Kuorivaate on tehty kankaasta, joka suojaa vaeltajaa sateen yllättäessä. Vaeltaja käyttää kuoritakkia kun sade alkaa, ja riisuu sen sateen loppuessa. Kuorikangas myös hengittää hieman, joskaan ei liikoja lämpimällä ilmalla ja suurissa ilmankosteuksissa.
Kuorivaatteen kalvon toiminta perustuu polytetrafluorieteenin (PTFE, vastaava kuin Teflon) vettähylkivyyteen. Kalvo on rei’itetty miljardeilla mikrohuokosilla, jotka ovat liian pieniä vesipisaralle mutta riittävän suuria höyrystyneen veden läpipääsyyn.
Vesihöyry siirtyy huokosten läpi diffuusiolla suuremmasta vesihöyrypitoisuudesta pienempään, eli vaatteen sisältä ulos. Mitä suurempi vesihöyryn pitoisuusero kalvon eri puolilla on, sitä voimakkaampi on diffuusiovirtaus. Valitettavasti sateessa myös ulkona oleva kosteus on melko korkea, minkä takia virtaus ei ole erityisen nopeaa. Tätä auttaa hieman se, että takin sisällä lämpötila on tyypillisesti noin 30 °C ja ulkoilman esimerkiksi 10 °C, ja vaikka molemmissa ilman suhteellinen kosteus olisi 100%, on vaatteen sisällä olevassa lämpimässä ilmassa kolme kertaa enemmän vesimolekyylejä kuin kylmässä ulkoilmassa.
Kuoritakkien osalta puhutaan usein 2- 2,5- ja 3-kerroskankaista. Kaikissa perinteisissä kuoritakeissa kalvoa suojaa ulkopinnalle laminoitu tavallinen nylon-kangas. 2-kerrostakissa sisäpuolella ei ole kolmatta kerrosta suojaamassa kalvoa, vaan useimmiten verkkovuori. 2-kerrostakit ovat usein halpoja, kuumia ja painavia ja parhaimmillaan kaupunkikäytössä. 2,5-kerroksisessa vaatteessa on verkkovuoren sijaan sisäpuolella kalvoa hankaukselta suojaava printtaus. Nämä ovat kevyitä takkeja, mutta sisäpuolen printtaus ei ole yhtä kestävä kuin kokonainen kangaskerros. 3-kerrostakeissa vaatteen sisäpuolella on kalvoa suojaava kokonainen nylon-kerros pelkän printin sijaan.
Kuorikankaan mittarit: vesipilari, MVTR ja RET
Kuorikankaan toimivuutta mitataan muutamilla yleisillä mittareilla. Vesipilariarvo kertoo vaatteen vedenpitävyydestä. Testissä kankaan päälle asetetaan yhä korkeampi vesipilari, kunnes vesi pisaroituu paineen voimasta läpi kankaan toiselta puolelta. Oikeasti testi tehdään paineistettua vettä ja painemittaria käyttäen. Vaatteiden vesipilariarvoissa ohjenuorana voi käyttää seuraavia lukuja:
- 10 000 mm: Vedenpitävä, mutta saattaa ajoittain vuotaa voimakkaassa sateessa ja painepaikoista kuten rinkan olkaimien alta tai takapuolesta märässä maassa istuttaessa.
- 20 000 mm: Hyvin vedenpitävä voimakkaissa sateissa ja painepaikoista
- 30 000 mm: Täysin vedenpitävä, epätodennäköistä että kangas kastuu edes painepaikoista
Korkea vesipilariarvo tarkoittaa useimmiten huonoa hengittävyyttä. Tästäkin huolimatta korkea vesipilariarvo on hyvä, sillä takin sisältä tuleva kosteus on usein lämpimämpää kuin takin ulkoa tuleva. Käytännössä vesipilariarvolla ei ole läheskään yhtä suurta merkitystä vaatteen toimivuudelle kuin esimerkiksi pintakyllästeen toimivuudella. Se ei ole asia, johon kiinnitän suurta huomiota vaatetta valittaessa, sillä pitkälti kaikki retkeilykäyttöön myydyt kuorivaatteet ovat riittävän vedenpitäviä.
MVTR-arvo (Moisture Vapor Transmission Rate) kertoo kuinka nopeasti vesihöyry poistuu takin sisältä. Sen yksikkö on g/m2/päivä. Vaikka MVTR liitetään usein hengittävyyteen, ei se tarkkaan ottaen kuvaa sitä, sillä paraskaan kuoritakki ei juuri hengitä. Kuoritakin vesihöyryn läpäisykyky vaihtelee tyypillisesti 10 000 – 30 000 g/m2/päivä välillä. Nämä ovat hyvin pieniä lukuja verrattuna oikeasti hengittäviin vaatteisiin, minkä vuoksi kuoritakki on melko epämukava sateettomalla ilmalla.
RET-luku (Resistance to Evaporative Heat Transfer) kuvaa samaa asiaa kuin MVTR. RET-luvuissa pienempi on parempi. Tyypillisten kuorivaatteiden kalvojen hengittävyys on 1-15 RET-luvun välissä. RET-luku ei ole yhtä luotettava kuin MVTR, sillä varustevalmistajilla on keinonsa saada tavallisillekin kuorivaatteille erikoisen matalia RET-arvoja.
Kalvoteknologioita
Yleisimpiä kalvoteknologioita ovat mikrohuokoiset (esim. alkuperäinen Gore-Tex, eVent, Pertex Shield Pro), hydrofiiliset (MemBrain, Sympatex, Nikwax Analogy) ja sähkökehrätyt kalvot (Futurelight, NeoShell, AscentShell). Mikrohuokoisissa kalvoissa on pieniä reikiä, jotka on saatu aikaan vaahdotusaineella. Nämä ovat liian pieniä pisaroille, mutta riittävän suuria vesihöyrymolekyylien läpäistäväksi. Useimmissa kalvoissa on vielä hyvin ohut polyuretaanikerros estämässä lian ja rasvan pääsyä tukkimaan kalvoa.
Hydrofiiliset kalvot ovat huokosettomia. Ne toimivat imemällä kosteutta sisemmän kalvon avulla ulompiin kerroksiin, jossa ne levittyvät koko kankaan pinta-alalle ja haihtuvat. Nykyinen Gore-Tex on kaksikomponenttikangas, jossa huokoset on täytetty hydrofiilisella materiaalilla.
Hydrofiilisista kalvoista erikoisin on Nikwax Analogy, joka imitoi eläimen turkkia. Siinä kapillaaripaine työntää vettä ulompiin kerroksiin. Analogy-kalvolla varustettuja vaatteita on myynnissä lähinnä Nikwaxin tytäryhtiöllä Páramolla. Páramo-takit ovat jossain määrin suosittuja talvivaeltajien keskuudessa, sillä ne hengittävät hyvin, vaikka eivät tarkasti ottaen ole täysin vedenpitäviä.
Viimeisenä on sähkökehrätyt kalvot. Näiden materiaali on kuin useita päällekkäin asetettuja ristikkoja. Sähkökehrätyt kalvot ovat jopa tuplasti hengittävämpiä kuin mikrohuokoiset kalvot, mutta niiden miinuspuolena on huonompi vedenpitävyys painekohdissa, kuten repun olkaimien alla tai kyynärtaipeissa.
Kyllästeaineet eli DWR
Vettähylkivät kyllästysaineet (DWR, durable water repellent) ovat erittäin tärkeässä osassa kuoritakkien toimintaa. Kyllästysaine aiheuttaa veden pisaroitumisen kuorikankaan ulkopinnalla. Kuoritakkien hengittävyys riippuu täysin tästä kyllästeestä, sillä ulkopinnaltaan läpimäräksi kastunut kalvo ei hengitä lainkaan. Tästä tulee tunne, että takki ”päästää vettä läpi”, mikä oikeasti johtuu kehon kosteuden tiivistymisestä hengittämättömän takin sisällä. Pahimmillaan millimetrejä ihosta irti oleva kylmä vesikerros takin ulkopinnalla tuntuu myös märältä ja kylmentää leirissä seisoskelijan nopeasti.
Hyvä kylläste on kriittinen osa kuoritakkien toimivuutta. Huono asia on, että kylläste kuluu nopeasti sateen huuhdellessa vaatetta. Kyllästeen kulumisen takia kannattaa uudempia kuoritakkeja hieman säästellä ja käyttää vanhaa takkia kaupungissa ja muussa vähemmän tärkeässä ulkoilussa. Kylläste tulee uusia, kun vesi ei enää pisaroidu hyvin kankaan pinnalle.
Melko uutena mutta käänteentekevänä vaihtoehtona ovat kyllästeettömät kuoritakit. Näissä takeissa kalvo on uloimmaisena, ja sitä ei suojaa päällikangas vaan suojaprinttaus. Lisäksi itse kalvo on hieman paksumpi ja siten kestävämpi kuin perinteinen kuorikankaan kalvo. Kyllästeetön takki on huoltovapaa, ja vesi pisaroituu sen pinnalta luotettavasti päivästä toiseen. Kyllästeettömien takkien pinta näyttää usein Teflonin lailla kiiltävältä.
Kyllästeetön takki on paitsi vaeltajalle hyvä sen varmatoimisuuden ansiosta, myös hyvä vaihtoehto arkiulkoiluun sateella. Lisäksi sen kanssa ei tarvitse lotrata kemikaaleilla. Hieman paksumman kalvon takia ne eivät hengitä aivan yhtä paljon kuin perinteiset kuorivaatteet, mutta kuitenkin riittävän hyvin. Ensimmäisiä kyllästeettömiä kuorikankaita ovat Columbia Outdry Extreme ja Gore-Tex Shakedry. Tässä lisää vinkkejäni tämän hetken kiinnostavimmista kuoritakeista!
