Tämä on viimeinen, pitkään myöhässä ollut osa viisiosaisesta kirjoitussarjasta. Kirjoitussarja on käsitellyt välikerroksia ja vertaillut neljää erityyppistä mallia. Tässä osassa käsitellään viimeinen välikerros, joka on perinteistä microfleeceä, ja puidaan koko sarjan loppupäätelmät. Edelliset osat ovat luettavissa täällä:
- Intro
- Aktiivieriste: Patagonia Nano-Air Light Hoody
- Paksu vohvelifleece: Patagonia R1 Hoody
- Ohut vohvelifleece: Montane Allez Micro Hoody
Viimeisenä välikerroksena on Helly Hansen Daybreaker 1/2 Zip. Se on hyvin perinteisen näköinen microfleecepaita, jota se myös onkin. Paidan houkutuksena on hyvä hinta-laatusuhde: ostin omani yhdeksällätoista eurolla XXL:stä, kun esimerkiksi Patagonian aktiivieristepaidasta saa pulittaa kymmenen kertaa enemmän. Kuinka perinteinen paita vertautuu muihin?
Daybreaker on ollut paita, joka on monta kertaa melkein päätynyt mukaani retkelle. Usein mukaan on kuitenkin lähtenyt joku yllä mainituista. Microfleecen etuna on se, että se ei läpäise tuulta yhtä paljon kuin vohvelifleece. Käytännössä kuitenkin microfleecenkin kanssa tarvitsee tuulenpitävän kerroksen, jos tuulee reilummin. Se on myös grammaa kohden lämpimämpi kuin vohvelifleece, mutta toisaalta välikerroksen tehtävä ei välttämättä ole pelkästään lämmittäminen, vaan myös kosteuden hengittäminen ulospäin.
Sanotaan suoraan, että Daybreaker on erinomainen vaihtoehto, mikäli haluaa hyvän välikerroksen edullisesti. Se on laadukasta Polartecin fleeceä, ja leikkaus on hyvä. Paidan vetoketju saisi olla hieman pidempi ja parempilaatuinen. Myös huppu olisi hyvä, mutta ei välttämätön.
On ehkä muutama syy miksi Daybreaker ei ole päätynyt pidemmille reissuille. Siinä ei ole mitään hajunestokäsittelyä, joten pidemmällä reissulla haju on väistämätön. Huomaan myös, että käytän vohvelifleecejä suoraan ihoa vasten, ja siihen tarkoitukseen microfleece ei ole kaikista miellyttävin. Paita onkin ollut eniten käytössä päiväreissuilla ja kalliokiipeilyssä, missä paidan rikkoutumisen riski on isompi ja sen takia edullisempi fleece on lähtenyt mukaan.
Loppupäätelmät
Mikä välikerroksista on tällä hetkellä suosikkini? Jos puhutaan kolmen vuodenajan kevytretkeilystä Suomessa, vastaus on ehkä hieman yllättävä: en käytä sellaista. Viimeisellä vaelluksellani päälläni olleet kerrokset olivat mielestäni todella hyvät, ja tulen käyttämään samaa systeemiä myös seuraavalla. Kerrokset olivat:
- Aluskerros: Montane Allez Micro Hoodie
- Tuulitakki: Arc’teryx Squamish Hoody
- Kuoritakki: Montane Minimus 777
- Untuvatakki: Arc’teryx Cerium SL
Ja siinä kaikki mukana olleet ylävartalon kerrokset. Mukana siis oli fleece, Montane Allez Micro. Tämä oli suoraan ihoa vasten. Paita toimii mielestäni todellä hyvin, koska se on melko lämmin tuulitakin kanssa ja riittävän viileä ilman tuulitakkia. Huppu korvasi myös pipon. Joustavuus ajoi siis lämpimyyden edelle, ja keinokuituinen paita myös kuivui paremmin kuin merino. Mikäli tuli kylmä, lisäsin päälle kuoritakin ja/tai untuvatakin. Ei optimaalinen ratkaisu hengittävyyden suhteen, mutta kevensi reppua välikerroksen verran. Kylmissään ei myöskään hikoile yhtä pahasti, joten se ei tuntunut ongelmalta.
Jos siis tällä hetkellä ostaisin fleeceä, ostaisin Allezin tyyppisen ohuenohuen vohvelifleecen. Se ei ole erityisen kalliskaan, Trekinn.com myy paitaa kuudellakympillä (vinkkinä, Trekinnistä tuntuu saavan nykyään retkeilyvarusteet melko usein edullisimmin, mikäli kestää verkkokaupan karmeaa käytettävyyttä).
Myös Patagonian R1 ja Nano-Air Light ovat pysyneet aktiivisessa käytössäni, mutta talvella. R1:n hyvänä puolena on pitkä helma, joita harvemmissa fleeceissä on, mutta joka on talvella hyvä. Nano-Air Light taas on päälimmäisenä säätövaatteena toimiva. Ylävartalon kerrospukeutumiseni talvivaelluksilla onkin tänä vuonna ollut seuraava:
- Aluskerros: Patagonia R1 Hoody
- Välikerros/tuulikerros: Arc’teryx Squamish Hoody
- Päällikerros: Patagonia Nano-Air Light
- Taukotakki: Mountain Equipment Gasherbrum
Järjestys vaikuttaa ensikatsomalta hyvin erikoiselta: fleece alimpana, tuulitakki välikerroksena ja aktiivieristetakki päällimmäisenä. Tälle on kuitenkin selitys. R1 toimii aluskerroksena kylmässä erinomaisesti, ja imee kosteuden pois iholta hyvin. Tuulitakki on välissä, sillä saan sillä tavalla helposti säädettyä vaatteita: otan vain päällikerroksen pois, ja alla on tuulitakki valmiina. Pelkkä R1 ja tuulitakki toimivat hyvin lämpimässä talvisäässä esim. keväthangilla. Nano-Air tulee lisänä päälle kylmemmällä. Kylmimmissä oloissa vaihdan tuulitakin ja Nano-Airin toisin päin.
