Vinkit

Rakkojen hoito vaelluksella

Olimme lähdössä vaeltamaan Kaldoaivin ja Vätsärin poikki hyvän kaverini kanssa. Hänen Salomonin polkujuoksukengät olivat vielä uudenkarheat, mutta eivät olleet aiheuttaneet sisäänajossa ongelmia. Työnnyimme sateisen metsän läpi erämaahan. Pysähdyimme ennen puolta päivää: rakko kantapäässä. Teippasimme rakon, ja jatkoimme. Puolen tunnin päästä samaan jalkaan tuli rakko toiseen paikkaan, ja myös toisen jalan kantapää alkoi punoittaa. Lisäksi ensimmäiseen rakkoon laitettu halpa urheiluteippi ei pysynyt kosteissa olosuhteissa varttia pidempää. Kirosin mielessäni tämän vaelluksen olevan nopeasti ohi. Annoin kaverille luotettavaksi havaittua teippiä. Säännöllisen teippauksen ja sisukkuuden ansiosta vaellus tehtiin kuin tehtiinkin suunnitelman mukaan. Rakonhoitokeinoja kokeilimme monia. Ensi kerralla jätämme kuitenkin pois ihon desinfioinnin autiotuvasta löytyneellä pullonpohjallisella. Kirvelyn kirvoittama huuto kaikuu varmasti edelleen Vätsärin lampien pinnoilla. 

Rakkojen desinfiointi autiotuvasta löytyneellä brandylla. En suosittele kenellekään.

Rakot voivat tehdä helpostakin vaelluksesta tuskaisen. Paras tapa ehkäistä rakkoja on ajaa kengät sisään huolellisesti ennen vaellusta. Hyvä tapa tehdä tämä on säännöllinen lenkkeily kengillä, joilla aikoo vaeltaa. Vaelluskenkien kanssa sisäänajoon pitää käyttää erillistä aikaa, polkujuoksukengillä sisäänajo tapahtuu liikunnan yhteydessä kätevästi. Polkujuoksukengät vaativat myös vähemmän sisäänajoa kuin nahkaiset vaelluskengät. Oman kokemuksen perusteella pehmeissä polkujuoksukengissä tulee huomattavasti vähemmän rakkoja kuin vaelluskengissä tai saappaissa. Etenkin tilavissa kengissä, joita esimerkiksi Altrat ovat, ei rakkoja itselleni oikeastaan tule.

Rakkojen ensiavussa tärkeintä on hyvin nopea reagointi. Kun tunnet kuuman kohdan jalassa, pysähdy välittömästi ja teippaa rakon ensioire. Väärä ajattelumalli on odottaa seuraavaa taukoa rakon teippaamiseksi. Kuvaavaa onkin, että arktisissa retkikunnissa on vain yksi syy joka pysäyttää koko retkikunnan välittömästi: rakon teippaus. Vessassa käynti tai kerrosten vähentäminen voi odottaa seuraavalle tauolle, mutta rakko ei.

Rakon ensiapuna paras on sen teippaus Leukotape P –urheiluteipillä. Leukotape P on hieman kalliimpaa, mutta ylivoimaista urheiluteippiä sen pitävän liiman ansiosta. Se on suosituin teippi ultrajuoksijoiden ja pitkän matkan vaeltajien keskuudessa eikä syyttä. Leukotape P ei myöskään jousta kuten kinesioteipit, minkä ansiosta se levittää hankauksen paineen laajalle pinta-alalle. Teipin kulmat pyöristetään ennen liimaamista. Olen itse pitänyt vaelluksilla valmiiksi leikattuja paloja, joiden kulmat on pyöristetty. Säilytän näitä paloja pankin tunnuslukulistan mukana tulevalla läpinäkyvällä muovilla tai leivinpaperin palalla. Useamman vuoden vanhan teipin joutuu silloin tällöin vaihtamaan uuteen.

Toinen tuote rakkoihin on hydrokolloidilaastarit, kuten Compeed. Nämä laastarit toimivat parhaiten jo muodostuneelle rakolle. Niiden ongelmana on huono pysyvyys, ja irtoava laastari repäisee usein koko rakon irti. Usein hydrokolloidilaastari kannattaa teipata Leukotape P:llä paikalleen tämän estämiseksi.

Muut teipit kuten ilmastointiteippi toimivat paremman puutteessa, mutta ilmastointiteipin liima ei ole yhtä pitävää kuin Leukotape P:n. 

Tauon aikana kannattaa ottaa kengät ja sukat pois, ja antaa jalkojen ihon kuivua

Asiantuntijat eivät suosittele rakkojen puhkaisua infektioriskin takia. En myöskään suosittele tätä, mutta olen itse kuitenkin puhkonut joitakin rakkoja kuumennetulla neulalla niiden oltua hankalassa paikassa. Tämä on auttanut kipuun.

Rakkojen lisäksi toisena tärkeänä jalkahuoltotekijänä on jalkojen kosteuden vaikutuksilta suojeleminen. Koska polkujuoksukengillä vaellettaessa jalat ovat märät käytännössä koko ajan, tulee sukat vaihtaa kuiviin välittömästi leiriin pääsyn jälkeen. Mukana kannattaa pitää yhtä sukkaparia, jota varjelee kastumiselta. Märän kengän ja kuivan sukan väliin voi laittaa pakastuspussin ”saappaaksi”.

Jalka kestää kyllä märkänä päivän verran, mikäli se pääsee yöksi kuivumaan. Vaellustaukojen aikana kannattaa myös ottaa sukat pois jalasta, sillä jalan iho kuivuu yllättävän nopeasti. Jalkojen ihon vettähylkivyyttä voi kokeilla lisätä vaseliinilla tai urheiluliukasteilla kuten Bodyglide. Itse en ole kuitenkaan kokenut tätä tarpeelliseksi. 

5 thoughts on “Rakkojen hoito vaelluksella

  1. Kiitos artikkelista!

    Kosteussuojavoiteista: testailin TrailToes-merkkistä voidetta nyt parilla keikalla, sekä hiostavissa goretex-kengissä että verkkolenkkareissa, ja molemmilla kerroilla oli fiilis että se vähensi merkittävästi ihon “vettymistä” ja hiertymistä. Verkkolenkkareilla kävellessä jalkojen iho oli jopa hämmästyttävänkin hyvässä kunnossa varpaiden hikoilusta huolimatta. Trailtoes jättää ihon kevyesti liukkaaksi muttei tahmeaksi tai rasvaiseksi, ja muistuttaa mm. aiemmin markkinoilla ollutta Bodyglide liquified powderia (tehoaine joku silikoniyhdiste molemmissa). Yksi 7 gramman “kerta-annos” riitti ohuelti laitettuna ainakin viikoksi.

    Verkkolenkkareita käyttäessä ei ollut märkää keliä, joten en osaa sanoa mitä voide olisi tehnyt kenkien ollessa litimärät. Goretekseja useampana päivänä pitäneenä kuitenkin huomasin, että iho ei vetänyt niin valkoiseksi ja ryppyiseksi kuin yleensä tiiviissä kengissä tapahtuu.

    Itse käytän jatkossakin jotain vastaavaa rasvaa vakuutuksen tapaisesti ja teippaan ainoastaan paikat joissa tiedän että rasva ei riitä (esim. pikkuvarpaiden “pinch” rakot). Trailtoes ei ole mitään superliukasta, mutta näyttäisi sulkevan ihon pintaa juuri sen verran että pikkuhiertymät poistuvat.

    Toinen vinkki laastarien pysyvyyteen: teippailen usein ahtaita paikkoja kuten varpaita 3M Micropore-teipillä, joka on ohutta sekä taipuisaa paperimaista teippiä. Sen pysyvyys ei kuitenkaan ole hyvä, ellei alle pyyhkäise kerrosta bentsoiinitinktuuraa (tilasin ebaysta omani, tincture of benzoin). Tinktuura on punertavaa nestettä joka parantaa teipin pysyvyyttä varsinkin kosteassa valtavasti, ja käsittääkseni desinfioikin kevyesti sekä suojaa ihoa teipin liiman ärsytykseltä. Saattaisi parantaa rakkolaastarinkin pysyvyyttä, jolloin päälle ei tarvitse laittaa paksua Leukotapea. Pikkuruinen määrä riittää äärettömän pitkään.

  2. Mites olisivat pluikkaat ohuet alussukat (liner socks ulkomaaksi) ja päällä normaali retki/urheilusukka? Rakkohan syntyy siitä, että nahan pinnan ja jalkineen (siis ensisijaisesti sukan) välillä on kitkaa, joka repii nahan kerrokset irti toisistaan. Jos kitkaa ei ole tarpeeksi, vaan liukkautta, ei rakkojakaan muodostu. Tähän auttavat 1) liukkaat alussukat 2) riittävän suuret kengät jotka eivät purista (kengän höskyminen vähentää rakkoja, ei lisää niitä) 3) liukastusaineet kuten Compeedin rakkovaha 4) ihon pysyminen kuivana ja kovana.

    Itse olen kävellyt kaikki pitkät retket viimeisten 15 vuoden aikana joko matalilla tai puolikorkeilla polkulenkkareilla, nolla (0) rakkoa. Enimmäkseen alussukkien kanssa, mutta myös ilman. Kengät suoraan paketista jalkaan (Salomon XA 3D jne tai niitten MID versio, myös Salomon Forces militääriversio viimeiset 2 vuotta). Vaimolla sama juttu, mm. 52 päivää ja 750 km Himalajalla, ei rakkoja kummallakaan.

    1. Aika harva kevytretkeilijä käyttää linerisukkia, enkä ole itsekään niitä polkulenkkareiden kanssa kokenut tarpeelliseksi. Monojen tai vuorikenkien kanssa niitä kyllä käytän. Muiden kohtien kanssa olen samaa mieltä, etenkin riittävän isot kengät ovat merkittävä juttu. Ihon pysyminen kuivana Lapissa ei ole oikein mahdollista, mutta ulkomailla usein helpompaa. Välillä tosin tuntuu, että Lapin jäähdyttävät suokylvyt auttavat ihon kuntoonkin paremmin kuin paahteinen hiekka – tiedä häntä.

  3. Talvella Rakon hoito?
    Pitäskö Leukotape ja mahdollinen haavatyyny vaihtaa päivittäin vai antaa vaan olla ja muhia/parantua.
    Se vanha myytti, että haavan pitäs antaa kuivua ei kai ole totta, sillä kuiva haava ei parane. Ehkä sitä on ajateltu märkivän haavan vastakohtana ja kuviteltu hyväksi.
    Compeed ohje esim on että annan laastarin olla kunnes uusi iho muodostunut.
    Itse menin päivittäisellä vaihdolla ja sipasin aina iltaisin kerran haavapyyhkeellä ja annoin olla yön, mutta mietin olisiko sittenkin viisaamapaa antaa vaan teipin olla?

    1. Kannattaa haavaa kyllä avata, tarkkailla ja puhdistaa, sillä monon sisällä se on aikamoisessa bakteeripesässä. Jos rakon ympärille alkaa kehittymään tulehdusta tai ruusu, kannattaa lähteä lääkäriin samoin tein.

      Compeed on hiihtovaelluksella moneen kertaan todettu vähän haasteelliseksi, koska irti lähtiessään se repii rakon alueen auki. Jos Compeedin laittaa, kannattaa teipata sen yli.

      Mielestäni teit ihan oikein. Oma suositus kantapäärakkoihin on rasvalappu (esim. Mepitel One), joka estää seuraavan kerroksen tarttumista rakkoon. Siihen päälle haavasidos, jonka päälle Leukotape P. Myös esimerkiksi Sorbact Secure ja siihen päälle Leukotape P toimii. Rakon iholle voi laittaa Abilar-pihkavoidetta, jos siihen haluaa jotain voidetta laittaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.