Varusteet

620 km ultrakevyt vaellus Lapin erämaissa: varusteet

Olin syksyllä 2018 n. 620 km pitkällä vaelluksella Lapin erämaissa ultrakevyellä varustuksella. Itse vaelluksesta on lisää täällä. Käyn tässä läpi varusteitani, ja ajatuksiani jälkikäteen siitä mikä oli tarpeellista ja mikä turhaa.

Varustukseni oli hyvin kevyt, peruspainoni (base weight, eli repun paino ilman ruokia ja polttoainetta) ollessa lähtiessä n. 4700g. Se ei ollut aivan kireimmilleen trimmattu, vaan mukana oli esim. täysimittainen paksu makuualusta ja varmasti lämpimät retkipeitto ja untuvatakki. Se on varmasti kuitenkin kevyimmästä päästä pitkien lapinvaellusten kategoriassa. Tarkka varustelista painoineen on nähtävissä täällä. Käyn alla läpi eri kategoriat ja jälkiviisaat kommentit kustakin.

Reppu

Reppuna oli tukirangaton Atompacksin Atom 40 l (480 g) irroitettavalla kapealla lantiovyöllä. Reppu toimi kerrassaan mallikelpoisesti. Sisälle mahtui hyvin perusvarustuksen lisäksi seitsemän päivän ruoat, joka oli pisin välimatka ilman ruokatäydennystä Hetta-Karigasniemi -välillä. Koska reppu oli pieni, olin odottanut, että osan ruoista olisin tällä pätkällä joutunut laittamaan jollain virityksellä repun päälle, mutta positiiviseksi yllätyksekseni se imaisi kaiken sisäänsä huolellisella pakkaamisella.

Atompacksin Atom 40 l Pallaksella. Pakkasin teltan ja kiilat toiseen sivutaskuun. Tämä oli erinomainen ratkaisu, sillä pakattu teltta oli usein märkä ja kookas, mutta kevyt

Reppu kantoi lastin mallikelpoisesti, eikä kertaakaan käynyt edes ajatuksissa että hartiat olisivat kipeät. Painavimmillaan seitsemän päivän ruokalastissa reppu painoi noin kymmenen kiloa, ja myös silloin se toimi todella hyvin. Kirjoitin ensiarvion repusta jo aiemmin, ja kirjoitan repusta myöhemmin tarkemman arvostelun. Mielestäni lantiovyö kannattaa kevyeenkin reppuun ottaa ehdottomasti, niin paljon sillä saa hartioilta painoa pois. Atomin kapea lantiovyö oli mielestäni riittävä.

Rinkan sisäpussina minulla oli Treadlitegear Polypaq 45 l (25 g). Se oli muuten hyvä, mutta vähän nafti: kaikki muut kuivana pidettävät tavarat mahtuivat sisälle helposti, mutta Neoair Xtherm -makuualustaa en sinne viitsinyt tunkea. Pidin sitä viikattuna repun sisällä, jossa se pysyi riittävän kuivana ilman pussia, kunhan sitä ei laittanut suoraan repun selkäosan corduraa vasten, vaan vedenpitävämpää VX07-laminaattia vasten. Atomin selkäosan cordura-kangas nimittäin kastuu pitkässä sateessa enemmän kuin muun repun VX07-laminaatti, mikä kannattaa huomoida pakkaamisessa.

Majoite

Majoitteena oli uskollinen MLD Duomid DCF (491 g), jossa yövyin n. 8 yötä vaelluksella. Se toimi oikein hyvin. Kiiloina minulla oli kymmenen titaanipiikkiä (65 g) ja kaksi järeämpää MSR Groudhogia (32 g) kovien tuulten varalle, jälkikäteen vähemmälläkin olisi pärjännyt. Olen laittanut titaanipiikkien päähän kirkkaan teipinpalan jotta ne eivät huku. Ne ovat TiTo -merkkiset ja ostettu Aliexpressistä.

Maavaatteena oli Tesamoll Thermo Cover -ikkunaeriste eli polycryo-muovi (71 g), joka on ohuudestaan ja pitkästä käyttöiästä huolimatta edelleen täysin reiätön. Hyttysverkkona oli Sea to Summit Nano Mosquito Pyramid Net Single (81 g), jota käytin kaikkina muina paitsi yhtenä kylmempänä yönä.

MLD Duomid Cuben Fiber Kevolla aamu-usvassa

Reissulle ei osunut tuuliolosuhteita, jotka olisivat olleet teltalle erityisen haasteelliset, ja harvoin niitä sulan maan aikaan Suomen Lapissa onkaan. Olen kirjoittanut kattavammin ultrakevyiden telttojen tuulenkestävyydestä suomalaisissa olosuhteissa täällä ja täällä. Teltan sisäpinnalle tiivistyi kosteutta läpimärkinä öinä, mutta niin olisi tiivistynyt mihin tahansa telttaan.

Nukkuminen

Nukkumisessa olin mennyt mukavuuden ehdoilla, ja minimalisti tai muuten vaan karskimpi olisi varmasti pärjännyt vähemmälläkin. Vaelluksella oli muutama aamu, jolloin kuuraa oli maassa. Makuualustana oli Therm-a-Rest Neoair Xtherm (427 g), joka oli varmasti lämmin, mutta Xlitellä (ehkä torsopituisella sellaisellakin) tai solumuovilla olisi tarjentunut.

Retkipeittona oli Cumulus Quilt 450 (685 g) hydrofobisella untuvalla. Kiitin itseäni siitä, että olin pulittanut ylimääräistä hydrofobisesta untuvasta, sen verran kosteita Lapin sateiset yöt ovat. Vettä hylkivän käsittelyn vaikutuksen huomasi, kun joutui pakkaamaan kostean peiton sateisena aamuna suoraan reppuun. Ulos vedettäessä untuvassa ollut kosteus oli kastellut peiton ulkokankaan nylonin sekä sen alle pakatun retkityynyn toisen puolen. Itse untuva oli kuitenkin pöyheää ja eristävää. Yleensä untuva on se mikä imaisee kosteuden ja ulkokangas kuivuu, nyt se oli toisinpäin. Peitto myös kuivui nopeasti autiotuvilla hydrofobisen untuvan ansiosta.

Peitto oli paksu olosuhteisiin nähden, ja astetta kevyemmälläkin olisi varmasti pärjännyt ihan hyvin. Autiotuvissa peitto oli välillä jopa kuuma. Tietenkin mielipide saattaisi olla toisenlainen, jos jonain yönä elohopea olisi pudonnut reilummin pakkasen puolelle. Pidin ulkona nukkuessani useimmiten myös hupullista untuvatakkiani päällä.

Retkityynynä minulla oli käytettynä ostettu Exped Air Pillow (84 g). Se on delaminoitunut toiselta puolelta rantapalloksi, mutta toimi edelleen toisin päin käännettynä ja vajaaksi täytettynä. Nukun sen loppuun ja ostan sitten todennäköisesti Sea to Summit Aeros Ultralight Pillow Large -tyynyn, joka on puolet kevyempi.

Keittiö

Kattilana minulla oli Keith Titanium 900ml -kattila (134 g), joka toimi jälleen kerran hyvin. Käytin sitä sprii- ja kaasukeittimellä, tupien kaasuliesillä, kamiinalla, nuotiolla ja kylmää mysliä syötäessä. Sisään mahtuu 230g kaasupatruuna, ja kaiken kaikkiaan kattila on varsin luotettava ja kevyt.

Keith Titanium 900ml Naltijärven autiotuvan kamiinan hiilillä

Minulla oli mukana kaksi keitintä: BRS 3000T-kaasukeitin (25 g) ja itse tehty Fancee Feest -spriikeitin (26 g). Tämä siksi, että mikäli jostakin täydennyskaupasta olisi ollut joko sprii tai kaasu loppu, minulla olisi ollut varavaihtoehto. Käytin spriitä ensimmäisellä pätkällä ja lopuilla kaasua. Loppujen lopuksi kahden keittimen kantaminen oli aika turhaa, koska kaikista kaupoista löytyi kaasua ja koska varavaihtoehtoja olisi ollut paljon (tupien kaasuliedet ja kamiinat, nuotiot, spriikeittimen tekeminen limutölkistä, risukeittimen teko säilyketölkistä, kylmät ruoat).

Kallistuin reissua edetessä enemmän lämmittämättömiin ruokiin, koska niiden kanssa ei tarvinnut odotella nälissään. Näitä ruokia olivat mysli+heraproteiini (aamupala) ja hapankorppu runsaalla voilla, emmentalilla ja meetvurstilla (lounas). Tässä hapankorppu toimi lähinnä rasvankuljetusalustana, ja rasvaisesta lounaasta sai tukevasti energiaa vähin grammoin ja hyvän expedition-fiiliksen. Lisänä olivat patukat, pähkinät ja suklaat. Söin lämpimän päivällisen joka päivä, useimmiten Pirkka pussipastoja (jotka ohuiden ja siksi nopeasti kypsyvien makaronien takia ovat parhaita!).

Lentotukialuksellinen rasvaa Pöyrisjärven pohjoispuolella

Pullona minulla oli tavallinen 0.5 l limupullo (21 g) ja leiriä varten 2 l Platypus Platybottle (40 g). Systeemi toimi hyvin. En kantanut vaeltaessa vettä kertaakaan koko matkan ajan, koska puroja Suomen erämaissa kyllä riittää, ja join niistä kohdalle sattuessa. En kantanut mukana mitään vedensuodatinta, mutta kerran käytin vedenpuhdistustablettia kun tuvan viereisen vesipaikan vesi oli epämääräisen seisovaa, enkä jaksanut enää lähteä haahuilemaan pidemmälle veden hakuun.

Vaatteet

Reissun ensimmäisinä päivinä minulle oikeastaan vasta valkeni, kuinka tärkeää tällaisella vaelluksella kenkien toimivuus on. Päivämatkat ensimmäisinä päivinä olivat yli 40km, ja tällaisilla päivämatkoilla jalkaongelmia tulee jo herkästi. Kenkinä olleet Altra Lone Peak 3.5 -polkujuoksukengät (611 g) toimivat hyvin.

Rakonalkuja tuli ainoastaan yksi alkumatkasta, ja sekin pikaisen teippauksen ansiosta parani nopeasti normaaliksi. Nilkat eivät kengillä nyrjähdelleet, ja jalat kipeytyivät päivämatkoihin suhteutettuna loppujen lopuksi hyvin vähän. Jalat olivat käytännössä koko ajan märät, mutta kenkä-sukkakombinaatiolla ne pysyivät kuitenkin kävellessä lämpimänä eikä asiaa ajatellut.

Sukkina oli Defeet Wooleator (51 g), jotka ovat ohuet villasekoitesukat ja esimerkiksi Andrew Skurkan suosikki. Sukkaan tuli toiseksi viimeisenä päivänä pohjaan reikä, mutta silloin niillä olikin jo takana n. 900km vaellusta ja juoksua. Reiänkin sai vielä parsittua umpeen, eikä se tuonut ongelmia.

Altra Lone Peak 3.5 -kenkä ja Defeet Wooleator -sukka

Housuina minulla oli Arc’teryxin Gamma LT -softshellhousut (501 g). Ne toimivat hyvin, mutta mietin että vieläkin ohuempi softshell, kuten OR Ferrosi Pant voisi olla aivan riittävä ja kuivuisi vieläkin nopeammin. Mietin myös mahdollista tuulihousujen kestävyyttä. Vaivaiskoivikossa ja pajukossa rämpimistä oli todella paljon, mutta ehkä astetta vahvempi ripstop-tuulihousukangas saattaisi myös kestää. Tärkeintä on, että kangas on sellaista ettei se jää pusikkoon kiinni ja kuivuu nopeasti.

Arc’teryx Gamma LT Pants. Kuva Kaldoaivista tunturi- ja hallamittarin paljaaksi syömästä koivikosta

Yläkropassa minulla oli päällä lähes kokoajan Patagonian ohuin merinosekoitepaita (136 g) ja Arc’teryx Squamish Hoody -tuulitakki (165 g). Squamish saa papukaijamerkin yhtenä parhaiten toimineesta varusteesta, koska se toimi lämmönsäätelyssä todella hyvin leikaten tuulen, mutta hengittäen juuri sopivasti. Vetoketjulla ja erinomaisella hupulla sai hyvin lisäsäätelyä. Squamish ei ole aivan ultrakevyimmästä päästä tuulitakkeja, mutta vastineeksi sen kangas on kestävämpää 30 denierin nylonia ja siinä on laadukkaampi säädettävä huppu sekä varmatoimisempi YKK Vislon -vetoketju kuin useimmissa kevyissä tuulitakeissa. Takki on kestävä, eikä kertaakaan mietityttänyt repeytyykö se johonkin pajukkoon.

Jossain Lemmenjoen länsilaidan tuntureilla. Arc’teryx Squamish Hoody suojasi erinomaisesti tuulelta ja oli päällä melkein koko ajan.

Välikerroksen paitana minulla oli mukana Montane Allez Micro Hoodie (170 g). Tätä varustetta mietin pisimpään, ja tein päätöksen vasta lähtöpäivänä. Allez oli kevyin vaihtoehtoni, ja loppujen lopuksi oikea ratkaisu, koska se oli päälläni lähinnä nukkuessani. Muun ajan se oli repussa, ja paksumpi välikerros olisi ollut turhaa painoa. Allez toimi siis yhdistettynä välikerroksena ja yöpaitana, mikäli vaelluspaitani olisi ollut märkä nukkumaanmentäessä. Lämpimien säiden takia pidin sitä päällä vain muutamana kylmempänä aamuna, jolloin se lämmitti kyllä hyvin. Vielä enemmän lämmitti sen kevyt paino.

Nukkumista varten minulla oli kuivat ohuet villasekoitesukat ja kuivat pitkät alushousut. Välipaidan lisäksi muita varsinaisia vaihtovaatteita ei ollut. Käytin muutamia kertoja pakastuspusseja kenkien sisällä leirissä, koska en halunnut kastella nukkumissukkia märissä kengissä. Simppeli hyttyshuppu minulla oli päässä noin neljän minuutin ajan.

Untuvatakiksi olin valinnut Arc’teryx Cerium LT:n (297 g), joka tuntuu olevan se takki jonka useimmiten nappaan mukaani. Minulla on myös kevyempi Cerium SL (215 g), joka olisi tällä reissulla riittänyt hyvin. Mielestäni kuitenkin Cerium LT:n painoluokassa (~300g) oleva kevytuntuvatakki on monikäyttöisempi kuin SL:n (~200g) painoluokassa oleva, mikäli joku untuvatakin ostoa miettii. Suosittelisin tsekkaamaan esim. Cumuluksen mikäli etsii hyvän hinta-laatusuhteen untuvatakkia. Arc’teryxin huppu on hyvä, mutta hinta sellainen, että kannattaa kaivella lähinnä alennusmyynneistä.

En kokenut tarvetta synteettisen kuidun takille, koska autiotupiin pääsi silloin tällöin kuivattamaan varusteitaan, tosin Ceriumin olkapäät ja hihansuut ovat synteettistä kuitua. Toisaalta ainakin tällä reissulla suht lämpimien säiden vuoksi olisi voinut hyvin pärjätä yhdellä eristävällä kerroksella, nyt minulla oli niitä kaksi (välikerroksen paita ja untuvatakki). Se olisi saattanut olla paksumpi fleece, active insulation -takki, tai kevyttoppatakki synteettistä kuitua tai jopa untuvaa. Koin kuitenkin hupun tärkeäksi retkipeiton kanssa nukuttaessa.

Arc’teryx Cerium LT -untuvatakki päällä leirissä Guovzuroaivin lähellä Lemmenjoen länsilaidalla

Sadevaatteina minulla oli Montane Minimus 777 -anorakki (128 g, arvosteluni) ja ULA Rain Kilt -sadehame (80 g). Molemmat ovat edelleen lemppareitani, ja on uskomatonta että näin hyvä sadevarustus painaa näin vähän. Sadehame on erittäin hyvä vaihtoehto vaelluksille, jossa ei liikuta suksilla (isompi jalkojen liikerata) tai jääraudoilla (jäävät hameeseen kiinni) tai jossa kuorihousut eivät ole tarpeen lumessa ryynäämisen tai ultrakovien tuulien vuoksi. Se on todella kätevä laittaa päälle ja pois niissä lukuisissa tilanteissa kun sataa vähän, sitten taas taukoaa, ja sitten taas sataa… Silnylonista tehty sadehame on myös täysin vedenpitävä, ja hengittää hyvin alakautta.

Montane Minimus 777 -takki päällä sateen tauottua Muotkatuntureilla

Hanskoina minulla oli XXL:n halvat Line One -fleecehanskat (35 g) sekä Extremeties Tuff Bags Gore-Tex -kuorikintaat (76 g). Hanskoja käytin ainoastaan nukkuessa, kuorikintaat olivat kädessä muutaman kerran pitemmässä sateessa. Päässä oli oikeastaan koko ajan Erämessuilta vitosella ostettu juoksulippis (50 g), ja lisäksi minulla oli buffi (47 g) josta olisin tarvittaessa taiteillut pipon.

Muut varusteet

Käytin suunnistamiseen kompassia ja Calazon Tyvek-karttoja (57 g), jotka tuntuivat ihan oikeasti kestävän läpimärkyyttä ja säästivät siten karttalaukun painon. Alkumatkassa minulla oli printattuja paperikarttoja, koska Hetta-Pallas on muutenkin hyvin viitoitettu ja Pöyrisjärven alueelta ei ole olemassa kovin hyvää retkeilykarttaa. Käytin printtikarttoja kamiinan sytykkeinä sitä mukaa kun olin ohittanut alueen. Lisäksi käytin puhelimen Karttaselain -appiin ladattuja offline-karttoja ja puhelimen GPS:ää silloin tällöin sijainnin tarkempaan paikantamiseen ja maaston yksityiskohtaisempaan tutkailuun (esimerkiksi useat polut eivät näy isompimittakaavaisissa retkeilykartoissa, mutta näkyvät tarkemmassa kännykkäkartassa).

Pidin iPhonen lentotilassa, virransäästötilassa, ja näyttö mahdollisimman himmeänä. Lisäksi säilytin puhelimen öisin taskussa kehon lämmössä. Näin akku kesti yllättävänkin pitkään, enkä juurikaan olisi tarvinnut mukaan ottamaani pientä varavirtalähdettä. Kaverini toi täydennyspakkauksessani viimeiselle viikolle vielä toisen varavirtalähteen, jota en käyttänyt ollenkaan.

Mukana oli korjauspussi (ompelutarvikkeet, makuupatjan korjauspaikka, linssinpuhdistusliina kameralle, pullonkorkki, jesaria, varaparistot, liimaa, pilli, narua, muutama kuiva tulitikku…) ja pieni EA-pakkaus. Sen sisällöstä mainittakoon Leukotape P -urheiluteippi, jota kannattaa hinnasta huolimatta suosia sen ylivertaisen pitävyyden takia. Vaelluskaverillani oli mukana tavallista urheiluteippiä, joka ei pysynyt kiinni rakkoja teippaillessa ei sitten lainkaan. Hyvä rakkoteippi on sellainen josta ei näemmä hinnassa kannata tinkiä.

Mora Eldris -puukko

Minulla oli mukana Mora Eldris -pikkupuukko (79 g). Puukon ainoa käyttö oli kiehisten tekeminen pitkälti seuraaville tulijoille autiotupiin. Jonkinlainen puukko on sen takia tärkeä olla ainakin jos tupia käyttää, mielestäni olisi hieman moraalitonta olla tekemättä seuraavalle tulijalle sytykkeitä valmiiksi. En tiedä kuinka hyvin esim. Deejon tai Baladeon ultrakevyellä veitsellä voisi kiehisiä vuolla, ehkä kokeilemisen arvoinen asia. Kirvestä tai sahaa ei mukana ollut, Metsähallituksen tuvissa oli kaikissa kirveet talon puolesta. Adolfin kammilla ei kirvestä ollut, mutta eipä ollut maastossa juuri puitakaan joita olisi kehdannu tuvan pikku kamiinaan pilkkoa. Mukanani oli myös Victorinoxin pikkulinkkari (22 g) kynsien leikkamista yms. varten.

Kamerana oli mukana Sony RX100 III (290 g), ja lisäksi pikkutripodi (38 g) ajastimella kuvailua varten. Kamera toimi hyvin ja erityisesti akunkesto oli todella hyvä. Istuinalustana toimi ohuenohuesta solumuovista leikattu pala, pyyhkeenä oli ohut rätti ja otsalamppuna oikeastaan pelkästään autiotupien sisällä käytössä ollut pieni Petzl e+Lite (26 g). Luottovarusteita olivat myös Bic Mini -sytytin ja korvatulpat, sillä luonto (ja varsinkin kuorsaavat vaellustoverit autiotuvassa) ovat yllättävän äänekkäitä.

Locus Gear CP3 -sauvat Lemmenjoella

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä käsissä olivat koko ajan lukuunottamatta lyhyitä maantiepätkiä Locus Gear CP3-sauvat (294 g, arvostelu). Sauvat antoivat potkua ylämäessä ja hidastivat sopivasti alamäessä, ja ennen kaikkea antoivat tasapainoa mättäillä ja rakkakivikossa vaeltaessa. Käytin niitä myös pienempien jokien kahlauksessa, isoimmissa otin pusikosta järeämmän kahluusauvan. Koko vaelluksen aikana kaaduin vain kerran, vaikka maasto oli mitä suurimmissa määrin kompurointiin kannustavaa, ja tästä kuuluu kiitos sauvoille. Ne antavat huimasti lisäbuustia vaeltamiseen ja lisäksi koin että ne luovat turvallisuutta paremman tasapainon kautta.

Altra Lone Peak -kengät Paatsjoen sillan asfaltilla reissun lopussa
Tagged

27 thoughts on “620 km ultrakevyt vaellus Lapin erämaissa: varusteet

  1. Mielenkiintoista luettavaa varsinkin kun itse juuri tässä arvon Cumulus Quilt 450 / Cumulus Quilt 350 hankinnan väliltä ja siitä, tulisiko untuva ottaa hydrofobisesti käsiteltynä. Cumulus ilmoitti, että se tuo lisää hintaa 45€ tuotteeseen. Itse et ilmeisesti ottaisi ilman käsittelyä, jos nyt saisit päättää? Tässä myös pohdiskelen, että olisiko Quilt 350 riittävä omaan käyttöön. Pikkupakkasissa tulee kyllä nukuttua.

    Mitä olet mieltä, jos käytössä makuualusta missä R-arvo >3 niin pärjääkö 450:sellä esim -4 asteen pakkasessa ilman että pitää vetää kaikki mukana kulkevat vaatteet päälle? -7 näyttäisi olevan 450:sen limit arvo. Toiveissa olisi, että pystyisi nukkumaan esim merinokerrastolla, sukilla ja pipo päässä? Kylmän sieto on toki kovinkin yksilöllistä ja riippuu energian määrästä ennen nukkumaan menoa jne.

    1. Mielestäni tuo hydrofobinen untuva on sen väärti, tuon verran siitä suurin piirtein tuli lisämaksua. Se antaa hyvin mielenrauhaa varsinkin yksikerroksisessa teltassa nukuttaessa. Pohjoismaiset olosuhteet ovat kosteita! Sanoisin että -4 tarkenee kyllä Quilt 450:llä nukkua mainiosti, olettaen tuollaisen alustan ja myös hupullisen kevyttoppatakin ja pipon. Tuo Cumuluksen antama -7 tuntuu myös ihan järkevältä jos on takki. Rajat alkavat pakkasilla tulla enemmän vetoisuudesta kuin paksuudesta.

      Tuo huppu alkaa olla erityisen merkityksellinen pakkasella. Takki päällä nukuttaessa on myös lämmön säätely tyypillisissä keleissä mielestäni helpompaa, kun peiton voi työntää vyötärölle jos tulee kuuma.

      450 on oikeasti paksu peitto, ja 350 tarkenee tod näk hyvin suurimmassa osassa tilanteita jos on takki. Nukun itse kylmästi, mutta Xtherm ja Quilt 450 olivat tuolla reissulla overkilliä, tosin säätkään eivät olleet kaikista kylmimmät.

      1. Mitä sanoisit Cumuluksen quiltien tilavuudesta, varsinkin jos nukkuja ei ole kevytrakenteinen, ja tarkoitus on nukkua oman tilansa vievä kevyttoppatakki päällä? Netissä on jotain huomioita siitä että quiltien leveys on vähän nafti isommalle ja/tai pyöriskelevälle nukkujalle, mutta L-koossa toisaalta on leveyden lisäksi itselleni ihan turhaa lisä pituutta. Kannattaako tilata customoitu leveys, vai riittääköhän standardi M-koko?

        Itselläni on myös sama ongelma 350 ja 450 väliltä valitsemisessa kuin edelläkin. Nykyisen 500g untuvaa sisältävän makuupussin comfort on muistaakseni -1C ja se on (2-kerrosteltan kanssa) aika ok yllätyspakkasöitäkin ajatellen, jos vain mukana on kevyttoppis lisäpeitoksi. Nyt jos quiltin käyttö vaatii että kevyttoppis puetaan jo lähtökohtaisesti päälle, vähän hirvittää riittääkö 350:ssä lämpö.

        Järki toisaalta sanoisi että 350g parempilaatuista untuvaa on vähintään yhtä lämmin kuin selän alle osin litistynyt 500g matalamman fill powerin untuvaa.

        1. Mielestäni kokoluokka on samanlainen tavallisen makuupussiin verrattuna, selkäosa vain puuttuu. Uskoisin että ihan tavallinen koko käy ellei ole reilummin vyötärövarallisuutta tai oikeasti kehonrakentaja. Itselläni tuo Cumuluksen Quilt eikä Comforter, josta ei siis saatavana erilaisia kokoja.

          Tuo 350 vai 450 on edelleen hyvä kysymys. Riippuu vähän myös patjasta. Sanoisin, että 350 toimii (Lapissa) vielä elokuussa ja alkusyyskuussa, 450 mikäli haluaa peiton joka toimii ensilumilla asti. Untuvatakki päällä nukkuminen auttaa paljon hupun takia, vähentää vetoisuutta käännyttäessä ja lisää säädeltävyyttä kun peiton voi puskea vyötärölle jos tulee kuuma (koska kevytuntuvatakki on joka tapauksessa viileämpi kuin peitto ylävartalolla).

          1. Aivan, kokoluokituksethan olivat vain Comforter-malleille.

            Taidan tällä hetkellä taipua 350-versioon päin, kiitos vinkeistä taas kerran! 350-quiltista saan nimittäin nykymakuupussin korvaavan, mutta paljon kevyemmän “2.5” vuodenajan varusteen ajalle jolla teen suurimman osan reissuistani. Kevyttoppis on joka tapauksessa kaikilla reissuilla mukana.

            Lisäbonuksena noista molemmista saan rakennettua melko kylmille keleille menevän yhdistelmän talvireissuja varten, ainakin siihen asti kun/jos joskus oikean talvipussin hankinta tulee ajankohtaiseksi.

          2. Vihdoin pääsin testaamaan Cumuluksen 350 -quiltin jonka hankin joku aika sitten. Kelit täällä ovat sahanneet -25C ja myrskytuulen välillä, joten otti oman aikansa että viikonlopulle iski keli jolla pääsi irtautumaan testiyöpymiselle.

            Kuluneena viikonloppuna oli sopivasti melko tasan nollakeli, ja testasin quilttia laavumajoitteessa niin että makuualustana oli Expedin Synmat 7 (normaali, ei UL-malli jota käytän kesällä) ja sen suojana ohut solumuovi.

            Kuten epäilin, alakropan lämmöksi ei riittänyt pelkkä villainen aluskerros jollaista käytän kesävaelluksilla. Jouduin kiskaisemaan päälle melkein samantien kevyttoppahousut jotka olivat mukana just tätä varten, eivätkä nekään ollut oikeastaan liikaa. Yläkropassa oli pari ohutta paitakerrosta joiden päällä hieman kulahtanut ja lyttääntynyt Atom LT Hoody.

            Kylmyys ei niinkään tullut quiltin sivuilta, vaan tunki tasaisesti läpi reisille joka puolelta. Cumuluksen antama eli 2C comfort-lämpö on itselleni hieman optimistinen. Toisaalta kun nollakelit ovat joskus yllättäneet kesävaelluksella, silloinkin on joutunut laittamaan Rabin Ascent 500 (1C comf) makuupussin päälle lisälämmikettä, yleensä Atom-kevyttoppiksen.

            Eli melko tarkkaan samoissa realistisissa mukavuuslämmöissä pyöritään 600 gramman quiltilla verrattuna Rabin hieman vajaan kilon makuupussiin, mutta nollakelejä varten quiltin kanssa mukana pitää olla jotain varalämmikettä sekä jaloille (tuulitakki/sadetakki auttaa jo jonkin verran), että kevyttoppatakki yläkropalle. Keli saa olla melko lämmin että yläkeho pärjää ilman hupullista paksuhkoa lämpökerrosta, mutta tämä ei ole omalla kohdalla ongelma koska kevyttoppis on joka reissulla mukana muutenkin.

          3. Hyvä raportti. Itsellä kanssa kylmyys tulee ensin jalkoihin (retkipeitolla tai makuupussilla molemmilla). Johtuu myös ehkä siitä, että yläkroppaan on enemmän vaatteita yleensä mukana. Itselle tuo 450 on ollut nollakeleissä sopiva. Olen myös huomannut että ensimmäinen yö ulkona nukuttaessa tuntuu kylmemmältä, toisena yönä kroppa on jo ollut ulkona pari päivää ja tottunut vähän matalampaan lämpötilaan. Sitten tietenkin untuva alkaa kostumaan pikkuhiljaa ja suunta on taas alaspäin… 🙂

  2. Kiva lukea retkestä ja varusteista, hyvin samanlaiset kun itsellä (mm. Atom ja CP3:t täysin samat…).

    Miten oli tuollaisessa maastossa Altrat ja sadehame? Altrat on pääasiassa suosiossa USA:n poluilla, en oikein luota pitoon ja istuvuuteen maastossa. Sadehameesta taas olen lukenut että vaikeuttaa huonossa maastossa jalkojen näkemistä.

    1. Altrat toimivat yllättävän hyvin. Minulla oli myös varaukseni noiden suhteen, koska silloin ensikäytössä ne tuntuivat kuin Crocseilla olisi mennyt, sen verran leveä on lesti. Olin kesällä suunnistajakaverin kanssa Nuuksiossa nopealla vaelluksella, ja menimme paljon pieniä kumpareita ylös ja alas. Tuolla Altran huonoin ominaisuus, eli jalan liikkuminen kengässä jyrkkää mäkeä sivuttain laskeuduttaessa korostui, varsinkin ennen kuin solmin niitä kireämmälle.

      Kuitenkin pitkällä vaelluksella ne loistivat. Jalat pysyivät rakottomana, paksu pohja kävi järkeen isoilla kilometrimäärillä, ja jalat turposivat mutta tilaa oli. Sivurinnettä vaelluksella on kuitenkin vähän, jos lainkaan, ja sitä kävelee vaistomaisesti poronpolkua tai parasta mahdollista alustaa joka tapauksessa. Leveämpänä ne kantoivat hyvin suossa, ja eivät myöskään jääneet herkästi suonsilmään kiinni. Ne myös kuivuivat muutamalla pätkällä, mitä en Suomen oloissa odottanut. Ja ennen kaikkea ne kestivät ehjinä loppuun asti, ja pusikkoa oli paljon. Esim Inov8 Rocliten kestävyyteen en olisi luottanut.

      Sadehame toimii mielestäni tosi hyvin, olen sitä jo pitkään käyttänyt. Ei mielestäni hankaloita jalkojen näkemistä, en ole edes tullut ajatelleeksi tätä. Suurimmat hyödyt mielestäni ovat päälle-pois -säädettävyys, hyvä hengittävyys ja huoltovapaus kun DWR-pinnotteita ei tarvita. Tuo on myös suht edullinen testata, kun ei maksa kuin kolmisenkymppiä. Minulla on myös kevyet Montane Minimus -kuorihousut, mutta vaelluksella käytän mielummin sadehametta.

      1. Harkitsitko sadehameen kaveriksi ultrakevyitä säärystimiä koskaan?

        Itselläni sadehameen testaamista on hidastanut juuri tuo hankala maasto, ja pelko siitä ettei jalkoja näe kunnolla, mutta pitänee palata aiheeseen jollain testivaelluksella. Lisäksi olen vielä toistaiseksi GTX-kenkä -harhaoppinen, eli kenkiin valuva kosteus on aika tympeää.

        Inhoan kokosadehousuja aika intohimoisesti, hiostamisen ja pukemisen hankaluuden takia, mutta hame + säärystinyhdistelmä saattaisi ajaa saman asian, ja pitäisi myös pusikosta roiskuvan kasteen poissa sääristä (ja kengistä).

        1. En oikeastaan, nuo säärystimet mitä jengi käyttää ovat enemmän estämässä hiekan ja roskien pääsyä kenkään. Itse en sitä ole kokenut ongelmaksi. Jalat ovat märät joka tapauksessa, siihen eivät säärystimet auta. Tuo aamukaste on eri asia, ja sekin ikävää lähinnä polven yläpuolelta pusikossa, nilkoissa se ei niin haittaa.

  3. Hei!

    Ymmärsinkö oikein että vedät yksillä boxereilla kokoreissun?

    Eli et pese niitä ollenkaan 🙂

    1. Yksillä boksereilla, tosin yöksi oli pitkät alushousut vaihtovaatteena. Pesin kyllä vaatteita reissun aikana, ja autiotuvassa ne kuivuvat kyllä helposti yön aikana. Ja jos eivät täysin kuivu, niin ohuet merinosekoitebokserit kuivuvat päällä nopeasti.

  4. Moi,

    Kiinnostavaa luettavaa…

    Kysymys Altra Lone Peak 3.5 kengistä. Tai ei oikeastaan juuri noista kengistä, mutta vastaavista. Osaatko suositella kenkiä, joissa pohja olisi jäykempi, eli tukisi paremmin kantajan ja repun painon? Olen polkujuoksukenkiä jonkin verran testaillut (lähinnä Salomonin kenkiä) ja niissä ei (minulle) pohjan jäykkyys oikein tahdo riittää pitkillä vaelluksilla. Siksi päädyin hankkimaan La Sportivan TX3 kengät (ilman kalvoa) ja ne yhdistettynä vedenpitäviin sukkiin olivat varsin mainio kombinaatio. TX3 pohjan paksuus/jäykkyys riitti jo minun tarpeisiin eikä jalkapohjat kipeytyneet viikon vaelluksellakaan. Tosin kuljettu maasto oli helpohkoa ylätunturia, pääosin merkittyjen reittien ja polkujen ulkopuolella. Kuten sanottua, olen muuten tyytyväinen kenkiin, mutta hiukan nopeammin ne saisivat kuivua.

    Yleisenä kommenttina ja ehkä myös kysymyksenä voisin myös esittää, että vaikka suosin aina mahdollisuuksien mukaan keveitä varusteita, niin en ole vielä löytänyt ultra-kevyitä kuorihousuja, joissa keveys, hengittävyys ja varsinkin kestävyys yhdistyisivät sopivassa suhteessa. Housut tahtovat yksinkertaisesti kulua puhki tai repeytä liian herkästi eikä ole kiva vaeltaa ja rymistellä, kun takaraivossa jyskyttää ajatus että housuja pitää varoa. e-Vent materiaalia olen suosinut viime vuosina yli goren koska huomaan ihan käytännössäkin, että e-vent “hengittää” paremmin. Housujen suhteen olen aika spartalainen (en myöskään hikoa herkästi), joten vaellan pääasiassa kuorihousut päällä hellekelejä lukuunottamatta ja kelistä riippuen alla merinovillaiset “pitkät” bokserit tai kokopitkät merinovillaiset alushousut. Jos joku osaa suositella keveitä kuorihousuja, joissa kestävyys on luokkaa “pomminvarma” hengittävyyden pahasti kärsimättä, niin saa ehdottomasti suositella.

    1. Terve, en ole varma onko jäykempi pohja välttämättä hyvä luonnollisen rullaavan askelluksen kannalta. Ns. approach-kengissä (joita nuo TX3) myös ovat on jäykempi pohja, mutta niiden pääkäyttötarkoitus on olla kävelykenkä joilla voi hieman kiipeilläkin ennen kuin vedetään varsinaiset (epämukavat) kiipeilykengät jalkaan. Kiipeilemisessä pohjan jäykkyyttä on pakko olla. Jalkapohjan kipeytymistä vastaan taistelisin enemmän paksulla pohjalla eli stackilla. Paksupohjaisia polkujuoksukenkiä on nimen omaan nuo Lone Peakit, joissakin muissa Altran malleissa on vieläkin paksumpi. Esim. Hoka One One tekee myös paljon paksupohjaisia polkujuoksukenkiä.

      Itse suosin vaeltaessa hengittävämpiä softshell- tai tuulihousuja. Kuorihousut eivät vain hengitä riittävästi. Softshell on hyvin kestävää materiaalia, kestävät mm. kalliokiipeilyä helposti. Jos haluat välttämättä käyttää kuorihousuja, tsekkaisin Montane Minimus -kuorihousut. Ne ovat kevyet ja suht kestävät. Sain tosin omiini jääraudoilla viillon, mutta se kyllä meni vielä alla olleista softshell-housuista ja melkein säärestäkin läpi. Jos kestävyys on etusijalla, niin tsekkaisin esim. Arc’teryxin Alpha SL -housut.

      1. Kiitokset vastauksesta. Retkeilyä ja kiipeilyä pitkään (30+ vuotta) harrastaneena on tullut kokeiltua suurinpiirtein kaikki kombinaatiot niin kenkienkin kuin muidenkin varusteiden osalta. Tai siis kaikki muu, lukuunottamatta suosittelemiasi paksupohjaisia polkujuoksukenkiä. Kaupassa hypistelin mainitsemiasi Hokan kenkiä, mutta ne jäivät vielä tällä erää sinne paristakin syystä. Ensinnäkin pohja tuntui niin pehmeältä, ettei se härättänyt luottamusta paksuudestaan huolimatta. Toiseksi – tämä oli se tärkeämpi syy – mulla ja parilla ystävällä on ollut Hokan juoksukengät, joiden osalta en ole ollut laatuun (kestävyyteen) tyytyväinen. Yksi pari hajosi kaverilla alle ensimmäisellä maratonilla ja ei omatkaan kestäneet paria kuukautta pidempään. En tiedä, onko allekirjoittaneelle ja lähipiirilleni sattunut huono tuuri, mutta luonnollisesti se laittaa miettimään, miten nuo kestävät oikeilla vaelluksilla, jossa kenkiin kohdistuva rasitus on aivan toista luokkaa, vaikka toki eri mallista puhutaankin? Voin kyllä puolestani suositella La Sportivan TX3 kenkiä, vaikka ns. perinteisestä approach kengästä onkin kyse. Ainoa miinus noissa on (minun mielestäni) se, että materiaalinsa puolesta saisivat kuivua vielä hiukan nopeammin. ja nyt tietenkin puhun kalvottomasta versiosta. Joka tapauksessa sait minun mielenkiinnon sen verran heräämään, että laitan ehdottomasti testiin nuo Lone Peakit!

        Housuista.. Olen pitänyt paljonkin ylläni soft-shell materiaalista valmistettuja takkeja ja housuja ihan siitä saakka kun ne markkinoille tulivat, mutta minulla niiden käyttö on keskittynyt lyhyempiin päivä- tai max viikonlopun mittaisiin reissuihin. Oli joka tapauksessa mielenkiintoista lukea, että olet noilla vaeltanut pitkiä ja haastaviakin reissuja. Toki ne tietyissä olosuhteissa vaativat lisäksi kokonaan sateen pitävän päällymateriaalin (housut, sadehameen tms). Itselläni ei ole ollut ongelmaa kuorihousujenkaan kanssa hengittävyyden suhteen sen jälkeen kun löysin e-Ventin ja ohuemmasta materiaalista tehdyt housut, varsinkin jos housuja saa tarvittaessa auki vetoketjuilla sivuilta. mutta sitä myötä ongelmaksi muodostui housujen kulutuskestävyys ja varsinkin terävien kiipeilyvermeiden kanssa pelatessa saa olla tosi tarkka. Nyt käytössä on Rabin Latok Alpine Pants, joihin olen ollut kulutuskestävyyttä lukuunottamatta erittäin tyytyväinen. Kuten mainitsinkin, niin olen huomannut selvän eron e-Ventin hyväksi hengittävyydessä, mutta vähintään yhtä paljon merkitsee myös materiaalin paksuus. Täytyy laittaa seuraavaksi testiin nuo mainitsemasi Montanen housut. Ainakaan niiden paino ja koko – eikä hinta – ei esteenä niiden testaukselle. Voihan noita tarvittaessa itsekin vahvistaa niistä paikoista, joista housut yleensä joutuvat kovemmalle kulutukselle, esimerkiksi kiipeillessä.

        Anyway, sulla on hyvät sivut, joista tällainen “kaiken nähnyt ja kokenutkin old-timerkin” saa ammennettua jotain uutta, joten jatka ihmeessä samaan malliin. Tulen kyllä seuraamaan sivujasi suurella mielenkiinnolla.

        1. Rab Latokit on järeimmästä päästä kuorihousuja ja täyspitkine vetoketjuineen aika painavat, mutta toisaalta monikäyttöiset ja esim. suksien tai jäärautojen kanssa helpot kun kun ne voi pukea päälleen suoraan.

          1. Joo, ei Rabin Latok housuja voi grammanviilaajaan valinnaksi kutsua. Toisaalta tässä kulkee (allekirjoittaneella) raja. Housuissa pitäisi tosiaankin löytyä mielellään vetoketjut sivuilla, jotta ne saa helposti jalkaan esimerkiksi jäärautojen kanssa pelatessa. Kyseisten housujen heikko lenkki on päällykankaan hiukan pehmeä materiaali, jota ei käytössä ole osoittautunut kovinkaan kulutuskestäviksi. Siksi tässä vaihtoehtoja etsiskelen. Jos ei ole tarvetta käyttää jäärautoja ja talvivaeltaminen jää muutoinkin vähäiseksi, niin vetoketjuille housun sivuilla ei lienee kovinkaan suurta tarvetta.

  5. Hei! Ompa mahtava blogi sulla ja tuli heti kerralla ahmittua useampi artikkeli!

    Olen tässä harkitsemassa muutamien varusteiden päivitystä kevyempiin. Nyt esimerkiksi mielenkiinnon kohteena on ilmatäytteiset makuualustat. Sinulla ilmeisesti oli tällä reissulla vain tuo Neoair Xtherm matkassa? Käsittääkseni nukuit sillä myös ihan maata vasten (maa-vaate alla?). Itse pyrin kulkemaan nimenomaan poluttomilla erämailla ja nukkumaan pyramiditeltassa maata vasten. En ole vielä kuitenkaan päässyt yli epäuskosta ilmapatojen kestävyyttä kohtaan 😀 keveys ja mukavuus vaan alkaa houkuttaa… Sinulla ilmeisesti on patja kestänyt hyvin eikä ihan älyttömästi kuumota käsitellä/pötkötellä sen päällä tuola pitkien matkojen takana?

    1. Joo, nukun ohuen ohut maavaate sen alla. Xtherm on kyllä tosi kestävä, pohja on 70D nylonia mikä on järeämpää kuin muissa Neoaireissa. Ei sitä kovin helposti puhki saa, omallanikin on nukuttu jo kesät talvet aika monta yötä tunturissa ja vuorilla ja ties missä. Usein nuo hajoavat ensin delaminoitumalla, eli johonkin osaan patjaa alkaa muodostua epämiellyttävää ilmapalloa. Sellaisellakin kuitenkin selviää usein reissun loppuun ongelmitta. Ja paikkasarjahan noissa tulee mukana, sillä voi oikeasti korjata patjan. Kyllä vaeltajat käyttävät Neoaireja paljon myös esim. aavikolla, jossa on paljon piikikkäitä kasveja.

      1. Okei.. ehkäpä sitä uskaltaapi sitten harkita ostavansa! Kiitos vastauksesta 🙂

  6. Terve,
    Mitkä Helly Hansenin pitkät kalsarit painaa vain 80 grammaa? Luin kirjasta että Lifa malli mutta niitä näköjään eri malleja myös. Ollut etsinnässä kevyet pitkät ja en ole muita kuin Patagonian kalsareita (mitä ei enää saa) löytänyt 100-gramman luokassa.

    1. Ne on nuo tavalliset Lifa Pantit. Nykyinen malli näyttää olevan hieman erilainen – nuo minun ovat ihan simppelit polyesterkerrastot ilman tuota vyötärön leveämpää kuminauhaa mitä nykyisissä on. Tuollaisia vastaavia on kuitenkin paljon erilaisia, alelaari kannattaa myös tsekata.

  7. Paljon on kampetta matkassa. Itselläni on mukana vain ohut merinovillainen ihokas ja dyneemasiimoilla varustettu solmuruoska.

    Tuo ainoa tarvekalu siksi, että sillä voi itseään muistuttaa siitä, että huonomminkin asiat voisivat olla.

    Ja matka joutuu…

    1. On se, ei mikään paras mutta ihan hyvä. Tsekkaisin edullisista puukoista myös Mora 120 sekä hieman kalliimmista Rosellin Karhunkynnen ja Mummunhampaan.

  8. MUMMUNHAMMAS ONKIN NÄPPÄRÄ/SIRO JA LÖYTYI HELPOSTI.
    KOTIMAISTA TYÖTÄ VIELÄ.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.