Lähdimme matkaan vaellukselle tällä kertaa pysähdystaktiikalla – pysähdyimme Pyhäsalmella Oulun eteläpuolella yöksi, ja jatkoimme siitä aikaisin aamulla Saariselkää kohti. Tämä toimi todella hyvin, ja katkaisi matkan Etelä-Suomesta juuri sopivasti.
Saavuimme Sotajoen parkkipaikalle Kutturaan vievän tien sivutietä pitkin, ja täytyy kyllä sanoa että tie oli kuoppainen kuin perunapelto tavalliselle autolle. Noin viiden kilometrin matkaan meni aikaa varmaan puoli tuntia. Ilahduttavasti tie olikin satttumalta korjattu takaisintulomatkalla. Tien varrella on paljon kullankaivajien mökkejä, ja myös Enska Mäntykankaan tervakattilat porisevat lähimaastossa.
Lähdimme autoilta kävelemään kohti Ivalojoen Kultalaa, jossa olisimme illansuussa perillä ja viettäisimme yön. Ivalojoen yli kulkee mahtava riippusilta, ja joelle laskeutuminen on reilun pituisen portaikon päässä. Kävimme Kultalassa tsekkaamassa Kruunun Stationin museotilat ja muut nähtävyydet ja painuimme yöpuulle.
Lähdimme aamulla etenemään kauniissa mutta lahkeet kastelevassa aamukasteessa Ivalojoen reunaa pitkin kohti Appisjokea, ja siitä edelleen Appisjokea ylöspäin. Appisjokilaakson ylärinteillä bongasimme myös satunnaisessa puussa keskellä metsää merkinnän rauhoitetusta maakotkan pesästä. Puussa tosiaan oli mahtava pesäpöheikkö. Lähdimme enempää häiriötä aiheuttamatta eteenpäin kohti Appislompoloita.
Appislompoloiden alue oli kovin soista, ja olimme loppupäivästä jo uuvahtaneita. Tarkoituksena oli viettää yö Ylimmäisen Appislompolon Lavu-67 –tuvassa, mutta koska tuvalta kuului kirveen ääniä ja se olisi joka tapauksessa ollut meille nafti, päätimme jäädä vastarannalla ollelle kumpareelle. Tuvalle pääseminen olisi myös vaatinut pientä mutta kylmää pulahdusta puron yli, mikä ei houkuttanut. Kuitenkin kumpareelle pystytetty teltta ja nuotio olivat loppupeleissä erinomainen ratkaisu kauniissa iltahämärässä.
Varustevälihuomautuksena huomioitakoon, että omat polkujuoksukengät ja DeFeet Wooleator –sukat kastuivat suossa tarpoessa ihan yhtä paljon kuin kavereiden järeämmät vaelluskengät (eli täysin), mutta eivät muuttuneet märkänä niin painaviksi. Ne myös jossain määrin kuivuivat yön yli. Kumisaappaat ovat tietenkin vaihtoehtona, mutta todennäköisesti jalat olisivat olleet niissä hiestä aivan yhtä märät, joten suo siellä vetelä täällä.
Lähdimme seuraavana päivänä etenemään leiripaikalta kohti Hammastunturin tupaa. Maasto oli mukavakulkuista ja sää niin aurinkoinen että vaelsimpa hetken tuulensuojassa olevalla mäenrinteellä jopa ilman paitaa. Keittelimme pannukahvit Kuivakkopäiden laella, ja ihailimme alla olevia Kuivakkojärviä ja poroja siellä täällä.
Tankkasimme lisää vettä Kuivakkojärvillä, ja jatkoimme edelleen miellyttävässä ja kauniissa maastossa Littiäpäiden yli laskeutuen Hammastunturin juurelle kauniin niittyiseen Kuivakkojoen laaksoon. Kävelimme Hammastunturin alarinteitä pitkin Aittajärven lähellä sijaitsevaan Hammastunturin kämppään, joka ei ilmeisesti ole Metsähallituksen huoltama ja sen takia ei esim. Karttakeskuksen kartassa näy. Tuvalla oli kaksi muutakin vaeltajaa, jotka lähtivät vielä illansuuhun huiputtamaan Hammastunturia. Sytytimme nuotioon tulet erähenkisesti ferrocerium-puikolla.
Aamulla heräilimme ja huomasimme ilman muuttuneen sateisemmaksi. Lähdimme kuitenkin suunnitelman mukaisesti kiipeämään Hammastunturille tihkusateisessa sumussa. Nousu oli hikistä sadekamppeissa, mutta pääsimme kuitenkin suht kivuttomasti tunturin laelle. Maisemat jäivät tällä kertaa tsekkaamatta, koska laella hädin tuskin näki sumulta eteensä.
Lähdimme laskeutumaan tunturilta alas Härkävaaraa kohti, ja siitä eteenpäin Pietarlauttasen suuntaan. Tarkoituksemme oli alunperin viettää välissä vielä yksi yö teltassa, mutta varusteiden kuivatusmahdollisuus sai meidät ponnistelemaan Kultalaan asti. Päivä meni vähän urheilun puolelle, ja saavuimme Kultalaan illalla. Voimakkaan tulinen thaicurry maistui hyvältä kun posket hohkasivat muutenkin lämpöä tuvassa rankan päivän jälkeen. Kävimme myös peseytymässä jääkylmässä purossa, mikä tuntui oikein hyvältä.
Varusteista uutena pidemmällä reissulla ollut Six Moon Designs Fusion 65 toimi erinomaisen hyvin, ja tuon painoiseksi rinkaksi myös kantoi oikein hyvin raskaampaakin lastia koko pitkän päivän (mukana esim. kirves, kolmen hengen kaksikerrosteltta ja trangian kattiloita 3kpl).
Seuraavana aamuna lähdimme vaeltamaan Kultalasta kohti Sotajokea ja parkkipaikkaa. Matkalla polulla tuli vastaan muutama pariskunta arkivaatteissa ilman reppua tai mitään, sanoivat olevansa päiväretkellä Kultalaan. Matka on 12km yhteen suuntaan, joten kyllähän 24km ihan mahdollinen on farkuissa, nahkatakissa ja tennareissa, mutta pitkähkö kuitenkin päiväreissuksi, ja toivottavasti menijöillä oli edes makkarapaketti käsilaukussa niin ei ihan pääse nälkä yllättämään. Itse ehkä kuitenkin olisin varustautunut edes sadetakilla vastaavanpituiseen päiväreissuun.
Pääsimme lopulta autoille, ja vaihdoimme ajokamppeet päälle. Autolle tuli myös joku kairankiertäjä kyselemään kyytiä Saariselälle. Sen hänelle tarjosimmekin, ja vastineena äijä kertoi juttuja kuinka hän viettää sulan maan ajan pohjoisen erämaissa ja lähtee takaisin etelään ensilumien aikaan. Telttaa hän ei ole kuulemma vaivautunut kanniskelemaan enää muutamiin vuosiin, vaan nukkuu tuvissa ja kuusen alla mikäli tupaa ei ole tarjolla. Äijä tuntui olevan ehtymätön tietopankki paikallisesti kullankaivuukultturista ja autiotupien historiasta, ja ajomatka Saariselälle meni oikein rattoisasti. Todella mielenkiintoinen loppu siis hyvälle reissulle!
Kevyet vaellusvarusteet: Farlite
