Packrafting, Varusteet

Packrafting-varusteet: Nöyriä ajatuksiani (osa 1)

Olen viime aikoina käynyt aktiivisesti melomassa packraftia. Koska aiheesta on melko vähän tietoa suomen kielellä, ajattelin hieman kirjoittaa reppulauttailuvarusteiden nykytilasta, josta olen mielestäni saanut aika hyvän käsityksen. Tekniikasta ja riskienhallinnasta on parasta hakea oppia konkareiden kursseilta, (esimerkiksi Korpijaakolta tai Caj Koskiselta), mutta nyt tässä ajatuksia siitä mehukkaimmasta aiheesta: mitä varusteita kannattaisi hommata?

Packraftit voi jakaa karkeasti kolmeen tyyppiin: Ultrakevyet lautat, koskilautat ja näiden väliin jäävät retkeilylautat. Itselläni on eniten kokemusta koskikäyttöön suunnitelluista lautoista, ja näiden kautta kannustan aloittelijaa lähestymään lajia. Koskilautan kanssa näkee mihin packraft pystytyy, ja haastavia tilanteita voi harjoitella täysipainoisesti.

Ultrakevyellä lautalla on ehdottomasti oma sijansa, ja se on pätevä vaihtoehto pieniin vesistöylityksiin, järvihyppelyyn esimerkiksi Vätsärissä ja helpoilla joilla. Suurin painonsäästö ultrakevyen lautan kanssa tulee itse lautasta, aukkopeitteestä, kypärän pois jäämisestä, kevyistä liiveistä ja melasta sekä kuivapuvun pois jättämisestä. Nämä rajoittavat tietenkin käyttöä, mutta toisaalta keventävät käveltäessä reppua reilusti. Lautan voi aina kantaa kosken ohi.

Kaikki tämä huomioiden ovat kosket kuitenkin useimmiten liian hauskoja ohitettavaksi, joten koskikelpoiset varusteet ovat painonsa arvoisia. Useimmiten reppulauttavaellusten tarkoituksena on “mennä melomaan joku joki”, jolloin kävelyä joen lähtöpisteelle on loppujen lopuksi melko vähän, ja ylimääräisistä ominaisuuksista kuten suurista taskuista melontaliiveissä on paljon iloa.

Mikä reppulautta kannattaisi valita? Tunnen parhaiten Alpacka Raftin malliston, joten kommentoin sen pohjalta. MRS:n ja Kokopellin lautat ovat myös kelvollisia, mutta en tunne heidän mallistoaan yhtä hyvin. Yhtenevyyksiä kuitenkin löytyy.

Suosittelen siis hankkimaan koskikelpoisen packraftin. Tämä tarkoittaa reisiremmeillä ja koskimelonta-aukkopeitteellä (tai self-bailerin re’illä) varustettua packraftia. Alpackan mallistossa tämä tarkoittaa käytännössä Expeditionia, Wolverinea ja Gnarwhalia.

Reisiremmit antavat paljon lisäkontrollia reppulauttaan. Suosittelenkin niitä varauksetta. Olen nähnyt hyviä suorituksia myös remmittömillä lautoilla esimerkiksi Kymijoen Torminvirrassa ja Sittarännissä, mutta fakta on että reisiremmeistä on runsaasti hyötyä.

Kevyet materiaalit ovat toimivia runsaassa vedessä, mutta erämaajoissa kuten vähävetisellä Näätämöjoella olin sangen tyytyväinen pomminkestäviin Alpackan materiaaleihin kivien raapiessa lauttaa jatkuvasti.

Vetoketjullinen malli on päivänselvä valinta koskimelonnassa. Tavaroiden saaminen tuubien sisään lisää lautan vakautta aivan huomattavasti verrattuna keulalla keikkuvaan rinkkaan tai edes pikkureppuun. Oma tuntemus on, että tuubien sisällä olevilla tavaroilla täytetty lautta on vakaampi melottava kuin ilman niitä.

Valinta aukkopeitteen ja self-bailerin välillä on kinkkisempi. Self-bailer helpottaa merkittävän paljon lautasta poistumista scoutatessa sekä pusikkoja, matalikkoja tai liian vaativia koskia kiertäessä. Aukkopeite taas tarkoittaa aina pirunmoista säätöä, mutta pitää alavartalon ja jalat lämpimämpänä. Reiätön pohja on myös hitusen nopeampi tasaisella ja stoppareista pois pyrkiessä. Self-bailerin penkki on hieman korkeampi, joka tarkoittaa lisää voimaa ja kontrollia taitavalle melojalle, mutta kiikkerämpää kyytiä aloittelijalle. Lisäpukeutumisella kuivapuvun alle on melko helppo ratkaista kylmyys. Valinta on siis vaikea, mutta varsinaisille vilukissoille aukkopeite on parempi vaihtoehto.

Mikä siis valita Alpackan mallistosta? Useimpien ajatus packraftin hankinnasta lähteelle liikkeelle Caribousta, mutta suosittelisin ensin kuitenkin jotain yllä mainitusta malleista. Koskien houkutus on liian kova ja väliin jäävä hauskuus liian paha missattavaksi pitkässä juoksussa.

Useimmille perusvalinta on Wolverine, mutta itse olen ollut varsin tyytyväinen Expeditioniini, johon olen tehnyt  reisiremmit leveästä nauhasta. Gnarwhal on paras ratkaisu isoille miehille ja suurta vakautta kaipaaville, mutta alle 185-senttinen laiha meloja tuskin on ketterimmillään Gnarwhalissa. Erämaajoista harvemmin löytyy niin Isoa Vettä, että Gnarwhalin valinta olisi tämän kokoiselle melojalle perusteltua vakauden maksimoimiseksi.

Itse lautan lisäksi varusteita tulee melko paljon muita. Näistä lisää seuraavassa osassa!

 

5 thoughts on “Packrafting-varusteet: Nöyriä ajatuksiani (osa 1)

  1. Olipas yllättävä tulokulma. Kun näin otsikon niin odotin että nyt tulee blogin historiallisen hengen mukaisesti tekstiä ultrakevyistä retkeilypackrafteistä. Juuri koskien lasku taitaa kuitenkin olla se packraftien alkuperäinen tarkoitus?

    Minulla on vielä koskien lasku pitkälle harjoittelematta mutta reppulautta on ollut väline jolla voi pidentää päivämatkoja vuorottelemalla melonnan ja kävelyn välillä sekä edetä saaristoissa, ylittää jokia, yms. Tuosta näkökulmasta ANFIBIO NANO on ollut aika näppärä ja kevyt (800g). Olen myös nukkunut sen päällä pohja ylöspäin. Yhdistettynä ohueen solumuoviin ja poncho-tarppiin syntyy kevyt majoite ja lautta on tällä setupilla ollut mukana oikeastaan ilman painosakkoa. Mukana on välillä ollut myös omatekoinen mela jonka modasin järeästä teleskooppisesta hiilikuituongesta. 6M onki on samalla myös dual use varuste. Melan paino on siinä 600g ja kaupallisiin malleihin verrattuna pakkautuu pienempään tilaan mutta ei ole kestävyydeltään ihan parasta A-luokkaa. ANFIBIO FLY on tietääkseni kevyin kaupallinen mela ja painaa noin 500g. Jos on tiedossa että reissulla packraftia käytetään vain alle parin kilometrin ylityksiin niin silloin melaa ei tarvita ollenkaan. Silikoonisilla räpylähanskoilla (100g pari) voi aika kätevästi kauhoa tasavedoin eteenpäin kylmässäkin vedessä.

    1. Ultrakevyt packrafting kyllä myös kiinnostaa, ja itseasiassa olen silmäillyt juurikin tuota setuppia minkä mainitsit. Mielenkiintoinen reissu voisi olla esimerkiksi meloa suoraan Ivalon lentokentältä Ivalojoen yli ja Pasasjärven poikki Hammaskairaan. Koski- ja ultrakevyt packrafting ovat melkolailla erilaisia lähestymisiä samaan touhuun. Koskenlasku on kyllä hurjan hauskaa, ja nopea tapa sekin liikkua erämaan poikki. Siinä myös oppii tekniikkaa paremmin, mitä voi sitten hyödyntää helposti kevyemmällä kalustolla.

  2. Mulla on muhinut päckräft -kuume jonkin aikaa, mutta hankinnat on tekemättä. Nyt lueskelin Kilbournen arvostelua Refugesta (https://backpackinglight.com/alpacka-refuge-review-packraft/) ja tuo alkoi houkuttelemaan.

    Kilbournen mukaan tuo on kevyin koskikelpoinen räfti. Löytyy aukkopeite je vetoketju, penkit, ja painoa 2,5kg. Puuttuu reisiremmit, pitäisi siis varmaan itse lisätä, ainakin jos kovemman luokan koskiin meinaa. Tuo alkaisi näyttää sikäli kevyeltä, että voisi käyttää retkiräftinä (ilman kuivapukua, kypärää jne), ja lisäämällä koskitilpehöörin sitä voisi laskea. Painosäästöä Wolverineen tai Gnarwhaliin tulisi puolisentoista kiloa.

    Oikeestaan nään räftille kaks tarkoitusta: itsetarkoituksellisen koskenlaskun, ja sit toisaalta kulkuneuvokäytön erämaassa.
    Varsinkin kun tuoreemman räftikirjoituksesi perusteella noita ihan kevyimpiä räftejä ei houkuta hankkia, niin näyttäisi, että Refuge tulis painoltaan niin lähelle noita tarpeeksi kestäviä retkilauttoja, että yhden lautan laivasto houkuttaa.

    1. Olet oikeilla linjoilla mielestäni. Katsoisin myös varsin tarkasti Whitewater Refugea. Siinä on 840d pohja verrattuna normi-Refugen 420d. Suomalaisissa joissa on tosi paljon kiviä ja Lapissa on jatkuvasti tilanteita joissa pohja laahaa vähäisen veden takia kiviin. Puhkeamiset ovat tietenkin aina tuurista kiinni, mutta tuo 840d pohja on kyllä ihan pomminkestävä. Whitewater Refugessa tulisi samalla myös reisiremmit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.