Kuulen usein saman kysymyksen ultrakevyestä repustani: ”Onko se vesitiivis?”. Useimmat reput eivät kuitenkaan ole vedenpitäviä, eikä niiden kannatakaan olla, sillä saumojen vesitiivistys lisää painoa. Käytännössä kaikilla käyttäjillä on repun sisällä joka tapauksessa vesitiivis pussi. Tämä pussi voi olla jätesäkki, muu muovipussi tai kevyt kuivasäkki. Pussi suojaa erityisesti retkipeiton ja untuvatakin kastumiselta.
Olen itse käyttänyt ultrakevyenä kuivapussina Treadlitegear Polypaq 45l -pussia. Se ajaa asiansa, mutta olen muutaman kerran saanu sormen pussista läpi tavaraa sisään sulloessani. Suljen pussin IKEAn pussinsulkijalla. Talvella olen käyttänyt Osprey Ultralight Pack Lineria, kun untuvavarusteiden kompressointi pieneksi on vielä tärkeämpää.
En suosittele rinkan sadesuojia kenellekään, sillä ne ovat loppujen lopuksi turhaa painoa. Varusteet ovat joka tapauksessa vesitiiviissä pussissa, joten sadesuoja on täysin tarpeeton. Se ei myöskään suojaa reppua kulkijan selkää pitkin valuvalta sateelta.
Ultrakevyen repun, ja erityisesti tukirangattoman sellaisen pakkaaminen on oma taiteenlajinsa. Mikäli käytössä on puhallettava makuualusta, taitellaan se tyhjänä haitarimallisesti repun selkää vasten venttiili auki. Haitarimallin taittelu on tärkeää, sillä kierittämällä taitellusta makuualustasta ilma ei pääse ulos. Rullattu makuualusta vie enemmän tilaa kuin selkää vasten taiteltu.
Tämän jälkeen vedenpitävään pussiin laitetaan retkipeitto, tyyny, vaihtovaatteet, korjaus- ja EA-pussi sekä untuvatakki. Tämän jälkeen pussista painetaan ilmat pihalle. Retkipeittoa tai makuupussia ei kannata pakata tiiviiksi palloksi sen omaan pakkauspussiin, sillä se vie enemmän tilaa kuin suoraan repun sisäpussiin paineltuna. Sisäpussissa se täyttää helpommin pikkukolot ja muotoutuu muiden esineiden ympärille.
Vesitiiviin pussin päälle (tai alle) asetetaan ruoat esimerkiksi tavallisessa muovipussissa. Ylimmäiseksi laitetaan kevyet mutta tilaa vievät kattila ja keitin. Tarpin voi mallista ja repusta riippuen laittaa repun sisälle, sivutaskuun tai verkkotaskuun. Koska se on todennäköisesti märkä, ei sitä kannata laittaa vesitiiviin pussin sisään.
Sadevaatteet laitetaan verkkotaskuun, josta ne ovat kätevästi saatavilla reppua avaamatta. Kuurottaisessa sateessa sivutasku on sadehameelle hyvä paikka, sillä siitä sen saa päälle ja pois melkein pysähtymättä. Verkkotaskussa voi säilöä myös ylimääräisiä ruokia, ja esimerkiksi nuudelit, hapankorput ja muut kevyet mutta tilaa vievät ruoat kulkevat hyvin verkkotaskussa. Juomapullo kulkee sivutaskussa tai olkaimen taskussa, ja loput sivutaskut voi täyttää esim. patukoilla, kaasupatruunalla tai keksitornilla. Kartta on myös hyvä olla käden ulottuvilla.Itse pidän sitä repun pohjataskussa, mutta sellainen on melko harvassa repussa.
Kännykkä, kamera, ensiapu- ja korjaustarvikkeet on hyvä laittaa vedenpitäviin suljettaviin pusseihin, kamera tietenkin kätevään paikkaan. Eskimo Tuplis –pussit on tähän mennessä todettu kestävimmäksi, IKEAn pussit taas helpoimmin hajoaviksi.
Tämä oli hyvä kirjoitus, kiitos tästä. Varsinkin tuo vinkki, että makuualusta kannattaa laittaa haitarina reppuun selkää vasten eikä rullattuna sen omassa pussissa.
Hienoa, että jaksat kirjoittaa blogia, josta on varmasti iloa monille retkeilijöille!
Kiitos positiivisesta kommentista Juha, nämä kannustavat aina kirjoittamaan!
Kiitos kirjoituksesta! Mukava lukea aiheesta kaikkien englanninkielisten lähteiden lisäksi myös suomeksi.
Jäin makuualustan pakkaamisesta kuitenkin yhä pohtimaan, eikö sen kastuminen ole ongelma. Jos ymmärsin oikein, makuualusta on repussa kuivapussin ulkopuolella. Kun repun vedenpitävyys on vähintäänkin epävarmaan, alusta on oletettavasti kunnon sateen jäljiltä märkä. Olenko hahmottanut asian oikein, vai unohdinko jotain? Vai onko niin, että kevytretkeilijä ei välitä makuualustan kastumisesta, koska se ei juurikaan ime vettä ja kuivuu nopeasti tms.?
Matias,
Tämä on oikein tarkkanäköinen kysymys, ja ihmettelen, ettei sitä ole tullut aiemmin esille. On totta, että tuossa on mahdollisuus, että makuualusta hieman kastuu kovalla sateella. Tämä ei ole kuitenkaan käytännössä osoittautunut ongelmalliseksi. Kun alustan taittaa haitarimallisesti, kastuu useimmiten lähinnä rinkan selkämystä vasten oleva osa. Kannattaa taittaa niin, että selkämystä vasten tulee makuualustan pohjaa, jolloin kostuminen ei haittaa. Haitarimalliin taittelu suojaa aika hyvin haitarin sisällä olevia osia. Lisäksi ruokapussi suojaa alustan kastumista yläpuolelta aika hyvin (harvempi rinkka päästää vettä sisälle kuitenkaan kovin paljon). Tämän lisäksi kuten sanoit, alusta ei oikeastaan ime hirveästi vettä, koska se on ilmatiivistä (ja vesitiivistä) muovia.
Olimme lokakuussa Nepalissa hemmetinmoisessa rankkasateessa, jossa kaikki vaatteet ja rinkka kastuivat läpimäriksi . En muista makuualustan olleen yhtään märkä – enemmän se taisi kastua kun siihen istui märillä housuilla kun teltan sai vihdoin pystyyn.