Lupasin aiemmassa kirjoituksessani kiehisistä kirjoittaa hieman puukon teroituksesta. Se on yksi tärkeimpiä tekijöitä hyvien kiehisten tekemiseen, joten tässä on vinkkejä.
Puukon teroitustapoja on monia. Yksi parhaista on vesihiomakivilllä teroittaminen. Vesihiomakiviä on saatavilla eri karkeusasteita. Usein tarvitaan ainakin kaksi kiveä. Karkeusasteen 800-1000 kivi on hyvä perushiontaan ja noin 3000 karkeusasteen kivi viimeistelyyn. Mikäli puukkosi on rehellisesti tylsä, kannattaa aloittaa karkeausasteen 400 kivellä. Parasta laatua haluavat valitsevat Naniwan tai Shaptonin japanilaiset kivet. Kovaa hiiliterästä olevien puukkojen kanssa kannattaa huomioida kiven riittävä kovuus, sillä edulliset pehmeät kivet teroittavat näitä puukkoja huonosti. Lohjenneiden ja vääntyneiden terien kunnostus kannattaa aloittaa viilalla.
Vesikiven käyttö aloitetaan liottamalla sitä 5-10 minuuttia, kunnes kiven kupliminen lakkaa. Joissakin kivissä riittää pinnan kastelu. Vesi estää kiven tukkeutumisen. Öljyä ei vesikivien kanssa tule käyttää. Kivi kannattaa kiinnittää telineeseen tai penkkiin, mutta paremman puutteessa märkä rätti voi antaa riittävän pidon.
Teroitus aloitetaan työntämällä terää hiomakiveä myöten teräpuoli edellä. Tämä vähentää kierteen muodostumista verrattuna hamarapuoli edellä teroittamiseen. Teräkulma pidetään samana kuin puukossa aiemmin on ollut. Teroitusvetoja vedetään noin 20 kertaa jonka jälkeen vaihdetaan puolta. Tämän jälkeen vedetään 20 vetoa joka kerta puolta vaihtaen. Näin pidetään muodostuva terä symmetrisenä ja vältetään ison kierteen muodostumista toiselle puolelle terää. Lisähuomiota kannattaa antaa lähellä kahvaa olevalle terälle, sillä se on tärkein terän osa vuolemisessa.
Terän muodostumista voi tarkkailla valoa vasten. Mikäli terässä ei ole erityisen valoa heijastavia pisteitä, voidaan siirtyä viimeistelykiveen. Kierteen muodostumista voi kokeilla liu’uttamalla peukaloa puukon kylkeä pitkin hamarapuolelta teräpuolelle. Mikäli karhea kohta nappaa ihoon terän kohdalla, on terässä kierrettä. Kierre tarkoittaa ohutta metalliliuskaa joka muodostuu terän kärkeen ja taipuu helposti toiselle puolelle terää. Kierre kannattaa minimoida jo tässä vaiheessa, mutta täysin eroon siitä ei vielä pääse.
Perushionnan jälkeen terä käsitellään viimeistelykivellä samalla menetelmällä. Viimeistelyvetoja kannattaa tehdä hieman enemmän, sillä hienompi hiomakivi irrottaa vähemmän materiaalia terästä. Mitä hienompi kivi, sen hellemmin kannattaa terää painaa kiveä vasten.
Mikäli haluaa partaveitsen terävyyden puukkoon, voi sen vielä viimeistellä hiasimella eli stropilla. Tähän voi käyttää nahkavyön nurjaa puolta tai lautaan kiinnitettyä nahkaa. Terä vedetään hamarapuoli edellä nahkapintaa vasten n. 50 kertaa. Stroppiin on saatavilla myös vahamaista hionta-ainetta, joka nopeuttaa stropin käyttöä.
Terävyyttä voi kokeilla viiltämällä roikkuvaa tulostuspaperia, jonka terävä veitsi leikkaa leikiten. Hiomakivien käyttö vaatii hieman harjoitusta, ja usein ensimmäisillä kerroilla ei pääse aivan terävimpään lopputulokseen. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti kulmaan, jossa veistä pitää teroitettaessa.
Vesihiomakivien sijaan on teroituksessa mahdollista käyttää myös hiomapaperia. Hiomapaperien karkeusnumerot vastaavat vesikivien karkeuksia. Hiomapaperi kannattaa kiinnittää puupalikkaan hiomisen ajaksi esimerkiksi klipseillä tai niiteillä. Nauhahiomakoneen käyttöä puukon teroitukseen ei voi suositella, sillä ne ylikuumentavat helposti terän kärjen, jolloin se pehmenee. Karkaisun menettänyt terä teroittuu kyllä hyvin, mutta menettää terävyytensä nopeammin kuin käsin terotettu puukko.
Vastateroitettu puukko vuolee kiehisiä hyvin. Terä saattaa kuitenkin tuntua paljon tylsemmältä jo muutaman kiehisen vuolemisen jälkeen. Tämä johtuu kierteen muodostumisesta terän kärkeen. Kierteen poistaminen on nopeampaa kuin koko puukon teroittaminen, ja usein riittää stroppaaminen nahkavyön nurjalla puolella (hamarapuoli edellä) tai muutama veto hienolla vesikivellä. Puiden pieniminen klapilla hamaraan lyöden on myös omiaan tylsistyttämään terän.
Tuossa pätee ihan samat asiat kuin muissakin huolellisuutta vaativissa asioissa. Hätäilemällä ei saa kuin …. huonoa jälkeä.
Itselläni oli nuorena sellainen juuri ns. lasten puukko jota tosimiehet ei koskaan uskaltas ihmisten ilmoilla käyttää. Itse huomasin jo silloin että teräs on terävää koosta riippumatta. Varsin käypä kapine ja taitaapi löytyä vielä jostain mutta koska minulla on ollut pienempikin ja se yhtä toimiva niin voisin katsoa sen oikein pienen jolla saa makkarapakettiin viillon ja pikkusia ohkasia lastuja puusta. Se kun mahtuu vielä titaanikattilan sisään tulitikkujen, lusikan ja keittimen lisäksi ja itseasiassa sinne jää vielä tilaakin niin voiko minimalismi olla muuta kuin täydellisyyttä.