Niin sanotut active insulation -vaatteet alkoivat ilmestyä muutamia vuosia sitten kilpailemaan fleecen kanssa. Active insulation -vaatetta voi ajatella yksinkertaistetusti toppatakkina, joka hengittää. Näiden käyttötarkoitus on sama kuin fleecellä: pitää käyttäjä lämpimänä hänen hikoillessa suorituksen aikana. Active Insulation -vaatteita ei siis ole tarkoitettu taukotakiksi, sillä niiden kuidut eivät ole yhtä lämpimiä ja hengittävyyden takia niistä karkaa enemmän lämpöä konvektiolla.
Ensimmäisenä active insulation -kankaana markkinoilla oli Polartec Alpha, joka kehitettiin yhteistyössä Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen kanssa. Yksi lähtökohta oli Navy Sealsin hyytävä Dynamic Rewarming Drill. Tässä selviytymisharjoituksessa sotilaat komennettiin vaatteet päällä avantoon kahdeksitoista minuutiksi, jonka jälkeen he laittoivat (synteettiset) toppatakit päälle ja kävelivät niin kauan, että kehon lämpö oli kuivattanut päällä olevat vaatteet. Uskomattomalta tuntuva suoritus kovassa pakkasessa kertoo hyvin, kuinka toimiva kerrospukeutuminen voi paitsi lisätä mukavuutta märässä, myös auttaa selviytymään karuissa olosuhteissa.
Nano-Air on Patagonian versio active insulation -vaatteesta. Siinä on käytetty FullRange -eristettä, jonka varustesalapoliisit ovat selvittäneet olevan uudelleenbrändättyä Toray 3DeFX+ -kuitua. Nano-Airit kuten myös Polartec Alpha -vaatteet olivat pitkään hieman liian paksuja, ja käyttäjät valittelivat että ne olivat liian kuumia käytettäväksi muissa kuin napakoissa pakkaskeleissä. Vasta Nano-Air Light Hoody (309g, koko M) räjäytti pankin. Siinä täytettä oli vähennetty toppatakkimaisesta enemmän paitamaiseksi, jolloin hengittävyys lisääntyi ja vaatteesta tuli soveliaampi laajemmalle lämpötila-alueelle. Merkitystä oli myös varmasti sillä, että vuorilegenda Steve House sanoi Patagonian mainosvideolla Nano-Air Light Hoodyn olevan paras tuote, jonka Patagonia on koskaan tehnyt.
Ensimmäisenä ajatuksena Nano-Airista tulee itselle mieleen joustavuus eri lämpötiloissa. Olen käyttänyt sitä hiihtovaelluksella n. -18 C lämpötilassa rauhallisessa ahkionvedossa ja tuulisella aukealla, alla tosin paksu aluskerrasto (Patagonia R1). Toisaalta olen käyttänyt sitä pyöräillessä kiipeilyhallille pilvisessä +15 C säässä, alla t-paita. Se hengittää erittäin hyvin, selvästi enemmän kuin tyypillinen fleece + tuulitakki -kombo.
Vetoketju on pitkä ja mahdollistaa hyvin lämmön dumppaamisen kaula-aukosta. Hihat ovat joustavat, mutta ainakin itsellä hihansuu on hieman napakka ylös käärittäessä. Helmassa ei ole kiristystä, mutta lantiovyön, kiipeilyvaljaiden tai ahkion valjaiden kanssa sillä ei ole niin väliä. Pitäisin kuitenkin, jos helmassa olisi yksinkertainen kiristys. Huppu on vähän kompromissi, koska se on tehty laitettavaksi sekä kypärän alle että päälle. Koko vaate on miellyttävän joustava ja kangas tuntuu pehmeältä.
Erinomaisen hyvänä puolena Nano-Airissa on sen nopea kuivuminen. Se kuivuu nopeammin kuin perinteinen fleece, ja paljon nopeammin kuin elastaania sisältävät vohvelifleecet. Tämän takia se toimii mainiosti kosteissa olosuhteissa, kuten meloessa tai sateessa kuoritakin alla. Esimerkiksi Dave Chenault pitää tätä vaatteen parhaimpana ominaisuutena, minkä takia hän on puhunut Nano-Airista “fleece killerinä”.
Selvänä vertailukohtana Nano-Airilla on perinteinen fleece + tuulitakki-kombinaatio. Nano-Airin etuna tähän on pieni painoetu, parempi hengittävyys ja laajempi käyttöalue ilman tarvetta säätää vaatteita. Jälkimmäisestä on hyötyä etenkin kiipeilyvaljaat päällä, kajakissa istuttaessa tai isommassa ryhmässä hiihtovaellettaessa, jolloin säädöt tapahtuvat usein tauoilla.
Nano-Airin huono puoli on selvä: siitä ei voi erottaa erikseen eristekerrosta ja tuulikerrosta, kuten fleece + tuulitakki -kombinaatiossa. Kuuman tullessa eristettä ei voi ottaa välistä pois jättäen tuulikerrosta päälle. Etenkin hyttysaikaan haluaisi välillä pitää hyttysenpitävää tuulitakkia vain ohuen aluskerroksen päällä. Toisaalta koska Nano Air painaa joka tapauksessa yhtä paljon kuin fleece, voisi tuulitakin vielä lisätä mukaan. Sitä haluaisi kuitenkin välttää, koska Nano Airissa se tulee “kaupan päälle”.
Pidän itse Nano-Airista. Koen, että sen parhaat käyttöpaikat ovat vauhdikkaat hiihtovaellukset ja pakkasessa tapahtuvat vuorijutut. Myös kylmissä ja sateisissa olosuhteissa se on hyvä nopean kuivumisen takia. Vaelluksista paras käyttöpaikka on myöhäissyksyn kylmemmät vaellukset. Mitä lämpimämpiin keleihin tullaan, sitä mielummin ottaisi mukaan Nano-Airin sijaan fleece + tuulitakki -kombon, jolloin haalealla kelillä voisi käyttää aluskerros + tuulitakki -yhdistelmää ja pakata fleecen reppuun odottamaan kylmenevää iltaa tai pilvistyvää taivasta. Kiinnostavaa olisi testata myös active insulation -vaatteita hyvin kylmissä keleissä laittamalla alle riittävästi fleeceä.
Nano-Air saanut myös peukkuja Ryan Jordanilta ja Max Nealelta, joiden molempien mielipiteeseen luotan. Kannattaa muuten tsekata Nealen mielenkiintoinen kylmän kerrospukeutuminen artikkelin lopussa. Se vaikuttaa hieman samantyyppiseltä kuin Colin Haleyn käyttämä Begguyan salamannopeassa soolonousussa. Tässä voi selvästi haistaa ripauksen kerrospukeutumisen tulevaisuutta.
Joidenkin synteettisten eristeiden ongelmana on ollut lässähtäminen. Nano-Air on sen verran uusi tuote vielä, että siinä käytetyn kuidun pitkä-ikäisyydestä on vasta vähän kenttäkokemusta. Ainakin itsellä se on kestänyt selvästi paremmin kuin Primaloft-kuidusta tehdyt takit, jotka ovat lässähtäneet hyvinkin nopeasti.
Miten näkisit 2-3 vuodenajan retkeilyssä Nano-air lightin soveltuvuuden leiri/nukkumatakiksi, varsinkin verrattuna tuhdimpaan nano -airiin? Puskeeko kylmä läpi kuinka helposti staattisessa tilanteessa, varsinkin jos ajattelee että mukana on tuulitakki lisälämpöä tarpeen tullen antamaan?
Mulla on kokemusta Atom LT:stä jossa on enemmän eristystä (60g/m2), mutta joka ei ole oikeastaan liian lämmin em. tarkoitukseen edes skandinaavisessa keskikesässä, vaikka päiväsaikaan sille ei juuri käyttöä olekaan. Sen eriste alkaa olla kulahtanut ja siis koko takki vähän kuollutta painoa, joten katselen uutta välikerrokseksi soveltuvaa kevyttoppista. Sillä toki olisi ympärivuotista käyttöä muuallakin kuin vaelluksilla, mutta tuo olisi yksi tärkeä kriteeri. (Tykkään synteettisistä toppiksista enemmän kuin fleecestä, varsinkin nukkumakäytössä.)
Ei se paras ole staattiseksi kerrokseksi. Nano-Air Light on hyvin lähellä tuota mainitsemaasi Atom LT:tä, joka ei tosiaan staattisena kerroksena ole vielä hirveästi kylminä Lapin iltoina. Valitsisin itse tuohon käyttöön kyllä edelleen untuvatakin, etenkin kun synteettinen painuu kasaan nukkuessa ja sen elinikä on sen takia lyhyempi. Itsellä ei ole ollut ongelmaa untuvatakin liiasta kostumisesta, ei sitä tietenkään kannata sateessa pitää päällikerroksena. Kannattaa ajatella Nano Air Lightia enemmän paksuna paitana kuin takkina.
Kiitos kommentista! Jep, untuvahan on perinteinen valinta, varsinkin ne ultrakevyet kesämallit (olen himoinnut salaa mm. Ryxin malleja). Vaelluskäytössä en siitä vielä ole lämmennyt, juuri tuon kostumisen pelon takia; pienessä teltassa sadekelillä kaikki kamat ovat vähintään kosteita (ja kuoritakin allakin takki aikanaan kostuu). Untuvapussistakin huomaa että se kerää hiljalleen kosteutta itseensä, joskaan vielä ei ole tullut tilannetta että sitä ei olisi kertakaikkiaan saanut tuuletettua päiväkausiin kuivemmaksi. Voi siis olla kostumisriskin liioitteluakin. Synteettisen takin (+kuoren) olen kuitenkin ajatellut olevan jonkinlainen henkivakuutus joka ei lätsähdä hätätilanteessakaan.
Nano-airin tapaisessa takissa erityisesti kiinnostaa se, että se olisi pakkautuva ja kohtalaisen kevyt eristekerros jolla olisi laajemmasti käyttöä kuin esim. hieman haurailla UL-untsareilla, ja sen lisäksi toimisi osana leiri/nukkumasysteemiä. Ideaalinenhan se leiritakkina ei varmaankaan ole.
Itsellä on Ryxin Cerium LT ja SL molemmat. Jos nyt ostaisin takkia, ostaisin jotain tuon LT:n kokoluokassa, koska se tuntuu olevan huomattavasti monikäyttöisempi ja 95% mukana, kun tuo SL on jäänyt paljon vähemmälle käytölle. Ostaisin myös täysuntuvaisen takin, sillä noissa hybrideissä alkaa synteettinen osa vääjäämättä lässähtämään kun untuva vielä porskuttaisi. Yllättävän kestävää tuo päällikangas noissa on, ja Nano Air on pikemminkin se minkä pintakangas on herkempää ja nappaa oksiin yms. kiinni.
Kiitos taas, rahanarvoista käyttökokemusta! Ehkäpä ei kannata yrittää venyttää yhtä rotsia ts. nanoairia (ihan) liian moneen käyttötarkoitukseen, varsinkin kun leirikäyttöön sopivia kevyitä perusuntsareita 300+ gramman painoluokassa saa aika usein tuntuvillakin alennuksilla.
Mielenkiintoista luettavaa, kuten koko muukin blogisi.
Ilmeisesti Nano Airin kevytversio ei suuren yleisön suosiota saavuttanut, koska ainakaan nyt sitä ei valikoimasta löydy. Eipä silti, Patalla on ennenkin ollut tapana palauttaa tuotteita valikoimaan tauon jälkeen.
Mun Nano Air Hoody täyttää tänä vuonna viisi vuotta. Se on huomattavasti viileämpi ja hengittävämpi kuin aluksi, hyvässä ja pahassa. Liki viisikymppisen ruipelon äijän aineenvaihdunta rupeaa olemaan sillä tasolla, että talviaikaan liikutaan taukovaatteissa ja kylmä pukkaa helpommin päälle, mutta toisaalta takki toimii nyt selvästi suuremmalla lämpötila-alueella. Ero syksyllä ostamaani uuteen huputtomaan versioon on todella suuri.
Vaikka Fullrangelle pitkää ikää luvataankin, luulen, että vanhempi takki muuttuu tästä päivästä parissa vuodessa tuulitakiksi ihan itsekseen. Oletko havainnut tuon kevytversion kanssa samaa?
Terve,
Kyllä se on vielä mallistossa: https://eu.patagonia.com/fi/en/product/mens-nano-air-light-hoody/84280.html . Kyllähän nuo synteettiset eristeet pakkautuvat ajan myötä. Samaa Fullrange-eristettä on molempien paksuisissa takeissa. Olen itse pyrkinyt varjelemaan tuota liialta pakkaamiselta ja puristelulta, ja käyttänyt sitä pitkälti talvella vaelluksilla (en esim. kaupungilla tai autoa ajaessa, jossa selkä painuu kasaan). Ei tuo omani vielä ole hirveän pahasti kärsinyt, ja on käyttäkelpoinen kyllä vieläkin.
Juu, kyllähän tuo tuolta löytyy, mutta saldot on nolla tuossa ainoassa värissä. Kiva olisi jos valikoimassa pysyisi, olisi mielenkiintoinen vaihtoehto kun aika tuosta paksummasta jättää.
Mun takki on ollut vähän sellainen jokapaikanhöylä, kalastushommia lukuunottamatta. Vaimo jossain vaiheessa ilmoitti, että ei liiku samassa seurueessa jos takki haisee kalalle. Tough Puff nyt sitten ollut kelluntarenkaasta hauelle perhoa heittäessä ykkösvalinta. Sama fylli, mutta paksummat ja tiheämmät kankaat. Vedenhylkivyys on aivan toista luokkaa kuin Nano Airissa, mutta ei se kyllä hengitäkään samalla tavalla.
Aikaa on kulunut aika monta vuotta.
Suositteletko edelleen tätä takkia?
Näitähän ei enää saakaan, nykyään Patagonialla on tuo Nano Air Light Hybrid Hoody. Siinä on isot alueet fleeceä, joten ei ole oikein sama asia. Fleecestä tuulee vääjäämättä läpi ihan liikaa, milloin takin pointti vähän katoaa. Nykyään itsellä samassa käytössä on Montane Fireball Hoodie, jossa on täysipituinen vetoketju (tätä ominaisuutta kaipasin eniten) ja ihan pikkuisen enemmän eristettä (tätä kaipasin välillä kovemmassa kelissä, tuo on kuitenkin säätövaate kylmälle säälle, joten säätövaraa on hyvä löytyä). Valitsin tuon siis Montanen aika laajasta ja hyvästä aktiivieristetakkimallistosta. Päädyin myös tuohon yli Arc’teryx Protonin, koska Fireball on 50 g kevyempi ja myös edullisempi.
https://farlite.fi/tuote/montane-fireball-hoodie-ms/
Nyt oikeastaan heräsi entistä enemmän mielenkiinto tuota hybridiversiota kohtaan. Tuo mahtaisi olla oiva kampe syksyisiin keleihin rinkan kanssa?
Minulla on aina se ongelma että jos pukeutuu niin ettei käsivarret jäädy tulee muulle keholle aivan liika kuuma.
Talvella taas voisi laittaa tuulitakin vielä päälle ja pitää tuon hybridin välikerroksena?
Todennäköisesti on liian kuuma syyskeleihin rinkan kanssa. Itse alan käyttämään tuon kaltaista aktiivieristetakkia -5 ja -10 välillä (tuulesta riippuen). Myöhäissyksyyn / ensilumiaikaan paremmin.