Varusteet

Auto outdoor-harrastajalle: pohdintaa

Subaru Outback. Kuva: Subaru Europe

Kirjoitan tänään hieman tavallisesta poikkeavasta, mutta kuitenkin relevantista retkeilyvarusteaiheesta. Autojen vertailu ei ehkä ole tyypillinen eikä kovin ympäristöystävällinenkään varusteaihe, mutta fakta on, että Kemihaaraan, Ritsemiin tai Kalmankaltioon on melko hankalaa päästä julkisin kulkuvälinein. Olen itse hyödyntänyt paljon Eskelisen linjoja, joiden kattavuus on yllättävän hyvä. Ne ovat lisäksi käteviä, jos ei halua vaeltaa rengasreittiä. Kuitenkin etenkin Ruotsin tai Norjan Lappiin mentäessä julkiset kulkuvälineet ovat hankalampia. Useimmilla lisäksi on jokin auto, joten jos haluaa retkeilyharrastukseensa hyvin soveltuvan sellaisen, niin tässä hieman vinkkejä ja omaa pohdintaa.

Oma tarpeeni autolle on sellainen, joka on mukava ajaa pitkä matka Lappiin, kuluttaa matkalla riittävän vähän polttoainetta, mutta toisaalta mahduttaa sisäänsä ahkioita, suksia, kalastusvälineitä, boulderointipädejä ja pyöriä. Perillä kohteessa auton tulisi toimia myös huonokuntoisella hiekkatiellä ja etenkin auraamattomalla tiellä lumisateen jälkeen. Auton tulisi olla turvallinen, sillä kilometrejä ja poroja Lapin matkoilla riittää. Auton pitää mahtua neljä ihmistä kyytiin. Koska itselleni tulee aika vähän ajoa reissujen ulkopuolella, olen enimmäkseen keskittynyt etsimään melko edullista autoa. Monen kymmenen tonnin uuden auton ostaminen autokatokseen vanhenemaan aiheuttaisi vain sen, että haukkuisin itseni tyhmäksi joka aamu lehteä hakiessa.

Lisäksi haluaisin, että autossa mahtuisi nukkumaan kaksi henkilöä, jos takapenkit kaataa. Tämä siksi, että monesti vaelluksen päätyttyä tekee mieli aloittaa matka etelään saman tien vähentääkseen seuraavan päivän ajoa. Usein tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että mennään “riskimajoituksella” ja onnistutaan joko varmaan majoituspaikka autosta googlettelemalla tai sitten nukutaan matkan varrella autossa tai laavussa. Autossa nukkuminen on siihen sopimattomalla autolla hanurista, laavuratkaisu on parempi, koska retkellä kuitenkin ollaan. Laavu.org on hyvä työkalu laavujen löytämiseen matkan varrelta. Laavumajoitus on myös mukavampi, jos mukana on hieman polttopuita ja helppoa sytykettä, jotta hyvät tulet saa välittömästi laavulle päästyään.

Kuitenkin kahden nukuttava auto olisi mukava myös autoretkeilyssä, joten se on ehdoton edellytys. Exped Megamat Duo M tuntuisi käyttäjäkokemusten perusteella olevan hyvä vaihtoehto patjaksi talvikeleille:

Olen katsellut autoa melko kattavasti viimeisen puolen vuoden aikana, mutta päätöstä en ole vielä tehnyt. Koronavirustilanne rajoittaa nyt auton ostamista Uudenmaan ulkopuolelta. Autovalinnassa olen eniten katsonut seuraavia vaihtoehtoja (pienimmästä isompaan):

  • Honda Jazz
  • Toyota RAV4
  • Subaru Outback
  • Volvo XC70
  • Toyota 4Runner
  • Peugeot Rifter L2
  • Sprinter 4×4 van tai tavallinen retkeilyauto

Tässä hieman pitemmän kaavan mukaan pohdintaa kyseisistä autoista ja vähän muistakin. Mukana ei (valitettavasti) ole tuotesijoittelua tai muuta sponsorointia.

Honda Jazz:

Honda Jazz

Pikkuautoista ehkä monikäyttöisin. Magic Seats -penkit on suunniteltu kumottavaksi monella tavalla, joten sisään voisi kyllä sulloa boulderointipädejä. Hinta käytettynä on halpa. Ainakin yksi lyhyt henkilö mahtuisi todennäköisesti myös nukkumaan sisälle. Rajoitteena auton käytölle tulee talvi ja pitkät matkat: Pitkälle talvimatkalle Lappiin tekisi mieli saada alle jotain hieman ajomukavampaa ja järeämpää. Myöskään tilaa ei isompiin verrokkeihin verrattuna ole paljon.

Toyota RAV4:

Toyota RAV4

Useimmilla autonvalmistajilla on vastaavankaltainen katumaasturi. RAV4:ia on saatavana käytettynä paljon, ja laatu on Toyotan maineen veroisesti luotettavaa. Esimerkiksi Honda CR-V olisi melko vastaava vaihtoehto. Lisäksi neliveto antaisi varmuutta talviajoon ja lumesta irroittautumiseen. “Ongelma” keskikokoisissa katumaastureissa farkkuihin verrattuna on lyhyys. Nukkuminen takana vaatii takapenkin jalkatilan täyttämistä laatikoilla tai jalallisen nukkumaplatformin rakentamista vanerista tai muusta. Tämä on mahdollinen vaihtoehto, mutta ei kaikista kätevin. Käyttökustannukset huollon, korjausten ja arvonalentumisen suhteen Toyotassa olisivat kohtuulliset, polttoaineenkulutus keskihuonoa.

Subaru Outback:

Subaru Outback, tuorein vuosimalli

Outback vaikutti alkuun selvältä valinnalta, ja varmasti olisikin hyvä sellainen. Outbackin kaltainen farmariauto, jossa on neliveto ja korotettu maavara toimisi hyvin monenkaltaisessa outdoorkäytössä, ja etenkin lumella. Farmarin etuna katumaasturiin on parempi ajettavuus ja pituus. Pituudesta on paljon hyötyä suksien, ahkioiden, pädien ja muiden kuljettamiseen, sekä tietenkin nukkumiseen.

Outback on käytännössä aina mukana outdoor- ja seikkailuautojen listauksissa, ja on suosituin autovaihtoehto Coloradon hiihtokeskusten ja Outside-lehden toimituksen parkkipaikoilla. Subarun syystäkin maineikas neliveto, korin suhteellinen keveys, maavara ja bokserimoottorin matala painopiste luovat hyvän yhdistelmän kykenevyyttä ja turvallisuutta. Jenkeissä on myös oma skene, jossa Outbackeihin ja Forestereihin laitetaan nostosarja, maastorenkaat ja kattokori, ja niillä mennään melko vaikeakulkuisiin paikkoihin. Suomessa en koe juuri maasto-ominaisuuksia tarvitsevani lumisen kauden ulkopuolella, joten vaikka nämä ovat ihan hienoja, eivät todennäköisesti lisääntyneen polttoaineen kulutuksen väärti.

Outbackissa kannattaa huomioida, että vuodesta 2010 eteenpäin se on ollut enemmän katumaasturi-crossover kuin puhdasverinen farkku. Lisäksi takapenkit kaatamalla ei 2010-mallista eteenpäin saa riittävän pitkää pohjaa nukkumiseen  (kokeilin tämän koeajossa), vaan takapenkkien jalkatilaa pitää täyttää laatikoilla lisäpituuden saamiseksi. Toisaalta korkeus kasvaa, joten erillisen nukkumistason rakentaminen tulee järkevämmäksi.

Outbackien luotettavuudessa on kaksi juttua, jotka kannataa huomioida. Ennen vuotta 2010 2.5 -litraisissa koneissa on paljon kannentiivisteen vuotoja. Tämän korjaus maksaa parisen tonnia. 3.0 -litraisissa versioissa näitä ei ole, joten sellainen olisi parempi vaihtoehto (tosin vaakakupissa on lisääntynyt polttoaineen kulutus). 2010-vuoden jälkeen Outbackeissa on CVT-vaihteisto, jonka luotettavuudesta paljon käytetyillä autoilla en ole ihan varma. Loppuunajettu 2010 jälkeinen Outback ei myöskään ole mielestäni siksi ole paras vaihtoehto, sillä CVT:n uusiminen on niin kallista, että auto todennäköisesti menee lunastukseen. Optimi-Outback olisi siis joko tuore tai sitten 2009 malli, jossa on joko 3.0-kone tai kannentiivisteremppa jo tehty.

Vaihtoehto Outbackille on myös samankaltainen Mitsubishi Outlander. Mitsu tuntuu markkinoivan autoaan outdoor-harrastajille ainakin oman Facebook-feedini ja GoExpo-messujen perusteella. Tiedän, että retkeilytoimittaja Joppe Ranta ainakin päätyi Outlanderiin. Sen PHEV-hybridimalli olisi kieltämättä hyvä vaihtoehto sille, kenen tarvitsee pyörittää autoaan enemmän kaupungissa.

Volvo XC70

Volvo XC70

Outbackin lisäksi on tietenkin olemassa monia muita farkkuja, joista suurin osa on todennäköisesti varsin mukiinmeneviä. Esimerkiksi Passatit toimivat todennäköisesti hyvin. Skoda Superb Combi olisi tilan puolesta oikein hyvä, mutta sen takapenkit eivät kallistu vaakasuoraan. Mauri Mahlamäki teki 3500 km autoretken Norjassa tavallisella Avensiksella.

Yhtenä autona mikä ns. maastofarkuista (neliveto ja korotettu maavara) on osunut erityisesti silmään, on Volvon versio Outbackista, XC70. Näitä on saatavilla käytettynäkin hyvin ja järkihintaan. XC70:n penkit kallistuvat tasaiseksi, ja tilaa on 180-senttiselle nukkujalle riittävästi ilman että jalkatilaa pitää ottaa käyttöön. Riskinä näissä on nelivedon kulmavaihteen vikaantuminen, joka ostajan kannattaa tsekata.

XC70:n ja yleisesti vanhojen farkkuvolvojen kulmikas korimalli tuo hyvin lisätilaa autossa nukkumiseen ja boulderointipädien kuljetteluun. XC70:n rouheankäytännöllinen ulkomuoto miellyttää silmää enemmän kuin vanhojen Outbackien melko mitäänsanomaton muotoilu.

Toyota 4Runner

Toyota 4runner

Seuraavan kokoluokan vaihtoehtona on iso maasturi tai katumaasturi. 4Runner on puhdas maastoauto, joita jenkkituontina riittää aina muutamia käytettynä. Maasto-ominaisuudet ja tilat ovat hyviä, tasauspyörästön lukot löytyvät, mutta ymmärrettävästi ongelmina ovat polttoaineenkulutus, verot ja ajomukavuus pitkällä matkalla. Toinen vastaavantyyppinen vaihtoehto voisi olla Toyota Land Cruiser. Nämä kestäisivät todennäköisesti myös hyvin pitkään ja ovat sitä kuuluisan kestävää Toyotaa. En kuitenkaan juuri tarvitse autolta näin paljoa maasto-ominaisuuksia, joten todennäköisesti polttoaineenkulutus suhteessa maastokykyyn kallistaa vaakakupin johonkin toiseen.

Isompi katumaasturi olisi myös vaihtoehto. Näitä tuodaan Suomeen melko vähän, ja Nettiautosta löytyy muutamia jenkeistä tuotuja Toyota Highlandereita ja Honda Piloteja. Etenkin Highlandereiden kestävyys on huippuluokkaa, mutta polttoaineenkulutus korkeahko. Tilaa olisi kuitenkin runsaasti, ja myös seitsemän paikkaa mikäli sellasta kaipaisi. Isoja Jeeppejä ja Land Rovereita en ole juuri katsonut, en ole kovin vakuuttunut niiden hinta-laatu-suhteesta pitkässä juoksussa verrattuna moniin verrokkeihin. Kia Sorenton ja Skoda Kodiaqin tyyppiset keski-isot katumaasturit ovat vain hieman tilavampia maastofarkkuihin verrattuna, ja voivat myös olla hyviä ratkaisuja.

Peugeot Rifter L2

Peugeot Rifter L2

Tässä asiat menevät kiinnostaviksi. Miten olisi jättikokoinen tila-auto, jonka polttoaineenkulutus on keskikokoisen Octavian tasolla? Melko uusi Peugeot Rifter / Citroen Berlingo / Opel Combo Life (kaikki pitkälti sama auto) on pakettiauton korin pohjalta tehty henkilöauto, jonka ajettavuus on kuitenkin henkilöautomainen. Berlingo Multispaceja ja Peugeot Partner Tepeetä on tietenkin ollut olemassa jo pitkään, mutta ongelmana on ollut postipatemainen ulkonäkö ja pieni maavara. Rifter on näistä uutuuksista kiinnostavin mukiinmenevän muotoilun ja korkeamman maavaran ansiosta. Mielestäni L2 eli pitempi korimalli olisi näissä kiinnostavampi, sillä jos päädytään isoon autoon niin miksi sitten ei ottaisi isointa.

Näiden monikäyttöautojen etuna on iso tila. Näistä on olemassa paljon modauksia, joissa autosta on tehty pikkucamperi jopa niin, että sisällä on pyötä. Tavaraa saisi mukaan paljon, ja jopa isomman porukan talvivaelluksen tai Ahvenanmaan boulderointimatkan saattaisi pystyä toteuttamaan yhdellä autolla. Ja retki- tai basecampautoksi tällaisessa on tietenkin paljon potentiaalia.

Miinuksena monikäyttöautoissa on talvikyvykkyys ja nelivedon puute. Jääkö autolla jumiin Savukosken hankeen, kun yöllä on satanut lunta? Dangel on toimittanut jälkikäteen nelivedoksi muunneltuja Partnereita ja Berlingoja pitkään, joten todennäköisesti tällainen on tulossa myös Rifteristä. Korotettu ja nelivedolla (ja kattoteltalla) varusteltu Rifter nähtiin jo konseptiautona, ja uskoisin, että dangeloitu versio myös Rifteristä on tulossa kuluttajamarkkinoille. Vaikka aura-autoa joutuisikin hieman odottelemaan, olisi Rifterissä tilaa säilyttää lapiota, luistonestomattoja ja lumiketjuja ja majoittua mukavasti.

Rifter-konseptiauto korotuksella, nelivedolla ja kattoteltalla:

Rifterissä ongelma on se, että se pitäisi ostaa käytännössä uutena. Käytettynä on tietenkin vanhoja Berlingo Multispaceja ja Peugeot Partner Tepeetä, mutta näissä on ongelmana pienempi maavara, rumuus ja se, ettei pitempää korimallia ole. Yksi hyvä vaihtoehto on samankaltainen Ford Tourneo Connect, josta on saatavila pidempi ja korkeampi korimalli. Näihin kaikkiin löytyy paljon camping-konversioesimerkkejä briteistä esim.täältä.

Muitakin tila-autoja tietenkin on paljon. Pakettiautokorilliset tuntuvat näistä houkuttelevilta ison tilan takia.

Sprinter 4×4 tai retkeilyauto

Mercedes-Benz Sprinter 4×4

Viimeisenä ja isoimpana vaihtoehtona on Sprinter 4×4-pakettiautosta tehty campingkonversio tai valmis etuvetoretkeilyauto. Vanliferin auto olisi tietenkin makea, mutta itsellä rajoitteena on se, että tarvitsisin perheelle nelipaikkaisen auton. Lisäksi yhden ihmisen vaellusajojen teko retkeilyautolla tuntuu vähän liialliselta. Etuvetoista retkeilyautoa voisi tietenkin käyttää perheen retkeilyautona (iso plussa), mutta talviajossa se ei ole muiden vaihtoehtojen veroinen. Kaupassa tai töissä käyntiin ja muuhun yleiseen autoiluun se on myös turhan iso, ja sängyn olisi hyvä olla irroitettavissa isompiin ahkio- ja pädikuljetuksiin. Nelivetopaku ratkaisisi nämä ongelmat, mutta siinä ei sitten olekaan neljälle paikkaa.

Retkeilyauto on hyvä vaihtoehto vapaalaskijalle, kiipeilijälle ja muille, jotka tarvitsevat yön ajaksi reilun kokoisen basecampin. Vapaalaskukeskusteluissa niihin törmää paljon, ja tietenkin myös kiipeilyväni on jo käsite.

Koko hommassa nelivedon tarpeellisuus on myös edelleen hyvä kysymys. Neliveto lisää varmuutta siitä, että auto lähtee hangessa, ja lisää turvallisuutta huonossa kelissä. Toisaalta se lisää jarrutusmatkaa (lisäpainon takia) sekä polttoaineenkulutusta, ja myös vikaherkkyyttä ja kustannuksia esimerkiksi renkaiden uusimisen suhteen. On myös täysin perusteltua todeta, että paras auto on “mikä tahansa auto”, eikä retkeilyä varten tarvita mitään erikoista. Tämä tietenkin pitää paikkansa, mutta jos auton hankinta on joka tapauksessa ajankohtaista, niin miksipä ei hieman optimoisi. Ja tietenkin boulderpatjatetriksen kanssa jaksaa pikkuautolla vain aikansa.

En ole tehnyt vielä päätöstä autosta, ja tapani mukaan ämpyilen melko kauan ennen päätöksen tekemistä. Optimiauto olisi todennäköisesti jonkinlainen Rifterin ja Outbackin välimuoto: iso tila-auto, jossa on neliveto, maavaraa, katumaasturin muotokieltä, kevyt kori ja polttoainetehokas moottori. Lisänä mielellään camping-ominaisuuksia, kuten tasaiseksi taittuvat ja helposti poistettavat penkit, tupakansytytinpistoke takakontissa, kätevät kattokaiteet, webasto ja tummennetut takalasit. Maasto-ominaisuuksia, kuten Subarun X-moden kaltainen maastokytkin, alamäkiavustin ehkä jopa kevyt pohjapanssari ja tasauspyörästön lukko. Ehkäpä mukana olisi jopa matkailuautojen kääntyvät etuistuimet! Tällaista autoa ei tietenkään ole olemassa, mutta toisaalta en ihmettelisi yhtään, vaikka joku autovalmistaja julkaisisi huomenna tällaisen. Sekä katumaasturit että tila-autot ovat nimittäin kehittymässä nopeasti tähän suuntaan. Hondan mallistosta poistunut Element oli hieman tällainen, ja onkin kulttisuosiossa jenkkiretkeilijöiden keskuudessa. Suomessa käytettyjen Elementien saatavuus on olematon.

Jos lukijoilla on tähän mielipiteitä ja kommentteja niin otan niitä mielelläni vastaan!

 

15 thoughts on “Auto outdoor-harrastajalle: pohdintaa

  1. Erinäisistä syistä (6 lasta, 2-5 koiraa, raskasta vedettävää) päädyin parikymmentä vuotta sitten ison maasturin omistajaksi (Defender 110). Jäin koukkuun, nyt autona on Land Cruiser vuosimallia 2011 (J150). Mitä ilmeisemmin viimeinen auto minulle, koska minä kulun loppuun ennen kuin se. Onhan se koko ekoperkele, mutta tokko jonkun rimpulan ostaminen se tilalle maailmaa pelastaisi, en usko. Edellisen korimallin J120 Cruisereita on vielä paljon myynnissä, mutta pitävät nekin hintansa paremmin kuin mikään muu (ei-keräily) automalli. Ainoa haitta on korkea vuosittainen vero/käyttömaksu, melkein tonni, ja korkea polttoaineen kulutus, 11,5 l/100km seka-ajossa. Taakse mahtuu nukkumaan, diagonaalitilaa noin 2m ja suorana 1,8m.

    Veljellä on Outback, ja tykkää. Land Roverit ja Jeepit ovat laadultaan kehnoja, niitä on ollut itsellä, vaimolla ja suvulla, ei jatkoon.

  2. Ensimmäisen sukupolven facelift Nissan Qashqai+2? Ei maksa mitään, kulutus on pieni, maavaraa on 22cm mikä on enemmän kun muissa katumaastureissa. (Rav4 riippuen vuosimallista 19cm) Saa nelivetona (tosin ottaisin silti etuvetoisen). Laatu on kohtalaista. Pikkuvikoja siellä täällä mutta kone ja vaihteisto hyvät (bensa/manuaali). Ihan vakaa ajettava. Ainoastaan sivutuuli ottaa herkästi.

    1. Tämä on ihan fiksu ehdotus, ja olen itsekin noita Qashqai+2:sia parkkipaikoilla katsellut. Muoto on aika sopiva ja Suomessa on varaosaa noihin tietenkin aika hyvin. Nissanin CVT-vaihteistoa olen hieman kammonnut, mutta manuaalina tosiaan voisi olla hyvä vaihtoehto.

  3. R-sarjan Mersu voisi olla yksi vaihtoehto. Alkavat olla vanhoja ja ylläpito todennäköisesti kallista.

    1. Liisa,

      Kiitos tästä vinkistä. En ollut mersuja edes katsellut, mutta osuu todella hyvin kohdalleen! Pitääpä katsella hieman lisää!

  4. Vakiintuneena vw transportteri miehenä luovuin pari vuotta sitten pakuista ja laitoin volsun XC70 D5 koneella. Ajomukavuus parani asumismukavuus heikkeni…vaikea saada molempia. Iso boksi katolla ja Paksu makuualusta takana niin sillä nyt menty… 🙂

  5. Taisit tehdä jo valinnan? Ainakin oletin sen Subarun olevan sun, kun olit Kustavissa kiipeilemässä ? Vuosimallia en noista tunnista, joten oliko 2009 vai uudempi?

    1. Joo kyllä! Päädyin Subaru Outbackin 2005 -vuosimalliin, josta kannentiivisteet on jo uusittu niin niistä ei tarvitse huolehtia. Tällä mennään, edelleen dilemmana on se että auton kokoisella autolla on kivempi ajella Lappiin etenkin talvella, kun taas “kiipeilypaku” olisi kätevämpi Etelä-Suomessa.

  6. Nyt tämä aihe tuli ajankohtaiseksi minullekin, mutta kun olen aiemmin tullut hankkineeksi vain pieniä autoja pienillä koneilla, ei isompien autojen kilometrimääristä ole juurikaan kertynyt kokemuksia; millaisia kilometrilukemia pidätte vielä kohtuullisina esim. tuollaiselle 2005 Outbackille tai vaikka 2010 Qashqaille? Tuntuu, että tuollaisista autoista on myynnissä lähinnä 300 000 km ajettuja yksilöitä, joka näin alle 100 000 ajettuihin pikkuautoihin tottuneelle tuntuu jo melkoisen suurelta lukemalta. Mitenköhän paljon vaikkapa tuollaisella Outbackilla (jos huollot on hoidettu ajallaan) voi odottaa ajavansa, ennen kuin vikoja alkaa ilmaantumaan jatkuvalla syötöllä?

    1. Tämä on hankala sanoa, enkä varmaan ole oikea ihminen vastamaankaan. Omassa 2005 Outbackissa on vanhojen Subarujen tyyppivika, kannentiivisteiden pettäminen, korjattu edellisen omistajan toimesta. Mittarissa on 226 tkm, still going strong, mutta aika näyttää. Käyttöautona tuota pidän ja huollan hyvin, mutta en sääli. Facebookin Vaellus-ryhmässä oli muuten pitkä keskustelu tämän postauksen aiheesta ihan pari päivää sitten.

      1. Näinhän se on – tuntuu vain, että noissa pienemmissä kipoissa viimeistään 200 000 kohdalla alkaa tulemaan yhtä jos toista sen kokoluokan vikaa, ettei korjaamisessa ole enää välttämättä järkeä. Ja vaikka kone vielä pelaisikin, on kaikenlaista pienempää (mutta ärsyttävää) ongelmaa ilmaantunut; toimimattomia ikkunahissejä, hajonnutta lämppäriä, irronnutta ovenkahvaa ja sen sellaista.

        Mutta yksilöstähän se taitaa lopulta aina olla kiinni, ja siinä missä toinen ajelee helposti Puntolla 300 000 km, on toisella Mersu koneenvaihdon tarpeessa 200 tkm kohdalla… 😉

        Kiitos kun vinkkasit tuosta Vaellus-ryhmän ketjusta – pitääpä käydä lukemassa!

  7. Olen nelivedon kannattaja, mutta yllättävän hyvin hybriditkin lähtee sähköllä ja luistonestolla vaikeista paikoista jos maavara riittää.

    Hankin ihan peruspakun eli Transitin kun jouduin/sain nukkua autossa enemmänkin. Telttasänky hyttysverkolla ja spriilämmitin. Vesikanisteri hanalla ja toinrn ilman hanaa harmaille vesille. Tätä ennen oli Hilux D cap, joka kyllä muuten oli hyvä mutta ei siihen nukkumaan mahdu. Poromiehiltä bongasin tämän pakuhomman vesisateessa pitkän päivän päälle telttaa pystyttäessä.

    Transitin henkilökuljetuskapasiteetti kävi liian pieneksi ja vaihdoin sen Volvon XC90 seen. Kulmavaihteen vaihtoi myyjä, kuten mainitsit, pimeänä oli. Kallis auto pitää jos ostaa vanhemman, joten nyt olen palannut siihen, että nukun nelivetohenkilöauton vieressä teltassa. Teltassa on kuitenkin paras nukkuakin.

    PS veljen outback kummittelee mielessä, varmaankin olisi seuraava harkinnassa, miten on pelannut?

    Kiitos hyvästä blogista! Uutta kirjaa odotellessa.

    1. Outback on pelannut hyvin. Toimiva auto kun itsekin tuon tuosta tulee jossain kinttupolun varressa parkkeerattua. Myös Lappiin ajaessa leppoisa ajettava, ja talvella nelivedosta on hyötyä esimerkiksi kelirikkoteillä ja kun lunta kinostuu ohituskaistalle. Akun paikka on japsimalliin turhan pieni jotta saisi isomman talvea pelkäämättömän AGM-akun.

      Oma autoni on vanhempi ja tietenkin pitää silloin tällöin osia uusia, mutta toisaalta ei pelkää antaa runtua. Olen nukkunut autossa aika monta yötä, heitän penkit kumoon ja tavallisen vaahtomuovipatjan ja kunnon tyynyt. Itse nukun autossa huomattavasti sikeämmin kuin teltassa, johtuu ehkä kunnon patjasta ja tyynyistä, lisäksi äänieristys on parempi kuin teltassa. Lisäksi telttaa ei tarvitse kuivattaa myöhemmin kotona.

      Näillä bensan hinnoilla joku kevythybridi farkku-Auris/Corolla olisi myös yksi vaihtoehto, tosin nelivedolla ei taida saada. Nukkumismahdollisuudesta en autossa kyllä aio luopua, ja farkku on muutenkin hyvän iso kun raahaan mukana paljon boulderointipatjoja, packraft-kamaa sun muuta.

      1. Outback menee siis jatkoon.

        Eipä kai tähän ole yhtä vastausta. Eikä kai oikein ihanteellisintakaan, kaikki jonkin suhteen kompromissejä. Jokin rakenneltu neliveto pikkubussi varmaan ihanteellisin, hintavia vain ostaa.

        Telttojakin on monenlaisia, minulla “autotelttana” 34 vuotta täyttänyt retkikuntateltta, jota ei enää pitkälle viitsi kantaa, mutta tuuletukset yms sitä luokkaa että kesällä nukuin siinä pahimman helteen ajan reissussa vaikka muutakin majoitusta olisi ollut tarjolla. Eipä ollut patjakaan kevyimmästä päästä, parikymmentä vuotta vanha Guidelite. Pidän tuota tuuletuskysymystä tärkeänä myös talvella. En ole autoa saanut oikein pelaamaan. Miten sinä olet hoitanut ilmanvaihdon/kondension Outbackissa?

        1. Ihan vaan ikkunoita yön ajaksi raottamalla. Onhan ne ikkunat huurussa aamulla mutta kyllä ne siitä kuivuu. Kesäkelit ovat hankalimmat kun mustassa autossa tulee helposti kuuma, etenkin jos erehtyy parkkeeraamaan aamuaurinkoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.