Palailin hiljattain Kirgisiasta, jossa olimme viiden suomalaisen voimin kiipeämässä Peak Lenin -vuorelle (7134 m). Retkikunnasta neljä itseni mukaan lukien pääsi huipulle asti. Se on hyvä suoritus verrattuna siihen, että Leninillä huiputuspäivä on raskas ja vaatii kovaa kestävyyttä ja onnistunutta akklimatisaatiota.Treenasin itse reissua varten melko määrätietoisesti vuoden verran, josta oli selkeästi hyötyä. Tämä oli myös itselleni tämän vuoden “kauden päätapahtuma”.
Kiipesimme vuorelle omavaraisesti, ja meillä ei ollut opasta, kantajia eikä valmiiksi asennettuja telttoja. Mukanamme oli myös koko reissun ruoat, jotka valmistimme itse. Kannoimme myös omat telttamme leirien välillä. Valmiit teltat ja sherpat olisivat tietenkin helpottaneet hommaa, mutta tyylipisteet olisivat karisseet!
Kirjoittelen itse reissusta raportin tänne, ellei se päädy johonkin lehteen (artikkeleitani voi lukea nykyään myös Retki-lehdestä!). Tässä on kuitenkin suhteellisen kattava listaus varusteista, jotka lähtivät mukaan perusteluiden kera. Toivon näiden auttavan muita samantyyppisille vuorille lähteviä suomalaisia ja muita kiinnostuneita. Tässä siis omia ja oman telttakunnan varusteita, lisäksi toisella telttakunnalla on luonnollisesti lisää rompetta mukana. Kuten lukijat tietävät, varusteet on valittu keveys silmällä pitäen, joka vuorihommissa on erityisen tärkeää. Vuori piti huolen siitä, että muutkin retkikunnasta hoksasivat pikkuhiljaa keveyden merkityksen, ja hammasharjaa sahailtiinkin lyhyemmäksi jo puolivälissä reissua…
Leiriytymisvarusteet
Telttana oli mukana Hilleberg Nammatj 2. Kannoimme oman telttamme, joten teltta oli kevyen, tilavan ja kestävän kompromissi. Kolmosleirissä tuulee usein suht navakasti, jolloin Nammatj on omimmillaan, mutta Black Diamond Firstlightin tyyppinen bivy-telttakin olisi toiminut mutta paljon ahtaampana. Nammatj 2 painaa 2.3 ilman kiiloja, ja on painoonsa nähden mukavan tilava ja pomminkestävä, jos teltassa joutuu pitelemään vaikka myrskyä. Lumikiiloina on mukana alumiiniset TopLander 23 cm -lumikiilat, maakiiloina teltan omat kiilat.
Tuulipussi oli mukana ryhmävarusteena. Meidän valinta oli Summitgear Supalite Bothy Bag 4P, joka on vielä sen verran kevyt, että se tulee mukana mukavasti. Tuulipussi leikkaa kovan tuulen vaikutuksen hienosti hätätilanteessa, ja on toimiva myös tauoilla tuulessa.
Makuupusseina mukana oli Cumulus Teneqa 850 -talvipussi ja Cumulus Quilt 450 -retkipeitto. Aioin käyttää näitä päällekkäin yläleireissä ja pelkkää retkipeittoa perusleirissä. Kolmosleirissä oli kuitenkin riittävän lämmin, että pelkällä Teneqalla pärjäsi helposti. Kevyempikin pussi yhdistettynä untuvavaatteisiin olisi riittänyt.
Makuualustoina oli Therm-a-Rest Neoair Xtherm ja Naturehiken haitarimallinen solumuovialusta kahdeksaan palaan lyhennettynä. Mielestäni tämä on tämän hetken parhaimpia kombinaatioita talvimakuualustaksi, ja lisäajatuksiani talvimakuualustoista löytyy täältä.
Keittimenä oli mukana pääasialliseen lumen sulatukseen Optimus Vega. Hyvänä vaihtoehtona tälle olisi ollut MSR Reactor tai Windburner. Valitsin Vegan Reactoriin verrattuna kolmesta syystä:
- Pienempi häkäriski (teltassa tuli keiteltyä, ja häkämyrkytyksiä on vuorikiipeilyssä viime aikoina ollut vähän liikaa. Emme käytä Vegan kanssa lämmönsiirrinkattilaa, mikä pienentää häkäriskiä). Reactor on tunnettu melko korkeista häkäpitoisuuksista.
- Parempi toimivuus kylmässä ilman kikkailuja. Nestesyöttöinen kaasukeitin toimii kylmässä kätevästi, Reactorin kanssa saa kikkailla hieman vesihauteiden kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna kylmänsietoa tarvitsi melko vähän, paljon vähemmän kuin talvivaelluksella Lapissa.
- Kevyempi paino. Vega (178 g) ja kattila on hieman kevyempi kuin Reactor. Toisaalta Reactor on polttoainetehokkaampi, joten sen kanssa ei tarvitse kantaa yhtä paljon kaasua.
Kattiloina oli mukana Trangian isompi ja pienempi kattila, kaksi Trangian kahvaa ja alumiinivuoasta tehdyt kannet. Ei optimaalista painon suhteen (kahvallinen titaanikattila olisi kevyempi), mutta näillä mentiin. Yläleireissä mukana oli vain yksi kattila ja kahva, koska ruoat olivat pitkälti pakastekuivattuja retkiruokia. “Keitinlaatikkona” oli alumiinivuoka, jonka pohjaan oli liimattu solumuovin pala. Tämä esti teltan lattian kärventymisen ja lumen sulamisen keittimen alta.
Vara- ja lisäkeittimiä on mukana useampi: MSR Pocket Rocket 2, BRS 3000T ja 360 Degrees Furno Stove. Näitä käyteltiin tarpeen mukaan. Mukana oli pari Rainbow Chili-Bataattikeitto-eineskippoa kaasupatruunan vesihauteeksi, mikäli näitä kevyitä kaasukeittimiä olisi pitänyt käyttää kylmässä ilmassa.
Ruokailuvälineinä on Sea to Summit Alpha Light Spoon (pitkä lusikka on kätevin retkiruokien syömiseen), Fold-a-cup -taittokuksa (etsin parempaa), Thermos Ultimate Flask 900 ml -termospullo (ei mukana yläleireissä) sekä 2 kpl Relags Hünersdorff 1l -pulloja, joista toisessa omatekoinen solumuovinen eriste. Ajatuksiani talvivaelluksen juomapulloista on täällä. Lisäksi mukana oli Platypus 2l -lötköpullo ja pikkusuppilo. Varastoimme Platypusiin aamun vedet, jolloin lunta ei tarvinnut sulattaa aamulla. Kusipullona oli Hydrapak Stash 1 l, joka kuivan vuoristoilman takia jäi käyttämättömäksi. Ahkion tai isomman rinkan kanssa Mehukas 1 l Pakastustölkki on mielestäni parempi.
Liikkumisvarusteet
Kantolaitteena on mukana pääasialliseen kiipeilyyn Six Moon Designs Fusion 65. Se oli hieman nafti (oikea tilavuus on vuosimallissani n. 55 l), mutta tiiviisti pakattuna riittävä. Noin 65-70 l rinkka olisi ollut näppärämpi. Käytin rinkkaa myös huiputuspäivänä, jolloin irroitin siitä alumiinisen tukirangan.
Rinkan linerina oli Osprey Ultralight Pack Liner M. Tämä varuste oli kriittinen, sillä jos makuupussit tai untuvaparka kastuvat niin homma olisi ollut siinä. Tämän takia lineri oli hieman järeämmästä päästä. Se myös helpotti paljon repun napakkaa pakkaamista. Akklimatisotumisvaelluksiin ja käsimatkatavaraksi mukana oli Atompacks The Atom 40l.
Duffelina mukana on The North Face Base Camp Duffel XL (132 l) ja toinen vanhempi duffeli, jotka imeeívät vajaan kuukauden ruoat ja muut varusteet. Jälkiviisaana XXL-malli olisi helpottanut pakkausta, sillä 23 kg ruumalaukkurajoitukseen sai XL-kokoiseenkin tunkea aika tiivisti tavaraa. Lisäksi mukana on pari Ikean sinistä vetoketjullista Frakta -duffelia, jotka toimivat säilytyksessä eri leirien välissä. Näiden lisäksi mukana on jätesäkkejä.
Jäähakkuna oli mukana CAMP Corsa Nanotech 65 cm. Tässä mentiin puhtaasti keveys edellä, koska hakulta ei vaadita Leninillä ihmeitä. Corsa Nanotech on reilusti suosittuja hakkuja kevyempi, mutta erittäin kykenevä peli. Ainoastaan alumiininen kaavin on hieman vaisu.
Kenkinä oli kiipeilyyn La Sportiva Olympus Mons. Näitä arvoin pitkään, ja valinta oli pitkälti tarjouksen perusteella. Millet Everestit olisivat olleet painavammat eikä lisälämpö olisi Leninille ollut niin tarpeellista. Toisaalta monet Spantikeilla kiivenneet olivat valitelleet kylmistä varpaista. Olympus Monseissa jäi lämmön suhteen hieman pelivaraa. Kengän koko on 44.5, kun katukenkäni on 43. Olympus Monsien lesti oli aika kapea ja etenkin alaspäin kulkeminen laskettelumonomaisen jäykkää, joten en ollut niistä erityisen innoissani. Suurimmalla osalla tiimiläisistä on La Sportiva Baruntset tai Spantikit, ja niillä pärjäsi myös hyvin. Akklimatisoitumistrekkeihin ja leiriin mukana oli Altra Lone Peak 4.0 -kengät.
Jäärautoina oli Petzl Irvis Hybrid -raudat. Ne ovat hybridiraudat, jonka etuosa on terästä ja takaosa alumiinia. Osat on yhdistetty dyneemanarulla. Tässä mentiin myös keveys edellä, sillä kiipeily Leninillä on loivaa. Irvis Hybridit ovat helposti puolet tavallisten jäärautojen painosta. Ne toimivat erinomaisen hyvin, kun oikeat säädöt löytyivät. Muutamia kiipeilijöitä oli liikkeellä myös microspikeseilla, jotka mielestäni olisivat Leninillä olleet riittävät.
Valjaina oli Petzl Altitude. Koska valjailta ei vaadita kummempia, kannattaa mennä keveys edellä. Euro/gramma -suhde on valjaissa myös todella hyvä, joten kalliokiipeilyvaljaisiin verrattuna pienellä summalla saa varustusta kevennettyä merkittävästi.
Vaellussauvoina mukana oli uskolliset Locus Gear CP3 -sauvat, johon on lisätty lumisommat. Nämä olivat käytössä melko paljon, sekä akklimatisoitumisvaelluksilla että itse kiipeilyssä. Esim. Black Diamond Alpine Carbon Cork voisi olla toinen hyvä vaihtoehto.
Tekniset välineet
Köysiä on mukana kaksi 30m puoliköyttä. Kuljemme suurimman osan ajasta nämä yhdeksi köysistöksi solmittuna, ainoastaan alueilla joilla oli lumivyöryriski etenimme kahtena köysistönä hieman etäämmällä toisistaan. Köydet olivat kevyemmästä päästä, ja koska edessä on vain jäätikköä eikä kiipeilyä, ei köydeltä vaadita ihmeempiä kiipeilyominaisuuksia.
Teknisenä välineistönä oli mukana Petzl Tibloc -köysitarrain, Petzl Micro Traxion ja Petzl Oscillante -taljapyörät, Black Diamond Ultralight Ice Screw 22cm, kolme dyneemaslingiä, pari prusikkia, kuusi ruuvisulkkaria (DMM Sentinel ja Climbing Technology Lime Screwgate), kaksi lankaportillista sulkkaria (Petzl Ange S) ja 6 m bunny-ears cordelette lumiankkurin lisävarmistamiseen. Lisäksi mukana oli Petzl Ascension -nousukahva, Mammut Bionic 8 -laskeutumiskasi sekä DMM Pivot -varmistuslaite, joita ei tällä reissulla tarvittu. Kiinteitä köysiä reitillä oli jonkun verran, mutta niitä ei oikeastaan tarvittu. Ainoastaan n. 6700 m kohdalla olevan “The Knifen” kohdalla kiinteästä köydestä sai hieman lisävetoapua.
Taljausvälineistössä oli pyritty hakemaan kompromissi hyvän hyötysuhteen (Micro Traxion ja Oscillante -pyörät), jämerän ankkuroinnin (lisäcordelette) ja keveyden suhteen. Lenin-jäätiköllä oli kuitenkin aamuyöstä paikalla paljon porukkaa, joten lisävetoapua olisi varmasti saatu mikäli joku olisi railoon tippunut. Hieman pienemmälläkin jäätikkövarustuksella olisi siis todennäköisesti pärjätty, mutta ei vara venettä kaada.
Lumilapiona oli mukana Arva Snow Plume. Otimme yhden lapion per teltta ylös kolmanteen leiriin.
Lumiturvallisuusvälineinä oli lisäksi Ortovoxin piippari ja lumisondi. Vuorella ei kovin monella ollut piippareita mukana, mutta ennen kakkosleiriä reitti kulki lumivyöryalueen läpi, ja piipparit tuntuivat kyllä erittäin perustelluilta. Itävaltalainen vuoriopas oli myös pohtinut pitkään lumiturvallisuusvälineiden mukaan ottamista vuorelle. Jälkikäteen ottaisin ne edelleen mukaan.
Vaatteet
Sukkasysteeminä huiputuspäivänä on alimmasta päällimmäiseen Xtra treenisukka -lineri, Rab -höyrysulkusukka ja Lorpen Inferno Expedition Polartec -sukka. Rabin höyrysulkusukasta tuntuu saumateippi kuluvan nopeasti irti, eikä se oikein enää pidä vettä. Saatan siirtyä takaisin pakastuspusseihin. Uutena oli Lorpenin sukka. Se oli pirun kallis, mutta en jaksanut miettiä enää ja kärsin viidentoista euron lisähinnan verrattuna tavallisiin expedition-sukkiin. Lorpenin sukka oli uskomattoman lämmin, aivan eri luokkaa kuin muut sukat jota olen kokeillut, joten näyttää kyllä että tässä on jonkinlaista vastinetta rahoilleen saanut. Se tuntuu myös kestävältä.
Näiden lisäksi mukana oli kemialliset varpaanlämmittimet ja vielä lisäksi Aliexpressin parin euron varavirtalähteellä toimivat lämpöpaneelit. Lämpöpaneelit ovat mallia ghetto, mutta näyttävät toisaalta niin yksinkertaisilta, että niissä ei juuri mikään voi mennä rikkikään (johdot liimasin vielä paikoilleen, jotta kolvauskohtaan ei tule vetoa). En ollut ihan varma toimivatko ne huiputusaamuna, ainakin virtalähde oli tyhjä! Mukana oli myös Western Mountaineering Down Booties -untuvatöppöset, jotka olisi pitänyt ottaa yläleireihin mukaan, sillä korkea ilmanala kylmensi ääreisverenkierron, ja sisäkengät olivat liian hiostavat jotta ne päällä olisi kannattanut nukkua.
Untuvaparkana oli mukana Mountain Equipment Gasherbrum. Tämä on mainio parka, ja ihmettelen miksi se on poistunut mallistosta. Suosittelen untuvaparkan ostajalle tsekkaamaan muut Mountain Equipmentin mallit! Parka oli päällä lähes koko huiputuspäivän. Retkikunnan muilla jäsenillä oli Rab Expedition 7000 ja Patagonia Grade VII -parkat, jotka myös vakuuttivat. Lisäksi mukana oli Arc’teryx Cerium LT -kevytuntuvatakki alempiin leireihin.
Toppahousuina oli Rab Photon Pants. Nämä ovat mielestäni hieman turhan järeät ja painavat toppahousuiksi, joten jos nyt ostaisin vastaavia, hommaisin todennäköisesti vain kevyet untuvahousut esim. Cumulukselta. Täyspitkät sivuvetoketjut ovat kätevät mutta lisäävät painoa ja kokoa tällä reissulla mielestäni tarpeettomasti. Toppahousut olivat päällä jonkin aikaa huiputuspäivän aamuna.
Paitoja ja takkeja lähti mukaan läjä, pääasiallinen kiipeily tapahtui seuraavalla kombolla (alimmasta päällimpään): Patagonia R1 Hoody, Arc’teryx Squamish Hoody ja Patagonia Nano-Air Light. Tuulitakki on välikerroksena säädeltävyden takia: Nano-Airin voi ottaa kuumana hetkenä pois, jolloin alla on tuulitakki-fleece-kombo. Tuulitakin voi siirtää päällimmäiseksi kylmimpinä hetkinä. Tämä on itsellä jo melko testattu kombinaatio ja se toimi myös nyt oikein hyvin. Squamish on lempivaatteitani, ja ollut käytännössä jokaisella reissulla mukana, ilman mitään kulumisia tai käytön jälkiä. R1 toimii mielestäni loistavasti aluskerroksena talvella, ja vaikka se on synteettistä kangasta ei se ala kovinkaan helposti haisemaan. Perusleirissä hengailuun ja lämpimämpiin akklimatisoitumisvaelluksiin oli mukana Rab Merino+ 120 -aluspaita.
Housuina oli pääasiallisesti Arc’teryx Gamma LT Pants, Aclima Woolnet Longs pitkät alushousut ja Saxx Quest 2.0 Long Leg lyhyet alushousut. Mukana oli lisäksi Svala Power Strech -välihousut, joita ei käytetty ollenkaan. Vaellukset alaleireissä menivät juoksutrikoissa ja shortseissa, jolloin softshell-housut säästyivät hieman hieltä ja mudalta.
Kuorivaatteina mukana oli Montane Minimus 777 -kuoritakki ja Montane Minimus Pants -kuorihousut. Nämä ovat kevyimmästä päästä, ja vesisadetta etenkään yläleireissä on turha odottaa. Kolmosleirissä kuorivaatteet eivät olleet mukana lainkaan.
Hanskoina oli pääasiallisessa käytössä Montane Power Stretch Pro Grippy Gloves -linerit, ja Outdoor Research Alti Mitt -rukkaset, joista käytin paljon pelkkiä kuoria liner-hanskojen kanssa. Käytössä oli lisäksi Sinituote Nitriilihanskat höyrysulkuhanskoina, jolloin rukkaset pysyvät kuivina huiputuspäivänä. Huiputusaamuun oli mukana lisäksi kemialliset kädenlämmittimet. Näiden lisäksi mukana oli joitakin hanskoja varahanskoiksi.
Pipona oli mukana Buff Polar. Hengittävä, nopeasti kuivuva ja korvat peittävä pipo on riittävä kaikkien huppujen kanssa. Kasvoilla ja kaulalla on lisäksi R1:sen balaclava-mallinen huppu sekä neopreeninen halpa kasvomaski, johon on leikattu pieni hengitysaukko lasien huurtumista estämään. Mukana oli myös UV-buffi. Olen nähnyt viime aikoina sen verran monta vuoristossa naamansa polttanutta, että halusin välttää saman kohtalon, joten buffi oli paljon kasvoilla. Lippiksinä mukana oli Montane Via Visor (toimii myös pipo päässä) ja aurinkohattuna Columbia Schooner Bank Cachalot, jonka helma oli mielestäni hieman liian lyhyt.
Kypäränä oli mukana kevyt Petzl Sirocco. Kypärää ei Leninillä juuri tarvinnut, ja harkitsisin sen mukaan ottamista uudelleen.
Aurinkolaseina mukana oli Julbo Tamang -jäätikkölasit (Cat 4) ja Salomon Four Seven Photochromaic 1-3 -laskettelulasit. Jälkimmäisiä arvoin pitkään, koska lasien pitäisi toisaalta toimia yöllä tai myrskyssä kävellessä ja toisaalta huipulla auringonpaisteessa. Päädyin fotokromaattisiin laseihin, jotka pimeässä ovat vielä melko kirkkaat. Nämä toimivatkin huiputuspäivän aamuyönä hyvin. Näiden lisäksi mukana on tavalliset aurinkolasit varalaseiksi.
Muut varusteet
Hätälähettimenä ja GPS:nä oli mukana Garmin InReach Explorer+. InReachin Explorer- ja Mini -mallit ovat mielestäni tämän hetken parhaat hätälähettimet, ja GPS tulee mukana kaupan päällä. Lisäksi navigointia varten mukana oli Suunto Ambit 3 Peak -kello. Todennäköisesti suunnistamaan ei Leninillä juurikaan joudu, koska vuorella on paljon muutakin porukkaa, mutta whiteoutin varalta GPS on syytä olla.
Otsalamppuna oli Black Diamond Storm. Tämä on vanhempi malli, kannattaa huomioida, että uudemmassa 375 lumenin versiossa on ollut jotain ongelmia (ks. kommentit esim. täältä). Vuorella oli paljon yöllä liikkumista, joten tehokas otsalamppu on tarpeen ja ajaa keveyden edelle. Toisaalta aurinko nousi aikaisin, ja hieman kevyemmällä olisi myös voinut pärjätä. Otsalampussa on kylmää paremmin kestävät litiumparistot. Varalamppuna on Petzl e+Lite.
Kamerana mukana on Sony RX100 mk3 ja yksi lisäakku. Valokuvausta varten mukana oli myös pieni tripodi.
Muita tarvikkeita olivat mm. Opinel no.7 -veitsi, Westcott Titanium 2.5″ -sakset, Vanha Leatherman alaleireissä, Xiaomi 10000 mAh -varavirtalähde (perusleirissä ja ABC:ssä on mahdollisuus saada sähköä) sekä retkipyyhe perusleiriin ja ABC:hen. Lisäksi mukana oli pulssioksimetri sekä korjaus- ja ensiapuvarusteet. Happisaturaation mittaus oli jokailtainen ohjelmanumeromme, ja saadut arvot olivat myös jossain määrin hyödyllisiä.
