Katso myös tekstini ruokien säilyttämisestä leirissä täällä ja ruokatäydennysten tekemisestä pitkällä erävaelluksella täällä.
Sain seuraavan lukijakysymyksen:
Kuulisin erittäin mielellään lisää noista retkieväistä. Olisi todella mielenkiintoista kuulla esimerkiksi viikon vaelluksen retkieväistä sisältöineen ja painoineen. Tuota vesihommaa olen myös pohtinut. Esimerkkisi kannustamana join viime kesänä ensimmäistä kertaa järvestä otettua vettä, johon tosin nakkasin Micropuria sekaan. Oli suuri helpotus, kun jäi tuo veden kanniskelu vähemmälle. Oma retkeilyalueeni on Pohjois-Pohjanmaan länsi laita. Mitä luulet, tohtisikohan täällä päin vettä juoda maastosta otettuna ilman mitään puhdistamismenetelmiä?
Syön tyypillisesti vaelluksella kolme ateriaa ja snackseja. Ateriat ovat aamupala, lounas ja päivällinen. Ateriani ovat ajan saatossa menneet kohti kylmänä nautittavia ruokia, sillä ne ovat käteviä, eivät vaadi tuuleen pysähtymistä pitkäksi aikaa tai polttoainetta. Monen retkeily on enemmän eväidensyöntipainotteista, kun taas itsellä se on enemmän vaelluspainotteista. Sitten, jos tarkoituksena on kalastaa tai paistaa nuotioruokaa, on ruoka tietenkin erilaista. Tässä kuitenkin tyypillinen ruokavalioni vaelluksella.
Aamupalalla syön useimmiten mysliä ja suklaaheraproteiinia tai maitojauhemaitoa. Syön kotona puuroa aamupalaksi, joten mysli on mukavaa vaihtelua, eikä sen valmistaminen vaadi odottelua tai polttoainetta. Usein aamulla herätessä on lämmin luonnostaan, joten lämmin ruoka ei toisi hirveästi lisää. Joskus keitän teen lisukkeeksi. Mittaan mysliä kotona sopivankokoisen kulhollisen, ja pakkaan mukaan kulhollisia yhtä paljon kuin aamuja. En siis punnitse aamupalaa, vaan arvioin sopivan annoksen silmämääräisesti. Suklaaheraproteiinia otan noin puoli desiä per aamupala.
Lounaaksi olen viime aikoina syönyt omalla reseptillä tehtyä kuskussalaattia, useimmiten kylmänä cold soak -liotettuna. Toinen lounas on ollut hapankorput juustolla ja metwurstilla. Se on myös hyvä, mutta korput ja voirasia vievät hieman enemmän tilaa repussa. Myös kaverini tortilla-tonnikala-cheddar-resepti on osoittautunut hyväksi, ja olen itse syönyt välillä tortilla-tonnikala-pähkinävoi-sriracha-rullia.
Kaikkia lounaita yhdistää se, että keitintä ei käytetä. Tämän takia ruoka on nopea syödä, jos vettä tulee taivaan täydeltä tai tuulinen sää ei houkuta pysähtymään avotunturiin. Samalla polttoainetta tarvitsee kantaa mukana vähemmän. Erityisesti kuskussalaatti on kätevä sateisena päivänä, kun räkkä häiritsee ja kalastusta ei viitsisi keskeyttää. Oikein mukavia lounastaukopaikkoja varten saattaa mukana olla nuudelipaketti, joka tosin useimmiten tulee syötyä lisäruokana jollakin päivällisellä. Lounaan kylmyys ei sinänsä häiritse, sillä kyllähän kotonakin tulee syötyä kylmiä ruokia, kuten salaattia tai voileipiä.
Talvella syön usein lämpimän lounaan, sillä kylmät ovat helposti liian kylmiä tai jäässä. Useimmiten kaadan termarista kuumaa vettä perunamuusijauheeseen. Lisukkeena on itse kuivattua jauhelihaa tai tonnikalaa. En käytä ruokatermaria talvivaelluksilla lähinnä tiskaamisen hankaluuden vuoksi, mutta myös, koska se on lisäpainoa. Tavallisella termarilla saa samalla metallikuorella puolisen litraa kuumaa vettä kuuman lounaan lisäksi. Taskulämpimät voileivät on ruoka, jota todennäköisesti myös kokeilen tulevilla talvivaelluksilla enemmän, Jouni Laaksosen Hanki hohtava alla -kirjan inspiroimana.
Päivällisellä syön lämpimän ruoan. Päivällisellä on joka tapauksessa suojainen paikka ja hyvin aikaa keitellä, joten en näe syytä kylmälle lounaalle. Etenkin Suomessa autiotuvan kaasuliesi tai nuotio tarkoittaa, ettei omaa keitinkään useimmiten ole välttämättömyys, eikä pelkkä kattila paina paljoakaan.
Päivällisellä syön useimmiten tavallisia pussipastoja. Pakastekuivatut retkiruoat ovat myös hyviä, mutta sen verran kalliita, että käytän niitä lähinnä talvivaellusten lounaina tai vuorikiipeillessä. Muita päivällisruokiani ovat mm. curry kookosmaitojauheella ja soijarouheella (Santa Maria Tom Kha -maustejauhe sopii hyvin), perunamuusiruoat, dal ja riisi, nuudelikeitto ja parmesan-valkosipuli-rakettispagetti. Itse kalastettu kala on totta kai parasta. Syön monesti ensimmäiseksi jälkiruoaksi proteiinipatukan mikäli ruoka on pussipastan tapainen vähäproteiininen ruoka. Proteiini auttaa pysymään lämpimänä makuupussissa ja palauttaa päivän vaelluksesta. Jälkiruoaksi syön useimmiten suklaata.
Snackseja syön päivän mittaan enemmän tai vähemmän. Niillä voi myös täydentää varsinaista ateriaa ripottelemalla esimerkiksi pähkinöitä päälle. Eniten syömiäni snackseja ovat suolapähkinät, chilipähkinät, rusinat, kuivatut hedelmät ja patukat. Olen huomannut, että noin 120g / päivä on usein sopiva määrä snackseja. Pidän chilipähkinöistä, sillä niissä on melko hyvät makrot, ja ne maistuvat aina vaikka ruokahalu olisi mennyt korkean ilmanalan tai retkiruokiin kyllästymisen takia.
En siis punnitse yksittäisiä ruokia tai laske niiden kaloreita. Laitan kaikki ruoat lopuksi pussiin, ja punnitsen yhteispainon vaa’alla. Pyrin saamaan painoksi noin 700-800 g ruokaa per päivä. Mikäli ruokaa on loppupunnituksessa liikaa, otan jotain pois, useimmiten kiisseleistä ja nuudeleista sun muista “lisäruoista” sekä snackseista. Talvella tähtään noin yhteen kiloon ruokaa per päivä, lähinnä koska talvipäivällisellä on yllin kyllin aikaa herkutella, ja makuupussissa lämpimänä pysyminen on talvella tärkeää. Tietenkin kovalla pakkasella kulutus on myös hieman kovempi.
Mitä lukijan toiseen kysymykseen tulee, on asia hieman suoraviivaisempi. Suodattaisin itse veden vielä Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa, sillä alueella on paljon maataloutta ja ihmisiäkin. Paremmin retkeilymaastot tunteva saattaa valita toisin, mutta varmistaisin ainakin että pelloilta ei valu lietettä retkeilyalueiden vesistöihin, ja varmistaisin pintavesien laadun yleisesti. Välttäisin erityisesti kesäaikaan liikkumattomien pintavesien juomista käsittelemättömänä, sillä tällöin mikrobiologinen aktiivisuus on suurinta. Kuusamossa en suodata vesiä, mutta ylikansoitetulla Karhunkierroksella sesonkiaikaan saattaisin niin tehdäkin.
Suodattaa ja keittää. Jotain makuainetta vielä sekaan niin voisihan se mennä 😐
Näin mä kerran yhen tyypin kun se otti otti mustasta kainuun vedestä pakkiin ja nuotiolla keitteli varmaan 10-15minuuttia sitä vettä, aika tuntui ikuisuudelta. Teki sen useasti hakien vettä ja täytti arviolta 1.5l juomarakon. Oli tehnyt sitä jo tovin kun saavuin laavulle. Hyvä se on keitellä, itse kun olen löytänyt laakamatojakin Kainuun vesistä. Sinilevähavainnot kannattaa myös kesän edetessä tarkistaa, ei auta keittäminen eikä ilmeisesti myöskään suodatus, jos ymmärsin oikein.
Olisiko noihin tortilloihin mitään tarkennusta? Kuivattu tonnikala joka turvotetaan vai miten homma toimii?