liikaa. Kevyemmät varusteet myös mahdollistavat vanhojen, vaivaisten ja ei-niin-vahvojen paremman osallistumisen retkeilyharrastukseen. Toivotan kaikille mukavia luontohetkiä vähän vähemmän hartioita pakottavien olkaremmien alla!
Pieni kysymys tai pari.
Paljonko mahtaa olla teltan pohjan paino pakkauksesta? Arvelin vaan että itellä tuli mieleen leikata pohja pois ikäänkuin telttana on vain ulkoteltta. Tuli ostettua halpisteltta mutta jos paino ei tipu polyeteenipohjan oistamisesta huolimatta merkittävästi ei kehtaa leikata etes halpistelttaa koska se on sinällään varsin toimiva.
Varmaan aika pientä painonpudotus myös jos poistaa teltasta ylempien kiinityskohtien metallirenkaat joihin narut laitetaan.
Miten teltat toimii lapissa kesä-syksyaikaan jos tuulee kovasti ja ei kiinitä ylempiä kiinityksiä?
Kaikki sanoo melkein ettei tärpi toimi tuntureilla mutta johtuuko se vain heikosta kiinnityksestä?
Jos laittaa kunnon kiilat ja vetää laakana tärpin alle 50cm etäisyydeltä maasta niin että se hipoo nukkujan makuupussia. Kallistaa tai laittaa kiinni maahan siltä pueln mistä navakin ja kylmin tuuli käy. Kunnon kiilat ja vahvikkeet purjerenkaiden kohdalla. Kunnon naru eli 6mm paksua kiinnityksiin.
Olis kiva kuulla kommentteja…
Kyllähän se pohja halvoissa teltoissa on melko painava. En silti lähtisi sitä saksimaan, sillä kyllä noille halvoillekin teltoille on paljon käyttöä, kuten lähiretkeily, basecamppaaminen, autoretkeily, festarit tms.
Avoin tarppi ei ole tuntureilla yhtä hyvä kuin suljetumpi malli, kuten pyramidi. Taitava pystyttäjä sen kanssa kuitenkin pärjää. Tässä linkissä viimeisessä kuvassa on paras pystytys tuuleen, mutta tietenkään kovin tilava se ei ole. Se on juurikin tuollainen melko laaka pystytys.: https://www.thehikinglife.com/2016/10/five-tips-for-a-successful-tarp-pitch/
Teltassa kannattaa kyllä käyttää ylempiäkin kiinnityksiä jos tuulee paljon.
6mm naru on aivan liian paksua järeimpäänkään telttakäyttöön. Kunnon kiilat merkkaavat paljon enemmän.
Loistavaa juuri tuollasita tarkoitin. Nyt mulla on hankittuna myös 3*4 ja 2*3 kevytpeitteet mutta halajan testata avaruuspeitettä sellaisessa halpis vaeltaja merkkistä. Koitin repiä sitä käsin rikki reunoilta mutten saanut sitä repeämään. Tuli ajatus siittä että teippaisi reunat vaikka jesarilla tai maalaisteipillä millä heinämiehet teippaa paalit pellonreunassa jos ne repiää yms. Sitten lyö purjerenkaat niille kohdin niin monta kuin tuntuu että voisi koskaan tarvita.
Miltä sinusta ajatus kuulostaa miten pitkälle tuo laitos voisi kestää tuulessa, onko kukaan kokeillut? 🙂
Jos tuo toimis niin ei voi hirveästi enää keventää…
Avaruuspeite on aluminisoitua mylar-kalvoa, joka ei ole kovinkaan vetolujaa. Ei se tulisi pitkään kestämään. Osta vaikka Shelbyltä silnylonia ja tee siitä, tulee parempi!