Varusteet

Parhaat merinovillavaatteet retkeilykäyttöön

Lämpimänä päivänä alppivaelluksella pelkkä merinopaita on riittävän lämmin.

Merinovillalla on edelleen sijansa retkeilijän vaatekaapissa. Sen paras ominaisuus on hajuttomuus, joka on tärkeää etenkin pitkillä vaelluksilla ja vaatteita nyrkkipyykillä pestäessä. Synteettisten vaatteiden hajunestokäsittelyt, kuten Polyqiene tai HeiQ Fresh, ovat myös yllättävän hyvin toimivia, mutta eivät yllä merinon tasolle varsinkaan pitkissä vaelluksissa.

Toinen ominaisuus mikä merinoon on usein liitetty on sen lämpimyys märkänäkin. Tässä ei mielestäni ole suurta eroa Polartec Power Grid -kankaiseen vohvelifleeceen (näitä on joka valmistajalla omansa, mutta esimerkkinä kirjoitukseni Montane Allezista ja Patagonia R1:stä). Tasakankaiseen tekniseen aluspaitaan verrattuna merino on kuitenkin parempi, sillä ihoon liimautuva märkä polyester ei ole yhtä miellyttävä.

Patagonia R1 suoraan aluskerroksena.

Merinovaatteissa suurin erhe on ostaa liian paksua. Villa sitoo vettä, joten ohuus ja sen myötä nopea kuivuminen on tärkeää. Myyjät kauppaavat mielellään paksujakin merinovillavaatteita talveen, mutta mielestäni näissä ei ole paljoakaan järkeä. Paksu merinovillapaita sitoo valtavasti vettä, ja tuntuu siltä kuin olisi pukeutunut märkään tiskirättiin. Pidän tällaisista kevyessä makkaranpaistoretkeilyssä ja arkikäytössä (tosin villa ei ole materiaaleista kestävin), mutta erämaahan on parempiakin valintoja. Vaelluksella on riskinä kastua läpimäräksi hiestä tai sateesta, jolloin paksu merinovillapaita on huono.

Ohuuden osalta kannattaa myös huomioida se, että joidenkin valmistajien ohuimmatkin paidat ovat edelleen melko paksuja. Tämä johtuu siitä, että ohut merino ei ole kovin kestävää. Tämän takia kannattaa katse kääntää merinosekoitteisiin. Nämä yhdistävät merinovillan ja polyesterin parhaat ominaisuudet: villan hajuttomuuden ja miellyttävyyden kosteana sekä polyesterin kestävyyden ja nopean kuivumisen. Merinosekoitevaate kestää myös ohuempana paremmin kuin sataprosenttinen merino, minkä takia niitä on myös saatavana ohuempana.

Ohut merinosekoite on aluspaitamateriaaleista parhaita.

Käytän itse merinosekoitetta sulan maan vaelluksella aluspaidassa ja boksereissa. Tämän hetken suosikkini on Rab Merino+ 120 Long Sleeve Tee. Käytin loppuun yhden Patagonian vastaavantyyppisen merinopaidan, mutta se ei ole enää mallistossa. Myös Supernaturalin paidat ja bokserit ovat hyviä, ja ovat päässeet käyttööni. Merinoalushousujen osalta kannattaa varmistaa ja testata istuvuus, sillä merinoa ei ole helppo ommella hyvin istuvaksi. Synteettiset alushousut saattavat olla parempi valinta, jos istuvaa ei löydy.

Toinen hyvä vaihtoehto on merinoverkkovaatteet. Näissä ohuus ja nopea kuivuminen saavutetaan verkkomaisella rakenteella. Verkkovaatteet ovat nopeita kuivumaan, lämpimiä ja hyvin hengittäviä. Kestävyys ja estetiikka ovat niiden miinuspuolia. Uuno Turhapuro -lookista pitämättömät voivat tsekata Patagonian Capilene Air -vaatteet, joissa verkkomerinosta on saatu myös silmää miellyttävä. Capilene Air on erinomainen, joskin aika kallis vaihtoehto. Olen itse käyttänyt hiihtovaelluksilla ja vuorikiipeilyssä Aclima Woolnet -pitkiä alushousuja, jotka ovat ehdoton luottovarusteeni talveen. Ne ovat kuin hyvä erotuomari: toimivat niin hyvin, että ne unohtaa. Ulkonäkö on mallia sensuelli verkkosukkahousu, mutta talvella harvemmin tulee otettua housuja pois ennen nukkumaanmenoa, ja on sitä autiotuvassa nähty pahempaakin.

Kaiken merinopuheen jälkeen, kannattaa edelleen miettiä, olisiko Power Grid -vohvelifleece sittenkin parempi vaihtoehto. Fleece on pitkäikäisempi ja siksi edullisempi vaihtoehto. Power Grid on iholla mielestäni yhtä miellyttävä kuin merino, ja se kuivuu nopeammin. Hajunestokäsittely oikeasti toimii. Käytän itse talvella R1-paitaa aluskerrastona ilman merinoita. Kesällä olen myös viime vaelluksilla ollut tyytyväinen Montane Alleziin alimpana kerroksena. Kannattaa myös tsekata Dave Chenaultin uusi arvostelu Rab Pulse -aluspaidasta, joka välttää vohvelifleecepaitojen helmasynnin, liiallisen vettä sitovan elastaanin käytön. Kaverillani oli myös Rab Pulse loppukesän vuorireissulla, ja hän vaikutti oikein tyytyväiseltä.

Lauri Kirgisiassa, päällä Rab Pulse.

 

 

6 thoughts on “Parhaat merinovillavaatteet retkeilykäyttöön

  1. Mitä mieltä Priminosta? Erityisesti voisi sopia pitkiin kalsareihin paremman lämpö-painosuhteen toivossa.
    En tosin löytänyt priminosta eristävyys [clo/oz/yd2] lukuja. Voisikohan eristävyyttä arvioda ihan puhtaasti materiaalien seoksen perusteella (25% Primaloft (gold?), 50% Merino Wool, 25% Polyester)? Tuo olisi sitten jotain tällaista: 0.90*25% + 0.08*50% + 0.08*25% = 0.285 [clo/oz/yd2], mikä kuulostaisi aika hyvältä hengittävään vaatteeseen.

    1. Primino on hyvä, se on juuri tuollaista tarkoittamaani merinosekoitetta. Primaloft on tässä vähän markkinointikikka, sillä noin ohuessa vaatteessa siihen ei käytännössä tule loftia yhtään, minkä takia se ei ole ihan sama kuin toppatakin Primaloft.

      En kiinnittäisi liikaa huomiota aluskerrosten clo-arvoon, sillä kosteudensiirtokyky, mukavuus iholla, hengittävyys ja haisemattomuus on tärkeämpiä tekijöitä aluskerrastojen mukavuudelle, ja clo-arvoja eli eristävyyttä saa sitten tarpeen vaatiessa lisää muilla vaatekerroksilla. En usko että se on tuollaisessa ohuessa sekoitekankaassa myöskään noin suoraviivainen yhteenlasku, koska pelkästään vaatteen alle jäävä ilma vaikuttaa kokonais-clo-arvoon paljon.

  2. Hankin mainitun Pulse hoodyn äskettäin. Tarvetta oli superkevyelle pitkähihaiselle aurinkosuojavaatteelle, koska halusin vähentää aurinkovoiteilla sotkemista, ja koska pitkähihainen ryxin traverse-sarjan luottopaita oli aika hikinen varuste kaikkein kuumimpina päivinä.

    Varsinaista vaelluskäyttöä Pulselle ei ole vielä tullut, mutta aika samoja huomioita tein kuin Chenautinkin blogissa oli. Paita on päällä tosi mukava ja höyhenenkevyt, leikkaus on Rabin tapaan itselle just sopiva, ja huppu on aurinkovaatteeksi sopivan ilmava. Mutta vasta kun huppari oli käsissä, tajusin että sehän toimii tuulitakin alla ilmavuutensa takia lämpökerroksenakin, toisin kuin hellepaidat joissa haetaan viilennystä ennemminkin tiheästä mutta ohuesta materiaalista.

    Huonoin puoli on ehdottomasti kestävyys. Paidan rintamukseen tuli välittömästi nyppyä ihan kevyen repun kantamisesta. Tuo tuskin vaikuttaa käytettävyyteen lyhyellä tähtäimellä, mutta tuskin vaatii paria vaelluspäivää enempää kun huppari näyttää piikkiaitaan törmänneeltä.

    1. Hyvä kuulla käyttökokemuksia. Ilmavuus ja kestävyys tuntuvat olevan haasteellinen yhdistelmä, kun verkkomaiseen materiaaliin nappaa helposti jokin kiinni.

      1. On, mutta toisaalta esim. perinteiset Helly Hansenin aluskerraston vaatteet ovat hieman samankaltaista löyhälköä kudelmaa, eivätkä ne ole läheskään noin arkoja (eivät toki hengitä yhtä hyvin). Velcrolla ne saa toki rikki kun yrittää.

        Pulsen matsku syö itsensä hengiltä luultavasti parransängen kohdalta, reppujen verkkomatskua olevista olkaimista, todennäköisesti myös siitä kohdasta jossa hihat kainalon kohdalta hankaavat paidankylkiä. Muuten tällä ei ole väliä, mutta hankin mahdollisuuksien mukaan kamoja joita pystyy käyttämään paitsi luonnossa, niin myös arkikäytössä. Ensi kesänä olen ehkä viisaampi, kun tulee lämpimän kelin paidalle tarvetta taas…

  3. Minäkin hankin Rabin Pulse Hoodin kun siitä täältä luin ja on kyllä miellyttävä vaate kaikinpuolin ja. Kestävyys luultavasti on mitä on, mutta jos tällä vuoden pärjää, niin on mielestäni kannattava ostos. En kyllä muista, milloin jokin vaate on tuntunut yhtä miellyttävältä päällä. Leikkaus oli – hiukan yllättäen – aika normaali. Olen harteikas ja käytän normaalisti XL kokoa. Laitoin tästä varmuuden vuoksi tilaukseen XXL koon, joka osoittautui kuitenin hivenen liian isoksi. Luultavasti XL olisi kuitenkin ollut oikea koko.Tämä siis tiedoksi muille, jotka harkitsevat kyseisen vaatteen tilaamista, mutta arpovat koon osalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.