Varusteet

Polkujuoksu­kengät vaellukselle: Altra Lone Peak 3.5 arvostelu ja 4.0 ensipuraisu

Altra Lone Peak 3.5 on polkujuoksukenkä, joka nauttii jonkinmoista suosiota pitkän matkan vaeltajien keskuudessa. Se on mm. Appalachian Trailin suosituin kenkä. https://thetrek.co/appalachian-trail/top-footwear-appalachian-trail-2018-thru-hiker-survey/ . Kengän nykyinen versio on 4.0, ja jokainen versio on tuonut pitkälti positiivisia päivityksiä.

Ensivaikutelma Lone Peakista oli sen leveys ja mukavuus. Lesti on leveä jalan keskiosan kohdalta. Olin ensimmäisellä vaelluksella kenkien kanssa Nuuksiossa, jossa kaverini vanhana suunnistaja veti metsien halki Nuuksion polveilevassa maastossa. Tuntuma oli aluksi kuin Crocseilla olisi mennyt. Kenkä ei antanut riittävästi sivuttaistukea Nuuksion jyrkkiä kumpareita sivuttain laskeuduttaessa. Tilanne kuitenkin parani kun kiristin nauhoja.

Alpeilla päivävaelluksia ja juoksuja tehtäessä kenkä kuitenkin toimi hyvin.  Sivuttaista rinteen laskeutumista tulee loppujen lopuksi vaelluksella vähän, josko lainkaan. Rakkoja ei kenkien kanssa tullut. Lone Peakien stack eli välipohjan paksuus on korkeampi kuin missään aikaisemmassa kengässäni, joka oli osaltaan syynä siihen, että jalat eivät kipeytyneet.

Altran kenkien jujuna on nolladroppi (Altra lanseerasi aikoinaan termin zero drop). Itse pidän matalan dropin kengistä, ja koen että ne ovat luonnollinen tapa astua. Olin tätä ennen käyttänyt jo yhden parin Inov-8:n hyvin matalan dropin kenkiä, joten suin päin en hypännyt vaeltamaan nolladropin kengillä. Koin ainakin itse alussa, että pohkeilla ja akillesjänteellä otti hieman aikaa tottua matalan dropin kenkään.

Suurempi koitos kengille oli pitkä lapinvaellukseni 2018. Eniten vaellukselle lähdettäessä olin huolissani päällisen kestävyydestä, sillä edellisissä Inov-8 Rocliteissa tämä oli ollut ongelma. Myös pohjan liimauksen pitävyys mietitytti, sillä edeltävällä reissullani Norjan jäätiköllä Meindlin vaelluskengästä oli lähtenyt pohja irti. Päällinen kesti kuitenkin jopa yllättävän hyvin ottaen huomioon, että varvikossa kävelyä ja suopajukkoa oli vaelluksella todella paljon.

Rakkoja pitkällä vaelluksella tuli vain yksi rakonalku, jonka senkin proaktiivisella teippaamisella sain hyvin parannettua matkan aikana. Tämä oli erinomainen suoritus kengiltä, sillä jalkani olivat käytännössä koko vaelluksen märät. Kenkiä ostaessa otin kahdesta kokovaihtoehdosta sen suuremman, joka jälkikäteen oli hyvä ratkaisu. Jalka turpoaa vaelluksella, ja isompi kenkä ehkäisee rakkoja.

Jalkojen kipeytyminen oli matkoihin verrattuna hyvin siedettävää. Uskon, että korkea stack ja luonnollinen droppi auttoi pitämään jalat kunnossa. Viimeisellä viikolla jaloissa ei ollut enää mitän negatiivisia tuntemuksia, joten jalat myös tottuivat kävelyyn kyseisissä kengissä.

Pohjien pito kengissä voisi olla hieman parempi, mutta ei se välttämättä huonokaan ole. Koin, että liukkaalla kivellä pito oli parhaimmillaan ensimmäisen 400 käyttökilometrin aikana, jonka jälkeen pohjan nystyjen pinta oli sen verran kulunut että pito hieman heikkeni. Nystyt itsessään kestävät kyllä kulutusta ennen kuin pohja on tasainen.

Lone Peakien kuivuminen ei ole erityisen nopeaa, mutta muutaman kerran pääsin vaeltamaan kuivilta tuntuvilla kengillä. Koen, että kengät kuivuvat parhaiten kuivassa kävellessä, kun taas autiotuvassa (tai jopa kotona) yli yön kuivaaminen on haastavampaa. Vaelluksella en edes vaivautunut yrittämään kenkien kuivaamista kamiinan lämmössä, koska ne olisivat joka tapauksessa kastuneet heti ensi askeleilla ja koska pelkäsin kamiinan kovan kuumuuden vaikuttavan negatiivisesti kengän liimauksiin.

Kengillä on nyt kävelty ja juostu n. 1400 km, josta puolet on vaellusta ja puolet juoksulenkkejä. Ne ovat edelleen käyttökelpoiset. Suosittelen Lone Peakeja vilpittömästi, sillä tärkeimmät asiat on siinä onnistuttu saamaan kuntoon: mukavuus, rakottomuus, jalkojen kipeytymättömyys pitkissä vaelluksissa ja kestävyys.

Uusi 4.0-versio on parantanut Lone Peak 3.5:n suurimpia miinuspuolia, nimittäin sivuttaistukea ja kuivumisen hitautta. Kenkä on hieman painavampi sisäänrakennetun kivisuojan takia, ja välipohjan paksuus on hieman matalampi. 

3.5 –mallin kokoluokitus oli jossain määrin outo, ja kengät on syytä sovittaa ennen ostoa. Suomessa ainoa tuntemani jälleenmyyjä on Partioaitta, tosin myös XXL myy samantyyppistä Altra Superior –kenkää. 4.0 -malli korjasi 3.5 -mallin kokoluokituksen outouksia. Itsellä on 3.5 kokoa 43 ja 4.0 kokoa 42.5, ja ne tuntuvat olevan täsmälleen saman kokoiset.

Ensituntuma 4.0 -kengillä talvisessa maastossa on hyvin samankaltainen kuin edeltäjällä. Pito jäällä on uudessa pohjassa hyvä, mutta myös vanha pohja oli pitävä ennen ensikulumista (jonka jälkeen pito tippuikin jonkin verran). Odotan uudelta mallilta parempaa kestävyyttä kuin vanhalta etenkin päällisen osalta – tosin myös vanha oli yllättävän kestävä myös umpipusikossa. Uudessa mallissa on käytössä samanlainen päällinen kuin Salomonin polkujuoksukengissä, joka tunnetaan melko kestävänä.

Kannattaa myös tsekata Altran Timp-malli, joka on myös nousemassa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi monen pitkän matkan vaeltajan keskuudessa. Itse pohdin pitkään Timpin ja Lone Peakin välillä, mutta päädyin Lone Peakiin lähinnä saatavuuden ja aiemman hyvän kokemuksen vuoksi.

12 thoughts on “Polkujuoksu­kengät vaellukselle: Altra Lone Peak 3.5 arvostelu ja 4.0 ensipuraisu

  1. Moi. Mistä olet tilannut nuo 4.0 kengät vai oletko ostanut jollain reissulla, että olet päässyt sovittamaan, Suomesta kyseistä kenkää ei taida olla saatavilla? Entä mistä olet tilannut defeetin sukkia?

    1. Tilasin nuo 4.0 -kengät jostain satunnaisesta nettikaupasta Saksasta. 3.5 -kengät ostin Partioaitasta, ja 4.0 uskalsin ostaa puoli numeroa pienemmät nettikommenttien perusteella. 4.0 kokoluokitus on mielestäni melko normaali, aiemmissa on joutunut ottamaan hieman normaalia isompaa kokoa.

  2. Partioaitan valikoimissa näyttäisi nyt olevan 4.0:aa.

    Ohimennen sovitin (3.0 -versiota tosin) ja leveähköjalkaisena rakastuin lestin tuntumaan samantien. Salomonien lesti on ollut jaloille mukava, mutta niissäkin varpailla ja päkiänseudulla saisi olla enemmän tilaa jalan turvotessa (=varpaat keräävät välillä pikkurakkoja), ja jalkapohjat ovat kovalla alustalla kävellessä joskus aika tuskassa. Altrat saattaisivat ratkaista molemmat pulmat.

    Kuinkahan Altroilla pärjää jos rinkka alkureissusta lähestyy 20 kiloa (=kokonaispaino kantajineen 100+ kiloa) ja heitetään vielä että vastaan tulee skandinavisten vuorenjuurten kivikkoa? Ts. pukkaavatko kivet läpi pohjasta tai pettääkö sivuttaispito täysin, vai saako Altroilla sinnittyä siihen asti että rinkka on syöty keveämmäksi?

    Kevennysprojekti etenee hitaasti, mutta kamerakaluston kanssa täyteen lastattu rinkka painaa silti lähdössä herkästi tuon verran. Silti tekisi mieli tehdä hyppy trailrunnerien suuntaan…

    1. Uskon että toimii ihan hyvin noinkin isoilla painoilla. 4.0 -versiossa on integroitu “rock plate” joka hieman vaimentaa lisää kivien tuntumaa. Jalan liikkumista sivurinteessä vähentää kengän sitominen tiukemmalle, ainakin itse kiristän Lone Peakit huomattavasti tiukemmalle polkujuoksussa kuin vaelluksella. Rakottomuus on mielestäni Altrojen isoin etu.

      1. Paljonko isompaa kenkää käytät polkujuostessa/vaeltaessa verrattuna ihan kaupunkikenkiin?

        Noita defeetin sukkia ei juuri näytä eurooppalaisista verkkokaupoista löytyvän. XXL myi jotain tosi pitkävartista.

        1. Samankokoista kenkää käytän. DeFeetin sukat ostin muistaakseni eBaystä. Kannattaa tsekata myös Darn Toughin ja Smartwool pHD:n sukat.

    2. Hankin ja sisäänajoin 4.0 -mallia lyhyillä päiväreissuilla blogini tuoreimmassa artikkelissa näkyvissä Azoreiden maisemissa. Istuvuus ja mukavuus on ihan loistava, eikä hiertymistä ollut merkkiäkään. Nolladroppi antoi pitkissä nousuissa runtua pohkeille ja akillesjänteille, mutta ilmeisesti liikkuvuus oli about kunnossa koska selvittiin vain pikkujumeilla.

      Niinkuin itsekin Ossi sanoit, tuntuma on aluksi aika muljuavan outo, mutta kenkä ei kuitenkaan yrittänyt pyöräyttää nilkkaa ympäri vaikka siltä tuntuikin. Jalkapöydän ja -holvin kohdalta istuvuus oli kuitenkin aika napakka, vasta päkiän seutu pääsi hieman seilaamaan edestakaisin. Kivet eivät tuntuneet juurikaan läpi, en tiedä oliko rock platen vai pelkästään paksun pohjan ansiota.

      EN vielä tiedä tykkäänkö vai en 4.0-mallin uudistuksesta, eli nauhojen lisäapuna olevasta (poistettavasta) remmistä joka kiristää kengän napakammin jalkaan. Se tekee istuvuudesta kyllä tukevamman, mutta saattaa tehdä painepisteen jalkapöydän päälle varsinkin jos kenkä pitää kiristää tiukemmalle.

      Pitää kevään mittaan tehdä minivaellus kunnolla painavan repun kanssa, jotta selviää uskaltaako näillä lähteä kairaan. Pieniä varauksia on vielä sen suhteen miten pohjan pehmeyden ja vähän epätarkan istuvuuden kanssa pärjää esim. kivikossa, mutta toisaalta taas vähänkään tasaisemmalla alustalla Altroilla on valtaisasti mukavampi kävellä kuin kevyilläkään vaelluskengillä…ja reppukin kevenisi kahlauscrocsien painolla, koska Altroilla voi paahtaa vesistöistä läpi.

      1. Mielestäni pohjoisen erämaissa toimii vielä paremmin kuin vuoristossa, koska meillä on vähemmän sivurinnettä mikä on mielestäni noiden heikko kohta. Rakassa ja kivikossa toimii mielestäni varsin hyvin.

        1. Joo, aika harvoinhan sitä vapaaehtoisesti valitsee kovin sivukaltevan reitin, ja polutkin niitä välttelevät koska tympeäähän sellaista on pitkään kävellä. Kivikolla oli mielessä lähinnä paikat joissa pitää esim. laskeutua joenlaaksoihin tyypillisesti isoakin kiveä sisältävää kenttää pitkin, eli jalka pitää saada laitettua aika täsmällisesti ja (sivuttainkin) nuljuamatta oikeaan paikkaan. Perusrakka nyt menee tuon rinnalla helposti, vaikka varovainen siinäkin pitää olla. En tiedä kuinka laajasti Suomen lapista tuollaista löytyy, mutta skandien vuoristoalueella se on aika yleistä.

          Vähän tuhdimmilla kengillä voi olla pikkuisen huolettomampi koska kengän ranttia ja varttakin voi kolhia ja tukea kivien kylkiin. Eihän noita pätkiä matkassa paljon ole, mutta jos jotkut ovat vaaran paikka niin ne. (Vaellussauvat toki auttavat paljon.) Eipä tästä spekuloinnilla tietysti pidemmälle pääse, käyttötesti kertoo sitten loput….

  3. Palaan Altroihin nyt kesän näitä testattuani: kenkä on edelleen loistavan tuntoinen jalassa, lesti sopii itselleni mahtavasti. Kävelyä ei nyt ole satoja kilsoja, mutta ehkä reilu satku.

    Äsken perheretkellä jouduin kantamaan kivikkoisilla poluilla n. 20 kilon rinkkaa, ja siinä huomasin että jo alle 20 km päivätaipaleilla jalkojen pohjat alkoivat kipeytyä. En osaa sanoa onko kyseessä kivien kevyt tuntuminen pohjien läpi, vai pelkästään se että jalan lihakset joutuvat koville koska Altrat eivät juurikaan anna jalkaholville tukea. Jalat kuitenkin palautuivat aina seuraavaksi päiväksi, joten veikkaan vain tottumattomia jalkojen tukilihaksia. Huolestuttavampi oli pieni plantaarifaskiitin tuntoinen kipu kantapäissä, joka kuitenkaan ei ehtinyt pahemmaksi.

    Sanotaan nyt että kantamuksen paino toki venytti polkulenkkarien järkevää käyttöaluetta, tämä oli enemmän testivaellus. Joka tapauksessa tuo pikkuisen laittoi pohtimaan miten Altroilla selviää pitemmistä päiväetapeista – joskaan Salomonin kevytbootseihin paluu ei sekään kiinnosta yhtään.

    Onko sinulla mitään kokemusta aftermarket-pohjallisista jotka voisivat antaa hieman tukea, sekä ehkä suojata kiviltä hivenen verran paremmin?

    Foorumeilla mainitaan usein Altrojen yhteydessä Superfeetin Carbon tai Trailblazer -mallit jotka ovat ohuita sekä malliltaan Altramaisia, eivätkä lisää droppia juurikaan (varsinkaan Carbon). MuTu-fiiliksellä ne saattaisivat auttaa sekä jalkapohjien kipuiluun että plantaarifaskiitin oireisiin, mutta laajempaa testiä ei kerkeä tekemään ennen loppukesän vaellusta 🙁

    1. Lyhyesti: Carbon-pohjalliset sopivat Altroihin loistavasti, ja auttoivat sekä faskiitin kurissapitoon, että kivien läpipuskuun ilman että kenkien mukavuus tai ketteryys katosivat. Kannattaa testata jos tuntuu että Lone Peakit ovat liian töppösenomaiset rankempaan maastoon.

      Noin muuten, Altrat eivät ihan nappivalinta ole kovin kivikkoiseen maastoon. Jalan muljuaminen kyllä lakkaa kun kengät kiristää ja sen jälkeen kengillä on hyvinkin tarkkaa loikkia, mutta itselläni se johti jalkapöydän päällyksen jänteiden kipuiluun (poistin lisäkiristysremmin mutta liian myöhään). Saattoi olla joku sattumaryppy sukassa tai kengän kielessäkin jota en korjannut ajoissa.

      1. Teknisemmässä maastossa ja sivurinteessä Altrat eivät ole minunkaan mielestäni parhaat, enemmän polun tallaamiseen. Isommassa rakkakivikossa ovat kuitenkin mielestäni toimineet oikein hyvin. Kenkien kiristäminen auttaa jonkun verran ketteryyteen. Hyvä kuulla pohjallisista, kun en ole itse noita tarvinnut.

Vastaa käyttäjälle xp Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.