Varusteet

Topo Athletics MTN Racer – Altran päihittäjät?

Olen käyttänyt viimeiset vuodet vaelluksilla Altra Lone Peak -kenkiä, mutta 4.0-mallin päällisen kestävyys oli pienoinen pettymys 3.5-malliin verrattuna. Päälliset alkoivat kulua puhki Käsivarren pajukoissa kahlatessa, ja oli aika hankkia uudet kengät.

Päällisen rikkoontuminen on pieni akilleen kantapää monille polkujuoksukengille. Olen nähnyt reikäisiä Lone Peakeja, Bushidoja, Rocliteja sun muita kenkiä riittävästi todetakseni, että polkujuoksukengän päällisen kestävyyteen kannattaa kiinnittää huomiota mikäli niitä käyttää vaelluksella. Huomioiden kuinka kovalla rasituksella kengät ovat myös polkujuoksussa, on hieman yllättävää kuinka paljon niinkin helposti ratkaistava asia kuin päällisen kestävyys aiheuttaa ongelmia.

Topo Athletics on kenkämerkki, joka on viime vuosina murentanut pikku hiljaa Altran hallitsevaa asemaa kevytretkeilijöiden suosikkimerkkinä. Topon tunnusmerkkejä ovat Altran tapaan luonnollisen leveä varvasosa, matala droppi (joskaan ei nolladroppi) ja kevyt paino. Etenkin heidän kenkänsä Ultraventure ja Terraventure tuntuvat olevan melko suosittuja, ja niiden stackin korkeus ja pehmeys on Lone Peakin tapaan hieman korkeampi ollen armollinen jalalle pitkillä vaelluksilla.

Oma huomioni kiinnittyi Topon mallistossa Ultraventuren ja Terraventuren sijaan MTN Racer -malliin, jossa on edellisiin kenkiin verrattuna kestävämpi ripstop-päällinen ja märällä pitävämpi Vibram Megagrip -pohjakumi. Myös jälkimmäinen ominaisuus on erittäin tervetullut, sillä vaeltaessa pääsee liukastelemaan märässä rakkakivikossa aivan riittävästi. Megagripin testauksesta lisää tässä Vibramin videossa ja pohjakumeista ylipäätään täällä.

Saatuani kengät vaihdoin aivan ensimmäiseksi keltaiset kengännauhat punaisiin. Toivottavasti kenkä pääsee Ronald McDonald-värityksestä nopeasti eroon, sillä nauhojen vaihdon jälkeen kengät näyttivät jo järkeviltä.

Ensituntuman perusteella kengät ovat vastaavankokoisiin Lone Peakeihin verrattuna hieman pitemmät ja kapeammat. Kapeus yllätti hieman, sillä kuvittelin puheiden perusteella kärkiosan olevan yhtä leveän kuin Altrassa. Pituuden puolesta mitoitus on vajaa puoli numeroa vastaavan kokoisia Lone Peakeja suurempi.

Kapeus aiheutti alkuun jopa hieman hankaluuksia, sillä sain kahdella ensimmäisellä sisäänajolenkillä pienen hiertymän vaivaisenluuhun. Selvästi vuodet Altroissa olivat leventäneet jalkaa, mutta lopputulema hieman pelotti. Tuleeko vaelluksella rakkoja? Laitoin kengät märkinä venytykseen vaivaisenluun kohdalta yön yli työntämällä kenkiin liimapuristimet väärin päin.

Venytyksen jälkeen kengät tuntuivat sopivammilta, ja oli aika kunnon testiin. Ohjelmassa oli pikavaellus Njurgulahdesta Kalmankaltioon NUTS Trail Running -porukan kanssa, joten rakkoja oli taatusti tiedossa mikäli niitä oli tullakseen. Teippasin jalat Leukotape P:llä etukäteen, niin kuin teen aina mikäli on pienintäkään riskiä rakkoihin.

Kengät tuntuivat alussa hyvältä, ja painelimme Njurgulahdesta Lemmenjoen retkeilyreittiä pitkin Morgamojalle melko vauhdikkaasti. Rakkoja ei tullut, ja pohjallinen tuntui pitävältä. Hieman kapeampi kantapää ja keskiosa pitivät jalan melko hyvin stabiilina, eikä Lone Peak -tyyppistä vellomista sivurinteessä tapahtunut yhtä paljon.

Hieman reilumpi kengän pituus oli myös kysymysmerkki, mutta jalan turvotessa pituudesta oli etua. Toisena päivänä paukuttelimme reipashenkiset 62 km Morgamojalta Lemmenjoen erämaaosan läpi Kalmankaltioon, ja kengät pääsivät todelliseen testiin. Päällinen säilyi täysin ehjänä. Veden pumppautuminen kengästä oli kahlausten jälkeen hieman hitaampaa kuin löyhemmällä päällisellä varustetuissa kengissä, mutta tätä ei huomannut kuin silloin kun jalka upposi veteen täysin. Tiiviimpi päällinen tuntui hieman lämpimämmältä, mikä on suomalaiselle vaeltajalle hyvä asia.

Kaikista tärkeimpänä asiana rakkoja ei tullut hurjasta päivämatkasta huolimatta. Reilu stackin korkeus teki myös tehtävänsä, sillä omat jalkapohjat eivät olleet reissun jälkeen kipeät kuten kavereiden. Topon Ultraventure olisi ollut vielä pehmustetummalla välipohjalla varustettu, mutta en ainakaan itse kokenut sitä tarvitsevani. Näin viimeisimmässä kevytretkeilijätapaamisessa myös Ultraventuret, ja niissä tuntuu olevan hieman leveämpi kärkiosa.

Kengät tuntuvat mukautuneen jalkaan vaelluksen aikana paremmin, eivätkä ne enää hierrä vaivaisenluuta niin kuin pakasta vedettynä. Aika näyttää kuinka kestävä päällinen on, ja etenkin pohjakumin kuluminen kiinnostaa. Pohjakumi tuntuu hyvältä valinnalta, jos se vaan kestää käytössä.

Nimi MTN Racer on ehkä hieman hämäävä, sillä kengät eivät ehkä ole mitkään responsiivisimmat kisakoneet, vaan parhaimmillaan pitkien matkojen laahustamisessa pusikossa. Juuri siihen ne ostinkin.

13 thoughts on “Topo Athletics MTN Racer – Altran päihittäjät?

  1. Melko eeppistä päivämatkaa puskettu 🙂

    Itse paikkasin äsken Käsivarren vaelluksella hammaslangalla reiän Lone Peak 4.5 päällisestä. Kengillä oli takana varsinaista vaelluskäyttöä alle 150 kilometriä, ei mitenkään vakuuttava suoritus.

    Noin muuten olen fiilistellyt Lone Peakeja nyt kaksi kesää ja tullut hiljalleen siihen johtopäätökseen, että ne eivät ole itselleni nappivalinta yhtään kivisempään maastoon. Tämä johtuu varmaan pääosin siitä että noinkin kevytrakenteisiin kenkiin (ja täysin nolladroppiin) jalan pitää olla oikeasti kondiksessa ja tottunut, enkä tuohon pisteeseen näytä koskaan pääsevän vaikka nolladroppeja arjessa käytänkin. Kevyemmässä maastossa taas Altrat ovat mahtavat pidemmillekin päivämatkoille.

    Topon kengät ovat olleet itselläkin tutkalla jonkin aikaa. Etsin samaa kuin sinä, eli vähän tuhdimpaa suojaa jalkapohjille, vähän napakampaa istuvuutta rakkakiviä varten ja ehkä kevyttä kantakorotusta tinkimättä varvastilasta.

    No, Topoja en ole vielä metsästänyt käsiini, mutta äsken hankin tarjouksesta testiin Salomonin Wildcross -kengät. Ne ovat Salomonin kengiksi yllättävänkin tilavat varpaista, mutta huomattavasti istuvammat jalkaterän keskikohdasta, ja holvin tuki on aggressiivisempi. Jos nämä eivät toimi, niin testisi pohjalta Topot voisi olla seuraavat ehdokkaat. Kiitos siis datapisteestä!

  2. Ilmeisesti droppiin siirtyminen ei aiheuttanut ongelmia jalalle?

    Mulla on kanssa etsinnässä kestävämpi kenkä vaelluskäyttöön, mutta paljasjalkakenkäilijänä en oo oikein edes harkinnut droppikenkiä. Varteenotettavia kenkämalleja ei vain ole kovin montaa, eikä kaikki kengät sovi kaikille, niin pj-kenkäpuolella tuntuu että vaihtoehdot alkaa olla lopussa. Oon ajatellut, että “biomekaaninen kulttuurishokki” ois sikäli suuri jaloille, että droppikengillä vain kerjäisi hankaluuksia..

    1. Ei ole, eikä noiden droppi kovin iso edes ole. Juostessa kestää pari päivää tottua kenkään (niin kuin mihin tahansa kenkään), mutta kävelyssä tuota ei edes huomaa. Valtteri tuossa kommentoikin että Topolta löytyy myös nolladropin Runventure-kenkä myös.

  3. Topolla on myös Runventure-malli, jossa nolladroppi ja on polkujuoksukenkä.

  4. Topoista hyvä huomata pohjan matsku. MTN Racerissa Vibram Megagrip, joka on hyvä ellei paras märälläkin. Sen sijaan esim Ultraventure ja Terraventure 2 malleissa Vibramin halvempi pohjakumi, joka on mielestäni umpisurkea Suomen oloissa märillä kalliolla ja melkein missä vaan missä on kosteutta. Huonoin pohja joka tullut eteen. Itsellä 2020 Terraventure 2 enkä suosittele. Harmi koska muuten sopii jalkaa kivasti. Pohja vaan lähes se tärkein juttu…

    1. Mitenkähän tuo Ultraventure/Terraventuressa käytetty pohjakumi vertautuu Altra LP:n Maxtraciin? Itsellä LP:t ovat yrittäneet useastikin lähteä luistelemaan kosteilla kivillä, sen verran usein että mitään erikoisen hyvää kuvaa pohjan pitävyydestä ei ole jäänyt.

      1. MaxTracia huonompaa pitoa on vaikea kuvitella. Luokattomat juoksukengät kosteille kallioille ja juurakoille, jos vertailukohtana Saucony/Hoka/Salomon.

  5. Luultavasti klassikkokysymys koskien polkujuoksukengillä vaeltamista yleisesti: onko olemassa jokin lämpötilaraja, jonka alle märillä jaloilla patikointi muuttuu liian epämukavaksi? Pärjääkö nollakelillä?

    1. Olen mennyt vanhoilla lenkkareilla yli 5400m korkeasta solasta lumimyrskyssä (koko porukka 12 henkeä käytti lenkkareita) eikä jalat palelleet ollenkaan. Salaisuutena minulla muovipussit sukkien päällä, joten sukat ja jalat olivat kuivat. Tämä ei tietenkään vastaa täsmälliseen kysymykseesi, mutta luovuutta voi käyttää hankalissa oloissa mukavuuden lisäämiseksi. Niin kauan kun liikkuu pysyvät jalat aika mukavasti lämpiminä kokemukseni mukaan. Luulenpa että joustavat lenkkarit saattavat pitää jalat lämpimämpinä kuin jäykät vaelluskengät vastaavissa oloissa.

    2. Itse ehkä heittäisin jonkun -5 ja tuulta -lukeman. Aika tapauskohtaista (lumi, tuuli, sukat), mutta talviolosuhteista puhutaan kuitenkin omalla kohdalla. Pitempiaikainen seisoskelu kalastettaessa tms. vaikuttaa tietenkin asiaan.

  6. Tervehdys

    Ensinnäkin kiitos Ossi blogista ja kaikista vinkeistäsi. Useita vinkkejäsi on mennyt kokeiluun ja jäänyt pysyvästi osaksi vaellussettiäni ja parantanut oleellisesti retkeilykokemustani.

    Ongelmaksi on kuitenkin kevytretkeilyssäni muodostunut kenkien kestävyys. Viime vuonna meni Lone Peakin 4.5 puhki noin 600km jälkeen ja tänä vuonna hankkimani Topon Terraventuret sai ruskareissun jälkeen heittää menemään n. 500km jälkeen. Reissuni painottuu Lapin poluttomille erämaille, jossa rämmitään jänkällä varvikoissa ja hypitään rakkakivikoilla, eli kengätkin joutuvat siis ajoittain kovalle koetukselle. Koitin noita MTN Racereita metsästää, mutta niitä ei tahdo saada enää mistään. Lisäksi arvosteluissa uusin versio MTN Racer 2 näyttäisi olevan kestävyyden osalta heikompi kuin arvostelemassasi ykkös versioissa.

    Kysymys kuuluu: mitkä olisi sinun mielestäsi tällä hetkellä saatavista kengistä sellaisia, johon katseet kannattaisi kääntää, kun etsii oikeasti Suomen poluttomia erämaita kestäviä kenkiä? Onko kenties muilla lukijoilla heittää omia suosituksia? Kiitos jo etukäteen.

    -Lassi

    1. Yhden kesän ja ehkä vähän vajaan 300 km käyttökokemuksilla Salomonin Odyssey (matala kalvoton malli) on ollut Altroja merkittävästi kestävämpi. Se on myös merkittävästi pohjastaan jäykempi kenkä ja päällysmateriaaleiltaan paksumpi. Salomonin yleislinjasta poiketen Odysseyn varvasosasto on paljon tilavampi. Yllä mainitsemani Wildcrossit mm. osoittautuivat hieman liian napakasti istuviksi pidemmille reissuille.

      Epätasaisessa kivisessä maastossa kävely oli paljon miellyttävämpää kuin kevyemmillä Altroilla. Kengissä ei näy juurikaan kulumaa ja pohjatkaan eivät ole merkittävästi kuluneet. (Polkujen ulkopuolella kävelyä suurin osa, jonkin verran rakkaakin.) En usko että ne ihan lähiaikoina hajoavat.

      Kääntöpuolena se, että tukeva kenkä pysyy kauan märkänä. Etuosassa on hyvinkin harvaa verkkoa josta kosteus hiljalleen poistuu. Jostain syystä kenkään ei ole tehty mitään valumisreikiä, eli vesi jää osin loiskumaan korkean rantin sisälle. Omiini laitoin kuumalla neulalla päkiän sisäsyrjän etupuolelle muutaman reiän, josta suurin osa vedestä pumppautuu ulos. Pohjan pienehkö vohvelikuviointi ei myöskään ole pitävin mahdollinen varsinkaan liukkailla kivillä, mutta varmaan parantaa pohjan kestävyyttä. Droppia taisi olla 10 mm.

    2. Päällisen kestävyys on vähän kaikkien polkujuoksukenkien ongelma. Sinänsä harmillista, sillä tuo olisi helposti ratkaistavissa. Itselläni ovat vielä nuo MTN Racerit ykkösvaelluskenkinä käytössä, niissä on päällinen toteutettu hyvin ja kestävästi. Kantapään sisältä ovat tosin hieman jo kuluneet. Joissakin Salomonin kengissä on myös kestävä päällinen, mutta mallit ovat hieman huonosti sopineet omaan jalkaani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.