Vinkit

Ruokien säilyttäminen leirissä

Kuinka säilyttää ruokia leirissä niin, että jyrsijät ja muut eläimet eivät pääse niihin käsiksi?

Sain seuraavan lukijakysymyksen:

Majoitut kolmen vuoden ajan retkilläsi ilmeisen usein tarppiteltassa? Itsekin harkitsen ensi kesän reissuilleni samantyyppistä set-uppia. Pari asiaa mitkä tuli mieleen kysyä (en ainakaan ole huomannut, että olisit aiheesta kirjoittanut) ; Miten säilytät ruoat tähän tyyliin majoittuessasi? Oletko havainnut hiirien, kettujen ym. eläinten uteliaisuutta ruokapussiasi tai muuten tavaroitasi kohtaan, kun ne eivät ole sisäteltan “suojissa”? Jos olet, niin miten olet asian ratkaissut?

Kevytretkeilyn kaninkoloon pudonneilla ja etenkin amerikkalaisia juttuja lukevilla on välillä kysymyksiä eläinten käyttäytymisestä Suomessa. Pohjois-Amerikassa karhujen, pesukarhujen ja jyrsijöiden takia ruokia ripustetaan puihin ja suljetaan karhunkestäviin kanistereihin. Suomessa ruokien säilytys on onneksi kertaluokkaa helpompaa.

Suurimmassa osassa tapauksista menettelytapani ruokien säilyttämiseen retkillä on yksinkertainen. En tee mitään erikoista, vaan säilytän ruokapussin tarpin alla sen kummemmin miettimättä. Käytän ruokien säilyttämiseen tavallista kaupan muovipussia. Tähän on muutama poikkeus:

  • Hyvin paljon käytetyt nuotiopaikat
  • Autiotuvat, etenkin paljon ihmisiä näkevät
  • Sopulivuodet

Paljon käytetyillä nuotiopaikoilla on monesti hiiriä ja myyriä. Esimerkiksi Vaakkoin laavulla Nuuksion pohjoispuolella olen yöpynyt kolmesti ja nähnyt siellä joka kerta hiiren. Tällaisilla paikoilla yleensä ripustan ruoat laavun katosta roikkumaan.

Paljon käytetyt laavut ovat jyrsijöiden mielipaikkoja.

Autiotuvat ovat toinen paikka, jossa hiiriä ja myyriä on enemmän. Usein hiiriä on enemmän paikoissa, joissa on paljon ihmisliikennettä. Erityisesti turistien ja päiväretkeilijöiden suosimissa autiotuvissa on enemmän jyrsijäelämää. Tämä johtuu siitä, että ruoanmurusia ei välttämättä ymmärretä siivota pois. Turistit myös tuntuvat jättävän usein ruokaa autiotupiin, mikä mielestäni on huono tapa mikäli se ei ole avaamaton säilyketölkki jossa on etiketit tallella.

Olin kesällä Mallan luonnonpuiston Kuohkimajärven tuvalla, missä vieraskirjan mukaan oli liikkeellä paljon turisteja. Tupaan oli jätetty suklaakeksejä hyllylle, mitä ei missään nimessä pitäisi tehdä. Heräsinkin aamuneljältä siihen, että hiiri kipittää makuulaverin poikki lattialle. Tällä kertaa olin hiirelle kiitollinen, sillä kännykän herätyskelloni oli hypännyt Norjan aikaan tuvan rajanviereisen sijainnin takia. Olisin myöhästynyt bussista, mikäli olisin herännyt kellon soittoon!

Autiotuvissa ruokapussin saa monesti roikkumaan naulasta.

Autiotuvissa on yleensä nauloja, joihin ruoat saa roikkumaan, ja yleensä myös käytän niitä. Näin jyrsijöillä on hieman hankalampaa päästä ruokiin käsiksi.

Viimeisenä tapauksena ovat sopulivuodet. Sopulivuonna tunturisopuleita on niin paljon, että sen kyllä huomaa. Näitä vaelluksia ei itselleni ole sattunut kohdalle, mutta tällaisessa tapauksessa saattaisin ripustaa ruoat esimerkiksi tarpin kattoon roikkumaan. Reissun voi nimittäin joutua keskeyttämään, mikäli jyrsijä pääsee temmeltämään ruokapussiin.

Ruokien säilyttämisessä on kyse myös psykologiasta, etenkin avoimen tarpin kanssa yövyttäessä. Kerron tähän oman tapaukseni, joka alkuun nolotti, mutta nyt jo huvittaa.

Olin ensimmäisiä kertoja tarpin kanssa yöpymässä joulukuisessa Nuuksiossa. Yö oli pilkkopimeä, ja olin asettanut vesipullon ja ruokapussin tarpin laidalle yöksi. Yöllä heräsin ääneen: jokin suhahti tarpin kangasta vasten. Samalla tunsin jonkin liikkuvan polvieni välissä. Unesta säpsähtäneenä puristin jalat vaistomaisesti yhteen, ja olin varma, että jalkojeni välissä oli ketun tai supikoiran pää. Eläin oli varmasti tullut hamuamaan ruokapussiani!

Kun havahduin tokkurasta, huomasin, että jalkojeni välissä ei ollut pää, vaan omat käteni. Olin laittanut kädet ristiin ja reisieni väliin makuupussissa, lämmittääkseni sormiani kylmänä yönä. Tarpista kuulunut ääni oli johtunut juomapullostani, joka oli kaatuessaan viistänyt kangasta äänekkäästi.

Ruoan suojelu on alkukantainen vaisto, ja se voi tehdä retkeilijälle tepposet. Suurimmilta osilta lapinvaeltaja voi käyttäytyä ruokiensa suhteen hyvin huolettomasti. Meillä ei tarvitse pelätä karhuja, eikä erämaassa juuri jyrsijöitäkään. Toista on Yhdysvalloissa, huvittavana esimerkkinä voi lukea Dan Durstonin reissukertomuksen Bob Marshall Wilderness Openista, jossa kauppiasrattu järsi häneltä mm. packraftin pelastusliivin ja hätälähettimen nappulat.

1 thought on “Ruokien säilyttäminen leirissä

  1. Sapuskapussiin kuorittu ja osin rikottu valkosipulin kynsi. Toiminut hyvin mutta laajempi empiirinen tutkimus olisi paikallaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.