Välikerrosten kunkkuna on ollut pitkään vanha kunnon microfleecepaita. Tämä nöyrä vaatekappale on ollut kerropukeutumisessa kuin Tuntemattoman sotilaan Määttä: hoitaa homman mutta ei pidä itsestään melua. Viime vuosina välikerrosten skaala on laajentunut, ja mukaan on tullut tuotteita kahdesta kategoriasta, grid-fleeceistä ja ns. active insulation -tyyppisistä vaatteista.
Grid-fleecessä on ihoa vasten vohvelikuvio, joka lisää hengittävyyttä ihon pinnassa ja pitää suuremman osan (kosteasta) kankaasta irti ihon pinnasta. Vohvelikuvioiden välissä on pieni ura jossa on ohuempi kangas. Tämä ohuempi kaistale aiheuttaa sen, että tuuli puhaltaa grid-fleecen läpi herkemmin kuin perinteisen fleecen. Tuulenpitävä päällikerros kuitenkin poistaa tämän vaikutuksen, jolloin vohvelifleece on lähes yhtä lämmin kuin tavallinen fleece. Tämä ominaisuus kuulostaa ei-toivotulta, mutta se auttaa hengittävyydessä ja lämmönsäätelyssä. Lämpöä saa dumpattua nopeammin päällikerrosta avaamalla ja poistamalla ilman että kerroksia tarvitsee riisua.
Tunnetuimpia grid-fleece -kankaita ovat Polartec Power Dry ja Polartec Power Grid. Nämä kankaat on suunniteltu siten, että ulkokangas on hydrofiilisempää kuin ihoa vasten tuleva kangas, jolloin ulkokangas “imee” kosteutta ihon pinnalta. Tämän takia ne ovat varsin hyviä myös aluskerrastoina, ja olenkin mm. talvella käyttänyt menestyksekkäästi vohvelifleeceä aluspaitana. Validi kysymys onkin, onko grid-fleecejä edes järkevää käyttää välikerroksena. Power Dryta ja Power Gridiä on saatavilla useita eri variaatioita, jossa vohvelikuvointi on eri muotoista ja kokoista. Jokaisella ulkoiluvaatevalmistajalla on tätä nykyä oma versionsa grid-fleece -paidasta. Näissä on usein Polygiene- tai muu hajua ehkäisevä käsittely, joka oikeasti toimii yllättävän hyvin.
Mutta entä perinteinen microfleece? Sillä on edelleen muutamia erinomaisia ominaisuuksia. Se on tehty 100% polyesterista, ja siinä ei ole elastaania kuten grid-fleeceissä. Elastaani sitoo kankaaseen vettä enemmän kuin polyesteri, joten se on kastuttuaan märempi. Eron huomaa selvästi, kun hypistelee juuri pesukoneesta otettuja grid-fleeceä ja tavallista fleeceä. Perinteinen fleece on myös vohvelifleeceä tuulenpitävämpi, mikä voi olla hyvä tai huono asia (muista: tuulenpitävyys ja hengittävyys ovat aina toistensa vastakohtia). Microfleece on myös hieman lämpimämpi per gramma kuin vohvelifleece.
Uusimpana tulokkaana ovat ns. active insulation -paidat, joista on muutamia vuosia puhuttu “fleecentappajina”. Tunnetuimpia näissä käytettyjä kankaita ovat Polartec Alpha ja Patagonia FullRange (joka on uudelleenbrändätty Toray 3DeFX+). Nämä ovat tavallaan kuin synteettisellä kuidulla täytettyjä kevyttoppatakkeja, mutta varustettuna hengittävällä ja joustavalla kankaalla. Tunnetuimpana tästä kategoriasta ovat varmasti Patagonian Nano-Air -vaatteet (ei kannata sekoittaa Nano-Puffiin).
Active insulation -vaatteiden hyviä puolia on se, että niissä tulee tuulitakki “kaupan päälle” samalla painolla kuin fleecessä. Ne ovat todella sopeutuvaisia eri olosuhteisiin, ja niillä voi puskea reilusti pakkasen puolelle ja taas kuumaan. Ne myös kuivuvat todella nopeasti, ja toimivat sen takia hyvin kosteissa olosuhteissa kuoritakin alla. Ne ovat erityisen käyttökelpoisia vuoristossa, jossa sää voi vaihdella porotuksesta pakkaseen ja olosuhteet ovat märät sateen sekä lumessa rämpimisen takia. Kiipeilyvaljaiden tai ahkion valjaiden riisuminen on myös usein hankalaa, minkä takia näissä olosuhteissa vaatteen toimivuus useissa olosuhteissa on valttia. Toisaalta active insulation -vaatteet ovat kuumia kesäkeleillä, ja vähemmän säädeltäviä kuin perinteinen fleece + tuulitakki -kombo, koska siinä nämä kaksi kerrosta on yhdistetty. Tämä voi olla suuri ongelma esim. kuumassa räkässä, jossa hyttysenpitävä tuulitakki olisi tarpeen, mutta ilman lämmittävää välikerrosta.
Olen testannut tästä kategoriasta neljää välikerrosta, jotka edustavat kyseisten kategorioiden parhaimmistoa. Patagonia R1 Hoody (375g) on vohvelifleecejen klassikko, ja pitkään ollut etenkin vuorikiipeilijöiden ylistämä. Montane Allez Micro Hoody (171g) on vohvelifleece, mutta huomattavasti ohuempi ja kevyempi kuin R1. Patagonia Nano-Air Light Hoody (309g) on kärkikastin active insulation -paita. Viimeisenä muttei vähäisimpänä perinteistä microfleeceä edustava Helly Hansen Daybreaker 1/2 zip (235g).
Näitä verrattaessa kannattaa pitää mielessä hinta. Helly Hansenin fleece on usein tarjouksessa XXL:ssä, josta ostin omani naurettavaan 18 euron hintaan. Nano-Air Light Hoodyn ovh. on 250 euroa, tosin ostin omani noin 170 eur hintaan. Muut ovat tältä väliltä. Vastaus siihen, onko Nano-Air hintaansa suhteutettuna kymmenen kertaa parempi kuin perusfleece, on tietenkin selvä ei. Mutta mielenkiintoisempi kysymys on, onko se itseasiassa lainkaan parempi? Erilliset arviot näistä paidoista tulevat blogiin tässä kirjoitussarjassa.
