Varusteet

Vaellussauvat

 

Monet kevytretkeilijät käyttävät vaellussauvoja jo pelkästään siitä syystä, että ultrakevyet majoitteet pystytetään monesti niiden varaan. Vaellussauvat auttavat kuitenkin myös etenemisessä ja erityisesti ylämäissä. Vaellussauvojen käyttöä on tutkittu paljon tieteellisesti. Tutkimustulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia siitä, vähentävätkö vai kasvattavatko sauvat energiankulutusta. Tutkimusten tulkintaa hankaloittaa hieman se, miten sauvoja käytetään: sauvakävelyn ylikorostettu heilautus varmasti kuluttaa enemmän energiaa, kun taas taloudellisesti jyrkkään ylämäkeen sauvojen kanssa käveltäessä ne vähentävät sitä. Tätä tukee se, että suurin osa ultramaratoonareista raahaa mukanaan sauvoja etenkin mäkisissä kisoissa. Tasaisella polulla ja maantiellä huomaan itsekin pakkaavani sauvat pois.

Mielestäni yhtä tärkeä hyöty sauvoista on tasapainon pitäminen esimerkiksi suossa tai rakkakivikossa. Kompastumisen tai horjahduksen voi monesti pysäyttää sauvojen avulla. Tämä vähentää loukkaantumisriskiä. Vaellussauvat toimivat myös tukena useimpien purojen ylityksissä, jolloin järeää karahkaa ei tarvitse etsiskellä enää kuin suurempien jokien ylityksissä. Yhden vaellussauvan taktiikka on myös mahdollinen, sillä sen varaan pystyttää useimmat majoitteet ja se auttaa jo tasapainon pitämisessä hyvin.

Kevytretkeilijöiden käyttämät vaellussauvat ovat lähes aina valmistettu hiilikuidusta. Alumiini on myös mahdollinen materiaali, mutta usein painavampi. Mikäli käyttää vaellussauvaansa tarpin pystyttämiseen, kannattaa välttää kaikista keveimpiä ultrajuoksusauvoja. Kovassa tuulessa esimerkiksi pyramiditarppi kohdistaa sauvaan isoja voimia. Hajonnutta sauvaa ei voi enää suoristaa, sillä hiilikuitu säpälöityy eikä väänny. Kovassa tuulessa pyramiditarppien rajoja testaavat skotlantilaiset ovat erityisen tarkkoja sauvavalinnasta. Korkeampien pyramidien kuten Mountain Laurel Designs Duomid kanssa sauvavalinta korostuu, sillä pitkä sauva on statiikan lakien mukaan vähemmän jäykkä. Matalammat pyramidit, kuten Locus Gear Khufu ja Mountain Laurel Designs Trailstar ovat vähemmän vaativia sauvalta. Sauvan halkaisija kertoo paljon sen vahvuudesta, sillä kasvattamalla sauvan halkaisijaa sen jäykkyys ja vahvuus kasvavat eksponentiaalisesti. Sauvan valinnassa kannattaa huomioida riittävä pituus omaan majoitteeseen.

Joidenkin majoitteiden mukana tulee sauvan jatkopala eli pole jack. Se vähentää sauvan strukturaalista vakautta kovassa tuulessa, mutta käytän sellaista paljon itsekin. Vahvempi keino on kahden sauvan yhteenliittäminen. Tämä onnistuu esimerkiksi polyuretaanisilla suksiremmeillä, polkupyörän sisäkumilla tai narulla. Lisäksi pyramiditarpin voi pystyttää kahden A-kirjaimen muotoon asetetun sauvan varaan käyttäen DPTE-liitosta (Dual pole tip extender). Näitä on saatavilla Locus Gearilta tai sellaisen voi tehdä itse.

Useimmat vaellussauvat ovat teleskooppisia. Teleskooppisauvaa voi säätää käyttäjän pituuden, maaston muodon (ylä- vai alamäki) ja majoitteen korkeuden mukaan. Niiden kanssa on myös helpompi matkustaa. Ei-säädettäviä sauvoja on markkinoilla vähän, mutta niiden etuna on kestävyys ja keveys verrattuna teleskooppiin. Useimmat kevytretkeilijät käyttävät kuitenkin teleskooppisauvoja. Yleisesti parhaana pidetyin säätömekanismi on ns. Flick Lock, jossa sauva avataan ja lukitaan pienellä vivulla. Kierteellä lukittava Twist Lock  -mekanismi ei ole yhtä hyvässä maineessa kestävyyden osalta. Lisäksi on olemassa taitettavia malleja, mutta nämä ovat harvoin säädettäviä.

Kädensijamateriaaleista korkki on parhaasta päästä, mutta kumi ja vaahtomuovi toimivat myös hyvin. Kädensijan päälliosassa isompi on parempi, sillä sitä vasten tuetaan mäkeä alas laskeuduttaessa. Remmien käyttö vaihtelee, eivätkä ne ole yhtä tärkeät kuin hiihdossa. Remmit auttavat luomalla vipuvartta ja tukemalla ranteen välityksellä, ja niistä on apua mikäli sauva jää kiinni suohon tai lähtee virran mukana. Ne auttavat myös ajoittaisessa kompassin ja kartan käytössä, kun sauvoja ei tarvitse laskea mihinkään. Toisaalta remmittömät sauvat ovat ovat näpsäkämmät ja esteettisemmät. Huomaan, että käytän itse remmejä n. 2/3 ajasta.

Sauvan kärjistä kannattaa poistaa kumitulpat ja sommat. Joissakin sauvoissa on markkinamiesten keksimä joustava iskunvaimennusmekanismi, mutta näitä sauvoja ei kannata valita. Iskunvaimennuksesta ei ole hyötyä, ja se tekee sauvoista painavammat, hajoamisherkät, äänekkäät ja epävakaammat horjahdusta korjattaessa.

10 thoughts on “Vaellussauvat

  1. Pitkälti samoja kokemuksia sauvojen käytöstä. Oletko huomannut käytännössä hiilikuitusauvojen alemmissa osissa kestävyysongelmia? Omat alumiinisauvat ovat aika ruhjiintuneet lipsahdettuaan kivenkoloihin ja hieroutuessaan kiven reunoihin, kun tukea on ollut pakko välillä ottaa vaikka sauva on ollut jumissa ja kaarella. Miten hiilikuitu kestää tuollaista rasitusta?

    1. Ei ole kestävyysongelmia ollut hiilikuitusauvoissa. Kun hiilikuitu hajoaa niin se hajoaa katastrofaalisesti, eli useimmiten sälöytyy. Alumiini vääntyy ja sitä voi väännellä takaisin. Hiilikuitu on myös paljon jäykempi kuin alumiini.

  2. Hommasin viimein Locus gearin sauvat ja pääsin testaamaan Karhunkierroksen maisemiin. Alussa lähdin liikkeelle kahdella sauvalla ja rannelenkeillä, mutta aika pian leikkasin hihnat pois ja siirryin käyttämään vain yhtä sauvaa. Jyrkissä ylämäissä sauvasta oli paljon hyötyä ja jossain määrin myös alamäissä – yllättävän iso ero jalkojen rasituksessa verrattuna ilman sauvoja kulkemiseen. Varvikossa ja suolla sauva tarttuu helposti maahan, mikä hidastaa menoa ja kiristää hermoja.
    Itselläni yksi sauva toimi parhaiten ja mahdollisti kartan ja juomapullon käsittelyn ilman suurempaa säätämistä. Telttaani varten tarvitsen kahta sauvaa joten toinen kulki repussa. Hieman tuosta sauvankäytöstä tulee Gandalfmainen olo, mutta kun siitä pääsee yli niin suosittelen vahvasti näiden käyttöä.

  3. Olen hankkimassa Hillen tunnelin rinnalle Lanshan 2:sta sooloreissuja varten ja täten hankittavaksi tulevat myös vaellussauvat. Kuten telttavalinnastakin voidaan päätellä, niin liikkeellä ollaan opiskelijabudjetilla. Onko suosituksia halvoista, hyvistä ja kevyistä (mahdoton yhtälö – tiedetään) vaellussauvoista, joilla kyseisen majoitteen saisi pystyyn?

    1. Kannattaa tsekata ainakin Cascade Mountain Tech Carbon Fiber Trekking Poles (jos löytää jonkun mikä toimittaa näitä Suomeen). Black Diamond Trail Ergo Cork voisi olla toinen. Täältä löytyy lisää. Joku Aliexpressin flicklock-sauvakin voisi olla ihan käyttistä, ei vaan ole hirveästi kokemusta tai ennakkoarvioita niistä.

  4. Olen käyttänyt vaellussauvoja yli kaksikymmentä vuotta. En ymmärrä, että joku (suomalainen*) pitäisi rannehihnaa tarpeettomana. Oikein pujotettuna, kuten hiihtäessä, eli kämmenen ja sauvan välistä kämmenselän yli (ei kai tätä pitäisi tarvita suomalaiselle selittää*?) se kantaa koko sauvaan kohdistuvan voiman ilman että tarvitsee hantaakia puristaa ollenkaan. Sauvan liikkuvuus (kurottelu joka suuntaan jne) on myös suunnattomasti parempi. Koko sauvan käyttö menettää 50% merkityksestään ja tehostaan jos näin ei toimita. Ulkomailla kun olen sauvojia nähnyt, niin 95% työntää vain kätensä lenkistä läpi eli toimii pöljästi*. En jaksa enää heitä taukopaikoissa neuvoa, joskus yritin.

    Itse käytän sauvoja tasamaallakin, jopa metsäautoteillä. Se nimittäin antaa mukavaa ryhtiä etenemiseen. Moisessa tilanteessa sauvon puolta vauhtia kävelyyn nähden, eli työntöpari kahden askelparin kera. Tiukassa paikassa eli lähinnä vastamäessä siirrytään tiheämpään vuorotikutukseen tai jopa tasatyöntöihin.

    Mielestani paras sauvojen taittelu- ja säätöratkaisu on yksi teleskooppiosa ja kaksi narukiristeistä linkkua. Sauvan alaosa on koottuna sileä ja yksi teleskooppiosa Flick Lock -lukituksella antaa sopivasti säätövaraa. Näitä sauvoja myydään tavallisesti kahta eri pituutta juuri tuon säätövaran rajallisuuden takia. Painoa kuitenkin säästyy perinteiseen kolmeen teleskooppiin verrattuna.

    *) suomalaiset ovat perinteisesti tämän osanneet, kun ovat syntyneet sukset jalassa ja sauvat kädessä. Eivät valitettavasti kaikki enää.

    1. Nuo Black Diamondin FLZ-sauvat ovat oikein hyvät, kunhan säätövara riittää tarppiin (mikäli sellaista käyttää).

      Itse harvemmin käytän sauvoja sauvakävelymäisesti työntävänä. Tasamaalla siihen kuluu enemmän energiaa kuin tavalliseen kävelyyn, ja tähänhän sauvakävely liikuntamuotona perustuukin. Eniten käytän sauvoja nousuissa (vähentää energiankulutusta), jolloin remmeistä on eniten hyötyä nojana. Alamäessä sauvojen kädensijan pään laakeudella on suurempi merkitys mukavuudelle, remmejä ei juuri tarvita. Tasamaalla sauvat ovat eniten tasapainottavina “neljänsinä jalkoina”, jolloin ne mielestäni vähentävät loukkaantumisia. Sauvoilla tikkaus rytmittää kävelyä tuossakin hyvin, mutta en ainakaan itse työnnä niillä eteenpäin kuten hiihdossa.

      En ole kyllä itse nähnyt suomalaisia, ketkä eivät osaisi remmejä oikein pukea. Kävely on kuitenkin aika kaukana hiihdosta. Jotkut ultrajuoksijat ja pitkän matkan vaeltajat leikkaavat remmit pois, mutta itse olen sitä mieltä, että remmeistä on kävelyssäkin sen verran hyötyä, että käteen pujottamisen vaiva kannattaa nähdä.

      1. “Alamäessä sauvojen kädensijan pään laakeudella on suurempi merkitys mukavuudelle, remmejä ei juuri tarvita.”

        Tuosta rohkenen olla eri mieltä, juuri alamäessä rannehihna antaa mahdollisuuden kurottaa sauvalla pitemmälle alamäkeen tarvitsematta rutistaa kahvasta ollenkaan. Aika harvoin otan kämmenpohjalla nupista tukea, lähinnä vain puron yli hypätessä. Kokemusta on useista 2-3 kilometrin yhtenäistä laskuista.

  5. Nyt on tullut muutama pidempi reissu tehtyä Locus gearin sauvoilla – mainiot ovat. Toimivat harjateltan salkoina hyvin ja tuplakäyttötarkoitus on aina hyvä juttu. Erityisesti Pyreneillä kahdesta sauvasta oli paljon hyötyä kun reitit menevät kokoajan ylös ja alas. Tasainen suomimaasto varvikkoineen ei ole ehkä ihan omiaan sauvoille.

    Niin, ja itsehän siis leikkasin remmit pois, enkä ole asiaa katunut. Remmittömänä sauvojen käsittely on helpompaa ja esim. molempien sauvojen nappaaminen samaan käteen on nopeampaa jos on tarve ottaa hankalissa kohdin kädellä tukea tai käyttää kompassia, kameraa tai juomapulloa. Myös alamäessä niistä on lähinnä haittaa. Tasaisissa kohdin roikotan sauvoja mielellään painopisteestä vaakatasossa muutaman sormen varassa ja sekin siirto on luontevampi ilman hihnaa. Otteen ja otekorkeuden vaihtelu on myös helpompaa, erityisesti jos reitin jyrkkyys vaihtelee paljon. Onhan nämä myös virtaviivaisemmat ja kevyemmät! ilman remmejä 🙂

    1. Vaellussauvat ilman rannehihnaa ovat kuin polkulenkkarit ilman kengännauhoja. Kengistä tulee kevyemmät ja ne saa jalkaan ja pois helpommin!

Vastaa käyttäjälle Loikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.