Varusteet

Ajatuksia retkeilyvarusteista ja kulutuskriittisyydestä

Viime kuukausina on ollut jonkin verran keskustelua retkeilyvarusteista, kulutuskriittisyydestä ja ympäristöstä. Koska olen varustebloggaaja, olen tavallaan tämän kaiken keskiössä, ja haluan ottaa myös osaa keskusteluun. Kulutuskriittisyys retkeilyvarusteiden osalta kumpuaa oikeastaan viidestä asiasta:

  1. Vanhoillakin pärjäisi
  2. Uudet kamat maksavat liikaa
  3. Uudet varusteet rasittavat ympäristöä
  4. Harmittaa, kun en oikein ymmärrä varusteista mitään, tai en ole kiinnostunut niistä, ja muut retkeilijät puhuvat niistä paljon
  5. Harmittaa, kun vanhoissa rytkyissä ei kehtaa enää retkeillä, kun kaikilla muilla on uutta

Viimeistä lukuunottamatta nämä kaikki voivat pitää paikkansa. Viimeinen ei pidä paikkansa, koska kairassa kukaan ei näe sinua, ja jos näkee, niin varusteesi eivät todennäköisesti juurikaan liikuta häntä suuntaan tai toiseen.

Vanhoillakin pärjäisi.

Vanhoillakin pärjäisi on täysin validi argumentti, mikäli omistaa ennestään vanhat varusteet. Mikäli ei, kannattaa mielestäni ostaa “kerralla hyvä”. Siinä toivottavasti kaltaiseni varustebloggarit voivat hieman auttaa. Kirpputorit mutkistavat asiaa hieman: mitä jos myy vanhan rinkkansa ja ostaa välirahalla käytetyn paremman? Eräopaskurssillamme oli yksi, joka ei suostunut ostamaan varusteita kuin käytettynä – selkeä periaate, joka sai ainakin minulta arvostusta. Hankaluutena on silloin löytää käytettyä kamaa: jos XS-koon kuoritakki hajoaa korjauskelvottomaksi ennen retkeä, on vaihtoehtona löytää samankokoinen takki kirppikseltä tai jäädä kotiin tuijottamaan Suurimman Pudottajan uusintoja.

Lisäksi vanhoillakin pärjäisi -argumenttia voi soveltaa laajemminkin elämäänsä: miksei vanha Fiat Punto, makuuhuoneen matto, mökin terassikalusteet, kylphuoneen kaakelit, neulepaita ja juhla-asu kelpaisi edelleen ihan hyvin, vaikkeivät ne viimeisintä huutoa olisikaan? Mielestäni tämä on loppujen lopuksi ihan järkevä ja kannatettava argumentti, mustavalkoiseksi vietynä se tosin saattaa rajoittaa elämää jonkun verran.

Nykyiset ja vanhat vaellusvarusteeni. Vanha putkirinkka pääsi tänä vuonna hyötykäyttöön, kun kannoin sillä kiviä laskettelurinteen huipulle vuorikiipeilytreeneissä. Pohjaan tuli muutamia reikiä, mutta käytetään loppuun asti.

Toinen argumentti koski lompakkoa. Retkeilyvarusteet maksavat. En pidä tuhlaamisesta siinä missä kukaan muukaan. Kallius on tietenkin suhteellista sekä tulotasoon että muihin harrastuksiin nähden. Hyvätuloiselle vuosia kestävä, viimeisen päälle oleva retkeilyvarustus ei maksa kuin pienen osan kuukausipalkasta. Lisäksi verrattuna hevos-, auto- tai hifi-harrastukseen, lätkään, valokuvaukseen, pyöräilyyn, sisustus- tai muoti-innostukseen tai moneen muuhun harrastukseen, on retkeily halvimmasta päästä. Jos se ei ole oma pääharrastus, saattavat investoinnit tuntua kalliimmalta. Mikäli lompakko on rajoitteena, kannattaa pysyä edullisemmassa kesäretkeilyssä, tosin talvivaellus on hemmetin siistiä ja silloin jää paljosta paitsi. Täällä on joitakin ajatuksia siitä, mistä hyviä retkeilyvarusteita voi hankkia edullisesti.

Ei erityisen halpaa lystiä, matkatavaravakuutuksen ylärajaa joutui nostamaan. Suomessa retkeilevä sen sijaan pääsee paljon halvemmalla.

Kolmas argumentti koski ympäristöä. Uuden varusteen ostaminen rasittaa ympäristöä ja kuluttaa luonnonvaroja. Mikäli aikoo ostaa yhtään mitään ei-pakollista uutta tavaraa koko elämässään, kannattaa se suhteuttaa myös edellämainittujen Fiat Punton, makuuhuoneen maton ja mökin terassikalusteiden uusimiseen. Voisiko ehkä tinkiä jostain muusta, kuin rakkaasta retkeilyharrastuksesta? Yksikin uusi mökin terassituoli tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin koko vaellusasu, ja sen kaltaisia hankintoja tehdään usein muitta mutkitta ympäristönäkökulmaa sen ihmeemmin ajattelematta.

Kevytretkeilijät ovat tässä onnellisessa asemassa, sillä kevyempi varuste kuluttaa vähemmän raaka-aineita ja tuottaa vähemmän päästöjä valmistuksessa ja kuljetuksessa. Tätä sanotaan massatasapainoksi: esimerkiksi nylonin valmistusprosessiin sisään menevän massan on oltava yhtä suuri kuin ulos tulevan (olen kemian dippa-inssi, ja opiskellessani laskenut näitä paljon). On raaka tosiasia, että varusteen ympäristöystävällisyyttä määritettäessä on suurempi merkitys sillä, kuinka painava se on, kuin kuinka hyvin se on onnistuttu ympäristöbrändäämään ja värjäämään sammaleenvihreäksi.

Ajattelin tässä viisastellen kehottaa, että “osta vain se minkä tarvitset”. Mutta kun tätä mietitään vähän tarkemmin, ei ihminen oikeasti tarvitse retkeilyvarusteita. Materian osalta itse asiassa hyvin pieni määrä on OIKEASTI tarpeellista: yksiö lämmitettynä 17 C lämpöön, kaksi vaatekertaa sekä soijarouhetta, pakastevihanneksia ja öljyä niin ettei nälkä vaivaa. Muu elämä on jossain pakollisen tarvitsemisen yläpuolella, ja raja on vähintäänkin häilyvä: Vessapaperia? Talvikengät? Mehumaija? Liput kiihdytysautotapahtumaan Chicagoon? Retkeily ei ainakaan kuulu ihmisen pakosta tarvitsemiin asioihin, mutta ehkä noista kahdesta vaatekerrasta voi toinen olla maastokelpoinen, ja jos sallii itselleen retkikattilan oston, voi soijarouheitaan keitellä jo luonnon helmassa!

Tunteita herättävä ympäristökuva.

Neljäs kohta koski sitä, että ei ole erityisen varusteorientoitunut. Ei jaksaisi vaivata päätään varustekeskustelulla, josta ei ymmärrä mitään. Tämä on ok. Ehkä varusteet ovatkin välillä vähän liian suuressa roolissa retkeilyssä. Toisaalta, kylmästä kärsiminen tai huonon ja painavan rinkan kanto vituttaa, etenkin jos vaelluskavereilla näyttää olevan mukavaa. Talvella huonot varusteet voivat aiheuttaa vaaratilanteitakin.

Jostain syystä vaellusvarusteet myös kiinnostavat ihmisiä. Varusteartikkelit ovat retkeilyjournalismissa reissuraporttien ohessa se toinen suuri alagenre. Kevytretkeilyn kasvu ehkä hieman hämmentää joitakin, kun on tottunut lukemaan Erä-lehdestä vuotuisia kumisaapasvertailuja, ja uusi konteksti tuntuu oudolta. Toisaalta on ihan siistiä, että retkeilyn kehitys on jatkunut Olli Aulion pikkujättiläisenkin jälkeen, ja suosuksien ja donitsilautan sijaan retkeilyvarusteista voi oppia jotain ihan hyödyllistäkin. Kaikkien ei tarvitse tietää varusteista kaikkea, vaan vaellusharrastusta voi täydentää vaikka opettelemalla kasveja ja tähtikuvioita. Hike your own hike!

Tagged ,

3 thoughts on “Ajatuksia retkeilyvarusteista ja kulutuskriittisyydestä

  1. Hyva artikkeli. Hifistely on normaalia missä tahansa harrastuksessa, kun on syvällä niin haetaan sitä ultimate setuppia. Kevytretkeily on siitä aika vaisu, etta kun se Big 3 ja perusvaatteet on hankittu niin sen 2000e kuluerän jälkeen ei yleensä kauheasti tarvi kustantaa jos ei tee isoja muutoksia. 2k on loppupeleissä aika pieni kustannus jos alkaa vertaamaan vaikka polkupyöräilyyn, moottoripyöräilyyn, audiofiliaan, autoharrastuksiin tai muihin valineurheilulajeihin.
    Vaeltajat ovat pitkälti luonnonsuojelijoita, jotka muutenkin jo elävät ekologisemmin kuin monet muiden alojen harrastelijat.
    Kevytretkeily myoskin synnyttää pienteollisuutta, joka parantaa paikallista taloutta, ainakin taalla UKssa. Lisaksi ainakin taalla UKssa on tuo kevytretkeilyvarusteiden jälleenmyynti todella yleista, eli kokeillaan ja jos ei toimi niin pistetään kiertoon. Harvemmin se kama jaa nurkkiin roikkumaan.

  2. Hyvä ja viihdyttäväkin kirjoitus, paljon oivaltavia näkökulmia. Yksi pointti, jonka voisi lisätä, on lainaaminen ja vuokraaminen.

    Vaikka olenkin suhteellisen aktiivinen retkeilijä, en ole katsonut järkeväksi hankkia omaksi esimerkiksi kaikkia talviretkeilyn erikoisvarusteita, kuten naparetkikelpoista tunnelitelttaa. Vuokraaminen ratkaisee listaltasi kohdat 2) ja 3): ei tarvitse maksaa tonnia omasta tunneliteltasta ja ympäristökin kiittää, jos varusteita tarvitaan maailmaan vähemmän.

    Ne varusteet, joita tarvitsee useamman kerran vuodessa, on toki kannattavaa hankkia omaksi, koska muuten retkelle lähtö vaatii aina massiivisen määrän vuokraussäätöä.

  3. Niinpä, retkivarusteita ei oikeastaan tarvita. Ennen muinoin erälle lähdettiin siinä kakkospuvussa, jota ei enää ilennyt käyttää ihmisten ilmoilla. Jalassa monot.

    Erälehteä tuossa hieman rivien välissä mollataan, mutta kyllä siinä jo viime vuosituhannella esiteltiin kevytretkeilyä; titaanikeittimet, polttoaineen käytön minimointi, kevyet yhden hengen teltat, mahdollisimman energiapitoinen/kevyt ruoka, jne. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin lehti palasi artikkelin muodossa samaan aiheeseen toisen kirjoittajan toimesta, ja juttu oli melkein 1:1 samansisältöinen. Perusperiaatteet eivät ole muuttuneet miksikään, joskin lähinnä kangasmateriaalit ovat aikojen saatossa kehittyneet, muu ei niinkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.